Itseä etsimässä

Opintojen lopettamisen jälkeen olen tuntenut paljon tyhjyyttä. Tuntuu kuin en saisi elämästä millään tasolla kiinni. Vointini on hiukan parantunut, mutta mitään huomattavaa muutosta ei ole tapahtunut. Saan välillä hirveitä kipukohtauksia ja olen ollut välillä viikonkin verran hirveissä kivuissa, niiden hellittämättä. Siitä on tottakai seurannut unettomuutta ja vaikka mitä muita ongelmia. Cowden tuottaa hirveää päänvaivaa, sillä kroppa ei edelleenkään tahdo ottaa vastaan tippoja. En ole päässyt tippamäärissä juuri mihinkään suuntaan ja reagoin niihin vahvasti. Tippamäärien nostaminen käy todella hitaasti. Olen palannut noudattamaan tiukkaa ruokavaliota, harrastanut liikuntaa ja yrittänyt meditoida, mutta mikään ei ole kohentanut vointiani. Nämä olivat kuitenkin asioita jotka saivat aikaisemmin voimaan paremmin. Tuntuu etten löydä vastausta, silti sisimpäni huutaa epätasapainosta ja ahdistuksesta. 

Tuntuu todella vaikealle olla tällä hetkellä positiivinen, sillä itseä ympäröi vain synkkyys. Kaikki asiat mitkä toivat hyvää oloa ja mistä pidin kiinni, on menettänyt tehonsa. Olen unohtanut tärkeitä asioita, joita minulla oli yleensä tapana kertoa muille kannustaakseen heitä. Sitä vain haparoi pimeässä päivästä toiseen eteenpäin. Pitäisi muistaa päivittäin keskittyä edes pienen hetken itseensä ja muistuttaa itseään näistä asioista. Elämä on loppupeleissä kiinni paljon omasta aseenteesta, vaikka kuinka olisi ongelmia. 


Tässä olen jo tunnin tuijottanut koneen ruutua...juurikaan ei löydy sanottavaa. Sitä vain hetkestä toiseen yrittää selviytyä tunteiden myrskystä sisällään. Aivot tekevät hirveästi ajatustyötä. Käyn läpi paljon menneitä ja tämän hetkisiä tapahtumia sekä niiden tuomia tunnetiloja. Sitä vain yrittää selvitytyä päivästä toiseen ja uskoa parempaan huomiseen. Ehkä kuljen koko ajan valoa kohti, vaikka aina ei sille tunnukkaan. Olisi tilanne sitten minkälainen hyvänsä, on aina muistettava hiljentyä. Sillä pelkästään paikalla pysyminen voi olla opetus kaaottiseen tilanteeseen. Ehkä asioiden ei pidä mennä mihinkään suuntaan, ennen kuin on oppinut hiljentymään ja löytämään tasapainon kaiken keskellä.

Voimia kaikille kohtalotovereille! <3
    

Opiskelun lopettaminen

Aloitin opiskelemaan 22.08. merkonomiksi aikuiskoulutuksessa. Olin ensimmäiset kaksi viikkoa sairaslomalla, sillä kärsin hirveistä herxeistä. Vointini oli heikentynyt paljon, joten jaksaminen koulussa mietitytti. Varsinkin se miten tulisin jaksamaan kolmesta työharjoittelu päivästä jotka olivat kuuden tunnin pituisia sisältäen vain yhden kahvitauon. Viikkoni muodostui yhdestä lähiopetustunnista, kolmesta työharjoittelu päivästä ja yhdestä etäopiskelu päivästä.

Yritin sinnikkäästi opiskella kuten normaalit terveet ihmiset, mutta siitä vain ei tullut mitään. Kroppani ei kestänyt ja jouduin lopettamaan koulutuksen kesken 30.09. Olin koko kuuden viikon aikana yhden kokonaisen viikon koulussa, maanantaista torstaihin. Kaikki muut viikot olivat katkonaisia sairaslomapäivien takia. Viikkojen aikana kivusta ja kouristuskohtauksista/pakkoliikkeistä tulivat paras ystäväni. Kahden viimeisen viikon aikana sain kouristuskohtauksia joka päivä, joten tein itselleni todella raskaan päätöksen ja lopetin koulun yhteisymmärryksessä opettajani kanssa. Eniten minua harmittaa etten saanut uutta ammattia, joka olisi mahdollisesti ollut soveliaampi kuin entinen ammattini sekä työharjottelupaikan jättäminen, sillä tykkäsin todella paljon olla siellä. 

Päätös koulun lopettamisesta toisaalta huojensi, mutta se on itselle aina kova paikka. Se on vain merkki siitä että en ole vieläkään kunnossa. En pysty normaaliin yhteiskunnan arkeen. Toivoa ei saa koskaan menettää, mutta jotenkin minusta tuntuu että en tule olemaan missään vaiheessa enää työkykyinen. Kaikista helpointa on mennä oman kehon rajojen mukaan. Valitettavasti työ ja opiskeluelämässä se ei vain ole mahdollista. 

On mielenkiintoista kuinka paljon ''tuhoa'' sain aikaan olemalla kuukauden koulussa. Kestää taas hetki ennen kuin saan itseni tasapainoon. Koulun lopettamisen jälkeen kouristuskohtaukset ovat dramaattisesti loppuneet. Niitä ei ole ollut enää laisinkaan. Olen pikku hiljaa aloittanut kehoni eheyttämis prosessin. Nukun riittävästi, syön terveellisesti, meditoin ja lenkkeilen. Teen asioista joista nautin, omien voimavarojeni mukaan. Voin keskittyä täysillä harrastuuksiinikin, piirtämiseen, viulunsoittoon ja valokuvaukseen. 

Sain taas loistavan mahdollisuuden oppia uusista tilanteista ja itsestäni. Nyt kun yksi on ovi on suljettu on edessä monia uusia ovia joiden odotan aukenevan. Tällä hetkellä en tiedä mihin suuntaan olen lähtemässä, mutta ainakin ensimmäinen asia on saada itseni kuntoon.  

Lähtöpisteessä

Olin toipumassa maaliskuiselta halvaantumiselta, kun tietoa pitkäaikaisen parisuhteeni päättymisestä tuli julki. Ajankohta sille oli melko huono, sillä minun fyysistä ja henkistä hyvinvointia oltiin koeteltu vasta hyvin rankasti. Huhti- ja toukokuu olivat todella rankkoja toipuessani halvauksesta, erosta ja muutosta. Koitti kesäkuu ja uusi infektio. Se vei minut hyvin kriittiseen tilaan ennen kuin se saatiin hoidettua kuntoon. Neljä isoa tekijää hyvin lyhyessä ajassa saivat vointini pikku hiljaa huononemaan. 

Olin voinut kesäkuuhun mennessä todella hyvin, maaliskuun halvausta lukuunottamatta. Olisi voinut sanoa jopa että olin jo ''terve''. Olin kuin normaali terve ihminen, kuntoilin paljon, reissasin ja nautin olostani. Kun vointini lähti romahtamaan, en oikein itsekään halunnut myöntää että oireet johtuisivat borrelioosistani. Rehellisesti sanottuna, en edes itsekään oikein tiennnyt mikä tilanteeni todellisuudessa oli. Voin paremmin tietyssä näkökulmassa, mutta huonommin taas toisaalta. Elokuuhun mennessä oireitani alkoi ilmestyä useammin. Kun niitä tuli, tuntui kuin oireeni olisivat edenneet aina yhden tason verran eteenpäin. Ihan kuin sairauteni etenisi. En kuitenkaan halunnut uskoa tätä. Totuus voinnistani kuitenkin iski vasten kasvojani kun kävin pitkästä aikaa lääkärini vastaanotolla tällä viikolla.

Minun tilaneessani on todennäköisesti käynyt niin että tämä kesäkuinen ylimääräinen infektio laukaisi uudelleen borrelioosini aktiiviseksi. Joten, olen taas lähtöpisteessä. Lääkärini jopa ehdotti iv hoitoja, ja siinä vaiheessa tajusin että nyt on kyllä menty todella paljon takapakkia. Ihan kuin kaikki alkaisi taas alusta. Yritämme kuitenkin ensiksi hoitaa tilannettani yrteillä ja buustaamalla cowdenin protokollaa. Jos tämä ei auta, sitten edessä on iv hoidot. En voi sanoin kuvailla kuinka pettynyt ja maseentunut olen. Tuntuu kuin 1,5 vuotta olisi pyyhitty pois vain yhden ylimääräisen infektion takia. Tässä sitä näkee kuinka tärkeää olisi saada pidettyä elimistö tasapainossa, jotta vastustuskyky ei pääsisi heikentymään. Pitäisi olla täysin stressitön elämä ja ei saisi altistua millekään ylimääräiselle tekijälle.

Ensimmäinen päivä lääkkeideni kanssa on lähtenyt käyntiin ja olo on ollut hirveä. Loputonta pillereiden syöntiä edessä...vitamiineja ja yrttejä. Heti ensimmäinen erä pillereitä sai minut muistamaan hoitojen alkua ja sitä kuinka loppupeleissä en enää pystynyt niitä syömään, sillä voin niin pahoin niistä. Lisäksi ihan loppua kohden oksensin ne kaikki ulos, vaikka kuinka väkisin yritin pitää niitä sisälläni. Sama reaktio toistui. Valitettavaa on se että todellakin joudun nyt aloittamaan syömään niitä kaikkia taas. Toivon onnistuvani pitämään pillerit vatsassani vaikka mikä olisi! 

Iltaa kohden kaikki oireeni ja kipuni olivat tuleet takaisin. Nivel- ja lihaskipuja, sydänoireita, aivosumua, päänsärkyä, väsymystä, palelua, nykimistä....jne. Olen taas kuin zombi. Pelkästään ruoan lämmittämisestä ja syömisestä tuli niin rankka prosessi että meinasin purskahtaa itkuun kun en jaksanut. Persoonallisuuteni hukkuu taas sairauteeni. En todellakaan halua ajatella mitä kaikkea on vielä edessä, jos todellakin kaikki sama alkaa alusta mitä 1,5 vuotta sitten...Lisäksi minun pitäisi aloittaa opiskelut 22.08 aikuiskoulutuksessa, en todellakaan ole opiskelukuntoinen. Nyt saakin miettiä taas elämää uusiksi. 

Kehostani on taas tullut vankila. En pysty hallitsemaan sitä enää itse. Sairauteni on ottanut vallan. Kaikki energia menee vain seuraavasta hetkestä selviämiseen, ei ole enää päämääriä. Kaikki on taas yhtä isoa sumua, eikä tiedä mitä huominen tuo tulessa. Ajatus kaiken alottamisesta alusta saa minut itkemään, sillä en jaksaisi enää kärsiä. Olen väsynyt ja loppu. Ehkä huomenna jaksan ajatella positiivisemmin. Siten minun pitäisikin ajatella ja uskoa parempaan huomiseen. Aina ei vain voi jaksaa. 

Maaliskuun kärsimys

Pyyhin luudulla likaa pois keittiön tasolta...havahdun kun tuijotan tyhjyyttä ja aivot lyö tyhjää. Yritän saada käteni liikkumaan, mutta se ei liiku. Saan sen vihdoin liikkumaan, hieman hitaasti ja kömpelösti ja vajoan taas tyhjyyteen...Tästä kaikki alkoi perjantaina 18.03.

Olin ollut koko edeltävän viikon todella väsynyt, enkä itsekään ymmärtänyt syytä väsymykseen. Lisäksi huomasin tasapainoni pettävän toisinaan. Torstai, 17 päivä maaliskuuta, oli ihan tavallinen päivä iltapäivää lukuun ottamatta. Olin ruokakaupassa käymässä ja huomasin että aivoni alkavat jätättää ja minulla oli hyvin tokkurainen olo. Tässä tilassa tunnen itseni jälkeenjääneeksi, sillä saatan vain yhtäkkiä ruveta tuijottamaan tyhjyyteen. Myös muu kehon toiminta on hidasta ja ajatteleminen vaikeaa. Reagoin kaikkeen todella hitaasti. Kun olin selvinnyt pois kaupasta, alkoi kehoni nykimään. Tämä on ensioire pakkoliikkeilleni, joten tajusin mennän lepäämään etteivät ne pahenisi. Kaikki menikin ohi pienellä levolla ja koko loppu illan olin normaali. 

Perjantai 18.03. Nukuin normaalia pidempään, sillä olin todella väsynyt. Olin väsynyt vaikka olin viimeisen viikon verran nukkunut yli 12h joka yö. Tämä ei ole ollut normaalia minulle pitkään aikaan. Olo oli normaali aamusta pienen hetken, mutta ei kestänyt kauaa kun huomasin käyväni hitaalla. Tuijottelin tyhjyyteen vähän väliä ja aivotoimintani pysähtyi täysin. Askareet jäi kesken. Kun taas palauduin takaisin todellisuuteen minun oli vaikea antaa käskyjä mm. kädelle, se toimi hitaasti, eikä totellut. 

Noin kahden tunnin päästä heräämisestä huomasin että en pystynyt tuottamaan puhettakaan enää kunnolla. Hätäännyin, sillä minulla ei ole koskaan aikaisemmin ilmennyt poissaolo kohtausten aikana puheen tuottamisen vaikeutta tai puheen puuroutumista. Olin muutenkin huolissani, sillä nämä poissaolo kohtaukset olivat aivan uutta luokkaansa ja pelkäsin menettäväni kokonaan tajunnan. Yritin saada ensiksi ystäviäni kiinni, jotta joku olisi tullut katsomaan perääni. Lopulta sain äitini kiinni. Tässä vaiheessa en meinannut enää pystyä puhumaan ja kehonikin alkoi olla käskyjen ulottumattomissa. Onneksi sain kehoni toimimaan sen verran jotta pystyin avaamaan ulko-oven äidilleni.

Olin koko loppu päivän hyvin poissaoleva. Ymmärsin kyllä kaiken mitä minulle sanottiin, mutta vastaaminen oli todella hidasta. Toisinaan puheen tuottaminen sammalsi ja puhuminen oli hidasta, välillä pystyin puhumaan normaalisti. Se oli hyvin aaltoilevaa. Iltaa kohden tajunnan taso palautui, mutta sen tilalle tuli vasemman puolen tunnottomattomuus. Tunnon häviämisestä seurasi pian koko vasemman puolen toimimattomuus. Halvaannuin ihan totaallisesti vasemmalta puolelta, enkä saanut pienintäkään liikettä aikaan vaikka kuinka yritin. Minulla on ollut ennenkin halvaantumisen kaltaisia tiloja vasemmalla puolella kehoa. Ei koskaan tällaista, sillä olen saanut aina jotenkin vasemman puolen raajat toimimaan sekä varaamaan painoa niille. Nyt vasen käsi ja jalka olivat täysin velttoja sekä suupieli roikkui. 

Vasemman käden jumppaa

Äitini oli ollut koko loppu päivän seuraamassa tilannettani. Koko päivän ''kohtaus'' oli kuitenkin aikaisempia niin paljon rajumpi, uusia oireita ilmaantui ja koko tilanne muistutti niin paljon aivohalvauksen oireita, että äitini näki parhaaksi soittaa ambulanssin. Olin itse liian kykemätön tekemään päätöksiä siitä lähtisinkö ensiapuun vai en. Ensimmäinen syy oli oireet, jotka sekoittivat aivotoimintaa. Toisena syynä oli se että minulla on hämärtynyt raja siitä milloin kannatta lähteä sairaalaan ja milloin ei, sillä olen joutunut kestämään ja kokemaan niin monenlaisia oireita. Ja kolmantena, minulla on todella iso kynnys lähteä nykypäivänä sairaalaan, sillä olen saanut niin paljon huonoa kohtelua sieltä, enkä kestä enään yhtään sellaista.

Ensiavussa lääkäri kuvaili oireitani "raaveiksi", sillä ne olivat todella rajut näin nuorelle. Olin yön kuntani aivohalvausyksikön valvonnassa. Jälleen kerran...monitoreihin kiinnitettynä. Aamu valkeni ja tilanne oli pysynyt samana. Olin saanut opetella alusastialle ja olemaan taas täysin muiden avusta riippuvainen. Mitään ei oltu taaskaan löydetty verikokeista, eikä pään CT:stä. Olin taas se "outo tapaus". Ainakin tällä kertaa sain menolipun yliopistolliseen sairaalaan, mukana uusi oire, näön sumentuminen.

Tässä vaiheessa olin todella peloissani, sillä matkasin ambulanssilla yksin outoon ja isoon sairaalaan. Valitettavasti ketään saattajaa ei päässyt mukaan. Muistan kun toivon ettei matka päättyisi koskaan, sillä uusi ja tuntematon pelotti niin paljon kokea yksin. Se että olin täysin riippuvainen toisten avusta, lisäsi pelkoa. Miten pärjäisin yksin oudossa ympäristössä. Sitten...olin perillä klo 20 illalla. Jouduin ensiavun kautta osastolle, kuuden tunnin odottamisen ja lääkärin tapaamisen jälkeen. Sain kuulla lääkäriltä todella omalaatuisen kohteliaisuuden, "Täytyy kyllä sanoa että sinulla on hyvin kauniit aivot", samalla kun hän selasi minun aivoista otettuja kuvia. Se oli illan pieni piristys.

Koko yliopistollisen sairaalassa olon aikana ei selvinnyt mitään, yllätys. Minua kyllä tutkittiin paljonkin ja otettiin pään magneetti sekä selkäydinpunktio. Tällä kerralla punktio oli todella kivulias ja onnistui vasta neljännen yrityksen jälkeen. Punktion jälkeinen kipu oli viedä tajun. En ole ennen kokenut vastaavanlaista kipua. Näin 5kk jälkeen voin sanoa että jotain meni pieleen, sillä punkiokohta edelleen oireilee sekä sen aikana tulleet kiputilat vasempaan pakaraan ovat jatkuneet joka päivä tähän päivään asti. Sain myös lääkäriltä todella huonoa kohtelua siinä vaiheessa kun hän siirsi minut takaisin kotikuntani osastolle, "Sinun pitää lopettaa diagnoosin etsiminen ja tyytyä että sinulla on toiminnallinen häiriö". Tuntuu että tämä epävirallinen diagnoosi "toiminnallinen häiriö" on jäänyt pysyväksi minun kohdallani lääkäreiden keskuudessa vuodesta 2012 alkaen. Vielä 1980 -luvulle asti siitä on käytetty nimitystä hysteerinen neuroosi. Olen todellakin lääkäreiden silmissä mielenvikainen kunnallisella puolella. Positiivista on se, että kuntoutus saatiin onneksi alulle yliopistollisessa sairaalassa, mitä ei olisi toteutettu omalla kunnallani. Sain käteni toimimaan jotenkuten. Askeltakaan en pystynyt ottamaan koko aikana, en edes apuvälineiden ja kahden fysioterapeutin kanssa. Tuossa vaiheessa tuntui että kestäisi ikuisuus ennen kuin pääsisin taas kävelemään. 

Sairaalassa olo jatkui siis omalla kotikunnallani. Jossa sain lisää "paskaa niskaan", yhtään ei uskottu, yhtään ei hoidettu. Yritin pärjätä itse rollaattorin voimin, mikä oli minulle todella suuri harppaus, sillä en tosiaan ollut pystynyt liikkumaan omin avuin apuvälineellä ennen tätä. Nyt oli pakko. 12 vuorokauden yhtäjaksoisen sairaalassaolon ajan jälkeen ei jäänyt kuin sorrettu ja paha mieli, sekä rollaattori, joka piti tapella mukaan. Kotiuduin rollaattorin kanssa äitini luo, sillä omaan asuntooni ei päässyt hissillä. Noin viikon päästä kävelin ilman rollaattoria jo sen verran että pystyin kotiutumaan omaan asuntoon. 

Kiitän suuresti kaikkia jotka tukivat minua tämän rankan vaiheen ajan. Olette tärkeitä! <3

Uusi onni

En ole kuluneen viiden kuukauden aikana päivittänyt blogia. Syy siihen on ollut se että näiden kuukausien aikana on tapahtunut niin paljon asioita, positiivisia että negatiivisia. Kaikki energia on mennyt tapahtumien prosessointiin, enkä siksi ole jaksanut jakaa niitä. Sairauden kanssa on menty ylä- ja alamäkeä, kuten myös muutenkin yksityiselämän suhteen. Sairauden kanssa on tapahtunut parantumista ja huonontumista, ruokavalion kanssa on tapahtunut isoja retkahduksia. Yksityiselämässä ihmissuhteita on rikkoutunut ja uusia syntynyt, on ollut muuttoa ja matkustelua. 

Ehkä välillä elämän pitää kaatua ja mennä "perseelleen", jotta voi saavuttaa uuden onnen. Vanhan on kuoltava jotta uudelle on tilaa. Tarvitsin ehkä kesän ajan "normaalia" kaksikymmentä vuotiaan elämää ja taukoa kaikesta. Rajoja pitää välillä rikkoa, jotta tietää missä mennään ja tuntee "elävänsä". Valitettavasti se kyllä kostautuu ennemmin tai myöhemmin sairauden kanssa, sitä ei voi vain unohtaa ja totuus on kohdattava. Voin vain kysyä itseltäni miksi pitää hakata päätä seinään, kun on olemassa toinenkin tie. Miksi minulla on tarve elää "normaalia elämää"? Kuka sen edes määrittelee mikä on mormaalia ja mikä ei. Minun on täysin hyväksyttävä että sairaus on osa minua ja niin kauan kun jaksan pitää itsestäni huolta, niin kauan pysyn "terveenä" ja kehoni palvelee minua. Mikä on kultainen keskitie sairauden rajoittamaan elämään ja normaaliin huolettomaan elämään? Voinko tehdä näistä kahdesta yhtälöistä normaalin? Uskoakseni kyllä. Se on asia mikä jokaisen tulee löytää, sovittaa elämä juuri sellaiseksi kun haluaa. Elämästä voi tehdä juuri niin helpon tai juuri niin hankalan kuin itse haluaa. Avain on sinulla, sinä päätät.

Viimeisen viiden kuukauden aikana olen käynyt läpi koko tunneskaalan. Olen saanut kokea äärimmäistä kärsimystä ja surua, mutta myös onnea ja rakkautta. Nämä tapahtumat ovat hyvä muistus itselleni, mukaan lukien fyysiset oireet, siitä että todellakin elän, olen täyttä lihaa ja verta, koen kaiken. Ei pitäisi olla tarvetta etsiä mitään muuta kuin mitä on nenän edessä. Pitää elää hetkessä ja nauttia siitä. Nauttia niistä negatiivisista ja inhottivistakin tunteista mitä tulee, hyväksyä ne sen sijaan että työntäisit ne pois. Vain sillä tavalla voit tehdä niistäkin "merkityksettömiä " ja viha voi vihdoin muuttuu rakkaudeksi. Siten sinun on helpompi olla ja tarve etsiä jotain muuta on vähäinen. 

 

Uusi onni ei ole vain uusien asioiden kokemista, ennen kaikkea se on vanhojen asioiden hyväksymistä. Siten olet täydempi ja ehjempi. 

Rukouksia kohtalotovereille

Istuin eilen illalla sohvallani, kuuntelin musiikkia ja juttelin tuttavan kanssa. Kerroin hänelle kuinka hyvässä asemassa itse olin sairauden ja hoitojen suhteen, sillä olen löytänyt apua ja minulla on ollut varaa hoitoihin. Kaikesta siitä huolimatta vaikka yhteiskunta ei vielä tässä vaiheessa hyväksy diagnoosia ja siksi kukaan ei saa avustusta tai sairauspäivärahaa Kelalta. Samalla vaivuin masennuksiin, sillä mieleeni nousi tuhannet muut ihmiset ja lapset jotka kamppailevat saman sairauden kanssa, ehkä liian väsyneitä taistelemaan oikean hoidon tai diagnoosin puolesta, ehkä liian väsyneitä taistelemaan sairautta vastaan tai ehkä ovat löytäneet vihdoinkin lääkärin joka auttaisi, mutta heillä ei ole varaa kalliisiin hoitoihin...Tämä kaikki saa minut aina pois tolaltani. Joka kerta kun ajattelen että tuolla maailmassa on tästä samasta sairaudesta kärsiviä ja kuolevia, sydämeni särkyy tuhansiksi sirpaleiksi. Miksi muiden pitää kärsiä? Enkö voisi ottaa kaikilta borrelioosia sairastavilta heidän tuskansa, kipunsa ja kaikki oireensa, sillä tiedän että minä kyllä selviän niistä! Tämä tauti ei saa minua nujerrettua. Mutta en kestä katsoa vierestä kun joku muu joutuu käymään läpi samanlaisen helvetin, yhteiskunnan syrjimänä...se vain ei ole reilua!

Joka ikinen kerta kun ajattelen borrelioosin nujertamia ihmisiä, jotka eivät jaksa enää taistella saadakseen hoitoa, ovat luovuttaneet, ovat masentuneet, ovat kuulleet monen monelta lääkäriltä miten hänen tulisi käydä tutkituttamassa päänsä, sillä hän kuulostaa mielenvikaiselle, miten borrelioosi on vähiten nakertanut loppuun hauraan ihmiskehon, ne kaikki kivut ja tuska....vielä jos kyseessä on viaton viisi vuotias lapsi, jonka äiti on hädissään kun näkee että hänen lapsensa on vakavasti sairas, mutta lääkärit eivät löydä syytä, eivät suostu auttamaan, ja jäävät sen takia yksin, oman onnensa nojaan, alan itkemään.

Rukoilen niin paljon kaikkien puolesta että he eivät menettäisi toivoa! Haluan että kukaan ei tunne oloansa yksinäiseksi ja neuvottomaksi tämän sairauden kanssa, eikä antaisi sille voimaa nujertaa itseään! Rukoilen että kaikki näkisivät valon tunnellin päässä ja vielä päättäisivät kulkea sitä kohti. Näkisivät ilon pilkahduksen elämässä, toivoa ja syyn elää! Sillä jokainen on ainutlaatuinen ja meitä kaikkia tarvitaan täällä!

My Lyme Disease ♡ - vielä vuosi sitten, kärsin näistä 49 oireesta, lähes kaikista, joka päivä. Nyt jäljellä onneksi enää kourallinen. Toivoa on kun jaksaa vain uskoa!

Rakasta itseäsi, rakasta sairauttasi ja jaa tarinasi muille, auttaaksesi muita ymmärtämään mistä on kyse. Opettamaan mikä elämässä on kaikkein tärkeintä! ♡  Kukaan ei kärsi täällä turhan takia! Kukaan ei kuole tämän takia turhaan! ♡♡

Oireet eivät saa enää otetta minusta

Sain painoni nostettua takaisin 47 kiloon sen jälkeen kun olin kirjoitellut vatsaongelmistani. Pian sen jälkeen se rupesi tippumaan uudelleen, jonka jälkeen se on myöskin jäänyt aina siihen mihin se on tippunut. Kävin pitkästä aikaa vaa'alla eilen, edellisestä kerrasta oli jo 1,5 viikkoa, ja olin laihtunut 1,1kg. Alipainoisuuden raja saavutettu! Vielä kaksi kiloa pois, niin olen merkittävästi alipainoinen. Saavutus kai se on sekin! :'D Ihmiset alkavat huomata että kiloja on karissut, olen kuulemma laihtunut silmissä. Mutta yritän olla murehtimatta sen kummempaa. Aluksi painon tippumisesta meinasi tulla minulle ongelma, sillä kaikki vanhat housuni tippuivat pois päältä. Onneksi sain uudet pinemmät ja sopivat! Kotona voikin käyttää joogahousuja ja collegeja. :D Pitää vain ajatella että nyt on tämä tilanne, joka toivottavasti korjaantuu kun saan suoliston kuntoon. Uskon että laihtuminen johtuu suurimmaksi osaksi ravintoaineiden imeytymättömyydestä. Eikä kyllä ruokavaliossa ole paljon kehuttavaa, onhan se todella tiukka. Mutta syön aina kun on nälkä ja lisäilen oliiviöljyä jokaisella ruoalle paljon! 

Tuli hommattua myös uudet aurinkolasit! :)

Viime lauantai iltana 27.02, sain pitkästä pitkästä aikaa halvausoireita. Vasen jalka halvaantui polvesta alaspäin. Siitä on vuosi kun viimeksi vasen jalkani on halvaantunut. Tunto hävisi ja toimintakyky lähti. Onneksi jalka palautui supernopeasti, yhdessä yössä! Jes! Ja on toiminut sen jälkeen ihan normaalisti. Keskiviikko iltana sitten, 02.03, sain kasvohermohalvauksen! Sekin helpotti yöksi, mutta sitten seuraavan päivän aikana löi uudelleen päälle. Tänään se ei ole kuitenkaan vaivannut. Edelleen puolet tunnosta on poissa, mutta toivon sen palautuvan pian. Tuntohäiriöt eivät niinkään haittaa, niihin olen jo tottunut, mutta toiminnallisten ongelmien ilmetessä, se vaikuttaa syömiseen ja puhumiseen.

Ehkä pieni henkinen stressi on vaikuttanut halvausoireiden syntyyn, mutta kaikki tämä ei saa enää otetta minusta. Nämä oireet ovat vain tavallista arkea. Ne tulevat ja ne menevät. En välitä niistä. Nytkin olen ollut vain normaali positiivinen ja iloinen ihminen, kuten ennenkin, kaikesta huolimatta. Ennen olen säihkätynyt tai reagoinut halvaantumiseen hyvinkin voimakkaasti. Toivon että jatkossa niitä ei tulisi enää ollenkaan, mutta jos tulee, niin toivon että ne ''parantuisivat'' vieläkin nopeammin kuin mitä nyt. Onhan se ehkä vähän hurjan näköistä kun vasen suupieli ei liiku mihinkään puhuessa, mutta ei se minua haittaa. Ennen häpesin ja piilottelin kasvoja, nyt ajattelen että mitä väliä, se on osa minua ja osa minun tarinaa. :)

Odotan innolla tulevaa, mitä kaikkea se tuokaan tullessa, positiivisessa mielessä! :) Kuinka paljon vielä vointini paraneekaan ja pikku hiljaa oireet vain vähenevät! Minulla on vain niin huippu fiilis, ollut jo tammikuusta asti. Vaikka ongelmia aina putkahtaa, niin kaikesta aina selviää! Jes, kyllä tän taudin vielä selättää! :)

Kemikaalikuormitus

Minulle tehtiin maanantaina 15.02. bioresinanssimittaus. Siinä tietokoneohjatulla laitteella mitataan akupisteiden kauttaa elinten ja kudosten tasapainoa. Se kertoo mm. vitamiinien, kivennäisaineiden ja entsyymien puutoksia tai kemikaalikuormituksia. Minulta löytyikin todella paljon kemikaalikuormitusta ja se oli isoin haittaava tekijä paranemisprosessin kannalta. Suurimmaksi ongelmaksi kemikaaleista nousi puhdistus- ja valkaisuaineet, lyijy, alumiini ja bensa. Lisäksi kroppani on kuormittunut likaa piidioksidista, mitä olen saanut joidenkin ravintolisien mukana. Seuraavana ongelmana oli hormonitoiminta, mikä on verikokeilla jo aikasemmin selvitetty. Kolmantena ongelmana nousi borrelioosin lisäinfektiot. Aivan uutena oheisinfektiona nousi esille Ehrlichia!

Olen tiennyt että olen herkistynyt kemikaaleille yhä enemmän ja enemmän, mutta en osannut odottaa että olisin näinkin kuormittunut kemikaaleista. Olen tähän mennessä pystynyt käyttämään kaupan tavallisia shampoo ja hoitaine merkkejä sekä muita hiustenhoito tuotteita. Kuivashampoon käytön lopetin syksyn jälkeen, sillä se alkoi kutittamaan päätäni todella paljon. Saippuata ihon pesuun en ole käyttänyt missään vaiheessa. Olen sairastanut atooppista ihottumaa vauvasta asti, joten saippua on ehdoton ei. Jos jotakin saippuan tapaista pitää käyttää, niin olen käyttänyt Lactolinen - Hellästi hoitava pesunestettä. En ole myöskään pitkään aikaan pystynyt käsittelemään paljain käsin kodin puhdistusaineita ja pidän aina siivoushanskat käsissä. 

Joulun alla tilanne paheni rajusti hiusten pesuaineiden kanssa. Päänahkani alkoi oireila ja kuivua niin pahasti normaaleista pesutuotteista että vaihdoinkin heti ensi työkseni shampoon ja hoitoaineen LV-tuotteisiin. LV-shampoo on kuitenkin alusta asti kirvellyt päätä voimakkaasti ja se kuivatti jo entisestään kuivaa päänahkaa, joten siitäkin tuli ongelma. Aloin pitkittämään pesulla käyntejä, lantraamaan LV-shampoota todella paljon ja välillä pesin vain vedellä. Kerkesin miettiä jo kokonaan kaikista pesuaineista luopumista ja ruveta pesemään hiuksetkin kokonaan pelkällä vedellä, vielä en kuitenkaan ole kokeillut tätä. Minulla on todella pitkät ja paksut hiukset, joten hiusten tottuminen pelkästään veteen kestäisi ainakin sen 3kk. Ehkä jossain vaiheessa kokeilen tätäkin. Vaikka LV- tuotteet ovat tarkoitettu herkkäihoisille, sisältävät ne pelkästään kemikaaleja! Hämmästyin melko tavalla kun tuoteselostetta luin läpi, sen jälkeen kun olin ihmetellyt miksi shampoo reagoi niin voimakkaasti minulle. Onneksi löysin saltlifen pakurisaippuan, jota olen käyttänyt nyt kaksi viikkoa. Alla kuva. Päänahkani onkin parantunut paljon käytön aloittamisesta ja hiuksetkin voivat paremmin! 

Isoäiti Agafian pakurisaippua 500ml - saltlife.fi 

Kävin keskiviikkona shoppailemassa Prismasta Lillyy's pesuaineita. Sillä kaikki kodin yleispuhdistuaineet, pyykinpesuaineet, dödöt ym. menevät nyt vaihtoon kemikaalikuormituksen takia! Tiallle tulee kokonaan vegaaniset, luonnonmukaiset, alumiinittomat tuotteet. Onneksi olen aikaisemmin vaihtanut myös hammastahan luonnonhammastahnaan. Se sisältää kotimaisia luonnonmukaisia yrttejä; kamommillaa, ratamoa ja kehäkukkaa. Siankärsämön ja metsäapilan kukkautteet hoitavat suuta ja ikeniä. Raikkaan maun antavat fenkolin, piparmintun ja mirhamin eteeriset öljyt. Lisäksi hammastahnassa on 20% ksylitolia reikiintymisen ehkäisemiseksi sekä merisuolaa ja soodaa plakin syntymisen estämiseksi. Syy miksi olen jo aikaisemmin vaihtanut luonnonhammastahaan on se, kun aloitin vuosi sitten narskuttelemaan borren seurauksena hampaita. Tämän seurauksena yhteen takahampaista, ylhäältä, tuli halkeama, joka sitten juurihoidettiin. Minulla oli samoihin aikoihin ongelmia ienten kanssa, johtuen purennasta ja liian kovasta harjauksesta sekä valkaisevasta hammastahnasta. Ikenet tahtoivat nousta liian ylös paljastaen kiilteen loppuessa, hampaan pehmeän osan, eli dentiinin. Joten lääkärin suosituksesta vaihdoin sähköhammasharjan pehmeimpään tavalliseen hammasharjaan mitä kaupasta löytyi ja rupesin käyttämään luonnon hammastahnaa. Sen jälkeen ikeni ovat palautuneet normaaliksi. :) 

Mitä kaupasta tarttui mukaan; Lillyy's Eco Clean pyykinpesuaine, huuhteluaine, yleispuhdistus suihke ja astianpesuaine tiiviste. Alumiinuttomat dödöt ja luonnon kosmetiikan sekä wc:n puhistusaineen tilaan nhs:n sivulta. NHS Oy on erikoistunut luontaistuotteiden, luonnon kosmetiikan ja ekotuotteiden maahantuonti- ja tukkukauppaan. 

Nyt kun ruokavalio ja kemikaalikuormitus alkaa olemaan hallinnassa ja saan vaihdettua pesuaineetkin, uskon ihoni ja vointini kiittävän todella paljon. Minulla ei ole tainnut olla eläessäni missään vaiheessa yhtä hyvässä kunnossa iho, kuin nyt on, joten odotan innolla tulevaa! Ja tämän sai aikaan jo muutama pieni asia. Uskonkin että joulun alla oleva pesuaineongelma johtui osittain puhdistumisesta. Kroppa puhdisti epäpuhtauksia ihon kautta, aiheuttaen iho-ongelmia. Ruoka-aine allergiat ovat varmasti myös olleet suuressa osassa iho-oireita.

Vatsaongelmia

Vihdoin ja viimein viimeinenkin antibiootti loppui 14.01. 11kk syönnin jälkeen! Olen nyt täysin vapaa antibiooteista! Hurraa! :) Olen ollut 3kk vegaanina ja se on auttanut valtavasti vointiini, myös vatsa on kiittänyt. Sen jälkeen kun minulta saatiin tapettua pseudomonas bakteeri, vatsani on voinut todella hyvin. Tai voi 2kk hyvin, kunnes sain vatsataudin...Yleensä se on mennyt juurikin näin. Kun yhdestä asiasta pääsee eroon, tulee seuraava vastaan! :D

Vatsatauti iski samoihin aikoihin antibiootin lopetuksen kanssa. Oksensin vain kerran mutta olo oli todella kurja. Vatsa oli hyvin arka ja reagoi voimakkaasti kaikkeen mitä suuhuni laitoin. Se turposi hirvittävän valtavaksi, näytin viimeisillään raskaana olevalta, lisäksi siihen sattui todella paljon. Tuntui sille että vatsa poksahtaisi minä hetkenä hyvänsä siitä kaasun ja ilman määrästä, joka ei päässyt poistumaan vatsasta. En juurikaan ripuloinut, vaikka vatsa oli löysä. Massaa tuli kuitenkin enemmän ulos kuin mitä olin kerennyt syödä. Vatsa siis tyhjeni koko ajan, olin sitten ollut syömättä tai en.  Makoileminen oli mahdotonta, sillä se lisäsi ylävatsakipua. Nukuin useampana yönä istualteen. En pystynyt käyttämään myöskään rintaliivejä, sillä ne painoivat ikävästi pallean aluetta, josta vatsa oli kipeä.

Aluksi ajattelin että sairastan vain vatsatautia, mutta rupesin ihmettelemään kun oireeni vain jatkuivat ja pahentuivat päivien edetessä. Kolmen viikon jälkeen aloin olemaan jo hyvin väsynyt tilanteeseeni. Vatsaa ärsytti jo pelkkä veden juonti ja se sai aikaan saman tien turpoamisen ja kivun. En pystynyt juurikaan syömään tai juomaan mitään. Yritin kokeilla vaikka mitä keinoja jolla saisin vatsani rauhoitettua, mutta mikään ei tehonnut. Minulla ei ole eläessäni ollut missään vaiheessa vastaavia, näin voimakkaita kipuja ja ongelmia vatsan kanssa. 

Olin jo hyvin heikossa kunnossa, laihtunut ja varmasti kuivunut, kun soitin itkien äidilleni kysyäkseni neuvoa. Hän oli valmis viemään minua jo tiputukseen, etten kuivuisi ihan lopullisesti, kun hän tajusi että voisin soittaa perhetutullemme. Hän sairastaa Crohnin tautia ja varmasti osaisi auttaa minua vatsaongelmieni kanssa ja antaa neuvoja vatsan rauhoittamiseen. Soitin siis perhetutullemme, sillä olin valmis ottamaan avun vastaan mistä tahansa. Oli viikonloppu, enkä olisi saanut lääkäriäni kiinni. Minun ei ole missään vaiheessa aikaisemmin tullut kysyneeksi minkälaisia oireita Crohn aiheuttaa perhetutullemme. Puhelimessa selvisi että ne olivat hyvinkin samanlaisia mitä itsekin koin sillä hetkellä. Vatsatauti saa Crohnin taudissa aikaan oireiden päälle jäämisen aina automaattisesti ja siihen mikään muu keino ei auta kuin kortisoni, näin minullekin kävi. Ilman kortisonia vatsa ei kestäisi mitään ruokaa. Perhetuttu kysyinkin että haluaisinko kokeilla kortisonia, ja olin enemmän kuin halukas kokeilemaan. Mitä vain että vatsaongelmat saisi rauhoitettua ja pääsisin taas juomaan ja syömään! Lisäksi tein tietoisen päätöksen että ihan omin luvin kortisonia kokeilisin. Kävin hakemassa kortisonit ja ei mennyt kuin tunti ensimmäisen tabletin ottamisesta kun vatsani rauhoittui kummasti.

Kortisoni oli minulle pelastus! Mutta myös selvennys siihen asiaan, että borrelioosi ei ollut pääsyy tällä kertaa vatsaoireissani. Minulla on jotain muutakin kuin borrelioosi. Pitkien ajatustuokioiden, netistä kerätyn tiedon, kortisonin taianomainen helpotus oireisiini ja eri ihmisten kanssa juttelemisen jälkeen olen päätynytkin siihen että sairastan luultavasti Crohnin tautia. Tätä ei ole siis missään vaiheessa minulle diagnosoitu. Mutta kaikki asiat näyttävät viittaavan siihen. Minulla on ollut vatsan kanssa erilaisia ongelmia jo yli kymmenen vuotta. Kävin tähystyksessä vuonna 2012, kun minulta selviteltiin Keliakiaa. Jo silloin suolistoni oli ollut haavaumia täynnä, joihin ei osattu sanoa syytä. Minulle vain kerrottiin niiden tulleen tyhjennysaineesta ja minulle annettiin ärtyneen suolen oireyhtymä diagnoosi. Olin joutunut muuttamaan ruokavalioni ennen tähystykseen pääsyä gluteenittomaksi, sillä en olisi muuten selvinnyt koulussa oireiden kanssa. Joten suolen kunto oli muutenkin luultavasti parempi kuin normaalisti olisi ollut. Minua vain ihmetyttää silti ne haavaumat. Lisäksi nyt on selvinnyt varmaksi että minulla on vuotava suoli, joka saattaa edesauttaa Crohnin taudin syntyä yhdessä borrelioosin kanssa. Lisäksi ruoka-aine allergiat ja rankat antibiootti hoidot ovat pistäneet suolistoni todella pahaan kuntoon! Soppa on siis valmis Crohnin taudin synnylle.

Kortisonista vielä sen verran omia mietteitä, että jos borrelioosi olisi ollut syypäänä vatsaoireisiini, ei se olisi silloin auttanut. Ainakaan näin huomattavan paljon. Olen syönyt kortisonia nyt 1,5 viikkoa ja vielä ilman sitä en pärjäisi. Jos olen aamulla ottanut Cowdenin protokollan ensimmäiset aamutipat ennen kuin kortisonin, on vatsa heti ärtynyt. Tai olen noussut myöhemmin, kuin yleensä, ottamaan kortisonin, on vatsa silloinkin saattanut ärtyä. Tästä tiedän että en pärjäisi vielä ilman kortisonia. Nivelkivut ovat myös helpottaneet kortisonin syönnin seurauksena. Liekö sitten osa nivelkivuista myös Crohnista johtuvaa. Olen laskenut annostusta ohjeen mukaan, jolloin viimeinen kortisonin otto päivä olisi 18.03. Ja minun on ollut tarkoituskin lopettaa kortisonin syönti siihen. Lääkärini ei ollut mielissään maanantaina kuulleesaan että jatkan kortisonin syöntiä. Hän olisi halunnut minun lopettavan ne jo viikon syönnin jälkeen, sillä kortisoni laskee vastustuskykyä mikä ei ole hyvä juttu borrelioosin kanssa. Valitettavaa mutta totta, se että en pystyisi ilman kortisonia syömään mitään tällä hetkellä. Lääkärini olikin todella ihmeissään miksi mikään nykyisistä yrteistä/lääkkeistä ei ole auttanut rauhoittamaan vatsaani.

Vatsani on onneksi rauhoittunut paljon siitä mitä se oli 1,5 viikkoa sitten. Mutta luultavasti menee vielä kauan ennen kuin se palautuu kokonaan normaaliksi. Painokin nousee todella hitaasti ja olen kyyllästynyt nostamaan housuja koko ajan! Painoni ennätti laskea 46,8 kiloon, siis todella paljon, joka näkyy todella kovasti minusta. Ainakin viimeisetkin ''ylimääräiset'' rasvat lähtivät ja sain ilmaisen kiinteytyksen! :D Ihan niin kuin sitä olisin tarvinnut...Viimeksi olen ollut näin riutunut ja laihtunut ennen kesää, jolloin olin todella huonossa kunnossa borren seurauksena. Valitettavasti minulla ei ole kuvia normaalista tilanteesta, johon seuraavia kuvia voisi verrata.

Yllä olevat kuvat on laihtumisesta toukokuulla 2015 ja näytän tällä hetkellä samalle.

Nyt kun vatsa on rauhottumaan päin, keskityn hiivan hoitoon, joka kiusaa elimistöäni. Kielessäni on hirveästi valkoista peitettä, joka viittaa hiivaan. Yleensä jos hiivaa esiintyy jossain, sitä on kaikkialla. Minulla tällä kertaa kuitenkin hiiva painottuu suu-, nielu-, vatsa- alueelle. Välillä hiivaa kertyy niin paljon nieluun että tuntuu kuin se olisi täynnä limaa. Olenkin yrittänyt jo hoitaa hiivaa syömällä tehostetusti vitamiineja, maitohappobakteereita, Precosaa, Nystatinia, kuituja, sitruunaa ja paljon paljon teetä. Ruokavalion pitäisi olla kunnossa hiivaa nähden, sillä viljaa ja maitotuotteita en voi syödä. Ainoana ongelmana on hedelmät, joista sokeria sitten tulee. Mutta hedelmät koostavat suurimmaksi osaksi ruokavalioni tällä hetkellä, joten niiden syöntiä en voi hirveästi vähentää. Kävin tänään ostamassa vielä 100% piimaajauhetta, joka ei ole mikään täsmä lääke hiivalle, mutta kokeillan nyt kuitenkin! :) Piimaa on hyvä tuote näin yleisestikin, sillä se sisältää tärkeitä ravintoaineita hiusten, kynsien, luuston ja nivelten kannalta. Hieman ristiriitaista on nyt se että minun pitäisi välttää piidioksidia, koska sitä on liikaa elimistössäni, mutta kokeilen sitä kuitenkin kuuriluontoisesti hiivan häätöön.

Kaiken kaikkiaan olen huojentunut siitä tiedosta että minulla mahdollisesti Crohnin tauti olisi. Ja toivoisin että saisin diagnoosin. Helpottaisi paljon käytännön elämää ja asiointia kunnan terveyskeskuksessa. Ehkä jossain vaiheessa käyn tutkituttamassa asian. Lääkärini piti hyvinkin mahdollisena että Crohnin tauti minulla on tai ainakin tällä menolla se varmasti puhkeaisi. Hänelle Crohn on vain oire, ja hän pyrkii hoitamaan kaikessa oireiden pääsyyn pois. Mikä on ihan huippu juttu! Eli mahdollisesti ''parantuisin'' sitten Crohnistakin.

Ruoka-aineallergiat ja ruokavalion muutos

Kävin 25.1. laajassa allergiakokeessa, jonka tarkoituksena oli mitata minulta ruoka-aineiden viivästyneet allergiareaktiot. Allergiakokeen avulla pystyisin jättämään ruokavaliostani pois kaikki vahvasti reagoivat ruoka-aineet, jotka mahdollisesti hidastavat /estävät paranemisprosessia. Sain tulokset kaksi viikkoa sitten ja ensi vilkaisun jälkeen en oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Olen todella pahasti allerginen monelle asialla, mainittakoon lyhesti mm. kaikki viljat, suurin osa kasviksista, pähkinät ja maitotuotteet. Näitä joudun välttämään kokonaan ainakin 6kk ajan, jonka jälkeen voin hitaasti palauttaa niitä takaisin ruokavaliooni, mutta suurissa määrin niitä ei koskaan pysty käyttämään. Oli mielenkiintoista että maitotuotteiden kohdalla allergeenit olivat nousseet vaikka maitotuotteita en ole syönyt moneen vuoteen. Tämä vain tarkoittaa sitä että elimistöni on pysyvästi muodostanut vasta-aineita maitotuotteille.  

Mitä voin syödä tästä eteenpäin ja mistä ruokavalioni kostuu tällä hetkellä; hedelmistä, kikherneistä, linsseistä, pavuista, muutamista sienistä, artisokasta, bambunversoista, lehtikaalesta ja mausteista. Parista pähkinästä, kookoksesta (kookosmaito, kookospähkinä) ja soija. Näitä kaikkia saan ihan vapaasti syödä.

Suurin osa viljoista, joitakin salaatteja, hedelmiä ja vihanneksia saan syödä korkeintaan joka viides päivä. Ehdottomasti kiellettyjä ruoka-aineita, joita en saa syödä ollenkaan ovat mm. riisi, quinoa, melkein kaikki vihannekset, muutama salaatti, pähkinöitä ja mausteita.

Olen hiukan surullinen siitä että reagoin todella pahasti valkosipulille, sipulille ja inkiväärille. Ne kun olisivat niin hyödyllisiä luonnon antibiootteja! Liha ei reagoinut testeissä, mutta olin ollut syömättä sitä jo 2kk ennen kuin testit otettiin. Miksi en lihaa syö, on syynä siihen että siitä tulee niin huono olo. Vointini ja oireeni pahenevat. Mietimme että ehkä lohta voisin kokeilla jossain vaiheessa ottaa ruokavaliooni mukaan, jos ja varmasti kun ruokvalioni menee niin yksipuoliseksi.

Ruokvaliostani tulee todella haasteellinen, mutta eiköhän siitä selviä! Heti ensi töikseni teinkin A4 laput, joihin selkeytin ruoka-aineet joita saan syödä, ja mitä en saa syödä. 

Koska minulla on paljon pahoja ruoka-aineallergioita se viittaa että minulla vuotava suoli. Tätä lääkärini on jo miettinyt minun kohdallani, mutta nyt se varmistui. '' Vuotava suoli on tuntematon oireyhtymä, mutta aito biokemiallinen häiriö, matala-asteinen suolistotulehdus, metabolinen endoteksemia, joka selittää ärtyneessä paksusuolessa ja tyypin 2 diabeteksessä myllertävää kroonista matala-asteista tulehdusta sekä monia autoimmuunitauteja, tyypin 1 ja 2 diabetestä, Crohnin tautia, haavaista paksusuolen tulehdusta ja monia vaikeasti diagnosoitavia ja hoidettavia vatsavaivoja ja niihin liittyviä muita tiloja.'' (http://www.tritolonen.fi/artikkelit/234-vuotava-suoli) Vuotavaa suolta havaitaan mm. usein keliakiassa, crohnin taudissa ja ärtyvän suolen oireyhtymässä. Käytännössä vuotavan suolen läpäisevyys on lisääntynyt, jonka seurauksena vieraita aineita pääsee kulkeutumaan suoliston limakalvon läpi muualle elimistöön, joka aiheuttaa suolistotulehdusta. 

Onneksi minulla on nyt varattuna aika oman lääkäriklinikkani ravitsemusterapeutille, joka antaa sitten neuvoja syömisen suhteen, jotta puutoksia ruoka-aineista ei pääsisi syntymään.

Kyllä tämä tästä! Ruokavalion selkeyttäminen paperilla oli jo puoliksi tehty työ ja auttanut minua jo kovasti! :)

Herkkuruokaa sienistä, kookosmaidosta, kikherneistä yhdessä
mimis versoseoksen ja lehtikaalen kanssa! :)

Matkustelua ja myrkkyjen poistumista

Reissu lääkärini luokse taas tehty ja ensimmäinen yö omassa sängyssä nukuttu. Taas paljon uusia asioita tuli ilmi, jotka pyörivät mielessä lähes taukoamatta. Kroppakin käy edelleen ylikierroksilla maanantaisesta glutantione tiputuksesta, joten se täydentääkin hyvin kokonaisuutta. Eipähän tarvitse jäädä paitsi mistään kivasta! ;) Nukuin todella huonosti viime yönä. Nukkumaan menin jo yhdeksältä mutta uni tuli vasta puolen yön jälkeen. Koko yön maailma pyöri ympärilläni, huimasi ja kaikinpuolin olotila oli todella ihmeellinen. Ylös nousin jo kuudelta. Unettomuus on astunut kuvioihin vahvasti. Kehoni ei kylläkään tarvitse enää niin paljon unta kuin ennen, mutta unettomia öitä on alkanut olemaan lähes toistuvasti.

Odotusta, askelia ja seikkailuja

Jotta ressuista lääkäriin ei tulisi minulle liian raskaita, on minulla ollut tapana sopia lääkärin tapaaminen heti alkuviikolle, jotta voin matkustaa autolla viikonlopun aikana sukulaisteni luokse. He asuvat noin puolivälissä matkaa. Heiltä käyn pyörähtämässä päivän lääkärissä junalla ja takaisin tullessa jään vielä ainakin yhdeksi yöksi heille ennen kuin jatkan matkaani takaisin kotiin.

On ollut hienoa seurata omaa edistystä matkustamisen suhteen. Reissaaminen ei väsytä minua enää pahasti ja voin jopa itse ajaa autolla koko matkan kotoa sukulaisilleni ja takaisin, sen vaikuttamatta pahemmin vointiini.  Yleensä istun vain kyydissä. Lisäksi minulla on aina joku matkakaveri mukana, ihan vain siltä varalta jos vointini romahtaisi, mikä on kaikista todennäköisintä iv -tiputuksien jälkeisinä päivinä. Silloin en pystyisi matkustamaan ollenkaan yksin.

Matkaan lähdin jo lauantaina, sillä sää oli luvannut parempaa ajokeliä lauantai päivälle. Päivä olikin todella ihana, aurinkoinen ja täynnä kevään upeaa energiaa! Matka autolla taittui todella hyvin, kuten yleensä. Perillä olin illalla ja olikin ihana päästä rentoutumaan ulkosaunaan pitkän ajomatkan jälkeen! Omassa asunnossani kun ei ole saunaa, minun pitäisikin käydä talonyhtiön yhteisessä saunassa yleisillä saunavuoroilla, sillä perhesauna vuoroja ei järjestetä. Se ei minua hirveästi innosta, joten olen luopunut saunomisesta kotona. Tämän vuoksi saunominen onkin harvinaista herkkua minulle. :) Sunnuntai päivä menikin lepäillen ja voimia keräten maanataista lääkärin tapaamista, glutantione tiputusta ja zyto analyysia varten. 

Glutantione!

Lääkärin luona tuli taas päiveteltyä kuulumisia voinnin osalta ja lähdin vastaanotolta taas uutta tietoa taskussa ja uudet sotasuunnitelmat valmiina. Seuraavaksi olikin Zyto- analyysi, joka kertoi paljon mielenkiintoista ja uutta tietoa. Ja viimeisenä glutantione tiputus! En ole koskaan aikaisemmin mennyt niin huonoon kuntoon glutantione tiputuksesta kuin nyt. Olin paljon väsyneempi kuin normaalisti, illalla, tiputuksen jälkeen. Menin aikasin nukkumaan ja ajattelin että olotila helpottaa aamulla, niin kuin se yleensä on helpottunut. Vaikka nukuin todella hyvin ja yli 12h, olin todella väsynyt ja heikko vointinen herättyäni. Otin ensimmäisenä aamun cowdenin tipat ja 20min siitä vointini heikkeni. Minua rupesi oksettamaan ja nousi tuskanhiki päälle. Kävinkin melkein heti oksentamassa kaiken ulos. Se helpotti olotilaa kummasti. Kävin vielä ulkona haukkaamassa raikasta ilmaa, joka sekin auttoi olotilaa. Ajattelin aluksi, etten selviäisi ajamaan kotiin, mutta vointini alkoi kohentua niin paljon, että lähtö onnistui.

Olotila oli tiistai päivän kokonaan hyvin heikko. Käsissä ei ollut juuri voimaa ja olin väsynyt. Vaikka minua janotti koko päivän todella hurjasti, nesteitä ei tahtonut poistua vaikka nesteitä olin runsaasti nauttinut! Takaisin ajaminen onnistui kuitenkin todella hyvin. Ajokeli oli eilen myös erinomainen ja ihana! Loppu matkasta sai ihastella taivaan renvontulia! Tiistai illalla nukkumaan mentäessä alkoi huimaaminen ja sekava olotila. Kroppa ja ajatukset kävivät todella ylikierroksilla koko yön! Loppu viikko meneekin varmaan tiputuksesta toipumiseen, mutta eihän se haittaa. :) Miksi kroppani reagoi niin vahvasti glutantioneen, on syynä se että elimistössäni on tällä hetkellä todella paljon myrkkyjä, jotka glutantione pisti liikkeelle ja poistumaan elmistöstä.

Kokonaisuudessan reissu oli todella ihana ja onnistunut. Olin todella tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt upeista päivistä ja ihanasta säästä. Tällä kertaa minulla ei ollut edes hankaluuksia lähteä reissaamaan, sillä yleensä olen todella vastahakoinen lähtemään kun tiedän että reissatessa rähjääntyy.

Goodbye, see you soon!

Liikunta

Olen aina ollut todella liikunnallinen ja aktiivinen. Liikunnan harrastaminen sairauden aiheuttamien oireiden takia on välillä ollut haastavaa, mutta olen sitä harrastanut aina kun olen pystynyt. Liikunta on ollut minulle aina rakas harrastus, josta pidän kynsin ja hampain kiinni. Tästä syystä olen yrittänyt etsiä tietoa liikunnasta borrelioosin kohdalla. Mistään ei vain tahdo löytyä tietoa asiasta. Itsellä ainakin on pyörinyt monen monta kysymystä liikuntaan liittyen, kuten esimerkiksi kuinka liikunta tulisi aloittaa borrelioosia sairastaessa, kuinka liikkua, ovatko jotkin liikuntamuodot haitallisia, onko liikunnalla positiivisia vaikutuksia parantumiselle ja saako borrelioosin kanssa ylipäätänsä liikkua? 

Yleisesti ottaen liikunalla on todella paljon myöteisiä vaikutuksia koko kehoon. Se ehkäisee monia sairauksia ja se kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan elämäntapamuutokseen yhdessä terveellisen ravinnon kanssa. Jo yhden liikunta kerran jälkeen aivojen ja hermoston välittäjäaineiden eritys kasvaa, hermoimpulssit lisääntyvät, stressihormonien eritys aktivoituu, verenkierto vilkastuu, vireystila paranee sekä liikunnan jälkeen uni paranee. Keuhkojen osalta hengitys tehostuu ja lihaksiin virtaa enemmän happea. Sydämen syke kiihtyy ja verenkierto vilkastuu, jolloin sydän pumppaa paremmin verta verisuoniin. Liikunnan jälkeen myös lepoverenpaine laskee. Luuston aineenvaihdunta paranee, lihakset saavat vilkastuneesta verenkierrosta enemmän happea ja ravintoaineita, elimistön sokeritasapaino paranee ja rasva-aineiden hyödyntäminen energiaksi tehostuu. Aineenvaihdunta paranee myös nivelissä sekä nivelen liikelaajudet lisääntyvät. 

Kun otat liikunnan tavaksi, hermosolujen viestintä ja udelleen muodostuminen tehostuvat, stressinsietokyky paranee, uni, keskittymiskyky, muisti ja oppininen parantuvat, alakuloisuus ja masentuneisuus vähentyvät. Keuhkotuuletus tehostuu (hapen saanti ja hiilidioksidin poistuminen), hengityslihakset vahvistuvat ja hengästyminen vähenee. Sydänlihaksen pumppausteho ja valtimoiden joustavuus paranee, veren virtaus vähenee ja verenpaine laskee. Sydämen työ vähenee, leposyke ja lepoverenpainen madaltuvat, valtimosairauksien riski pienenee. Luut vahvistuvat ja osteoporoosin riski pienenee. Lihassolujen koko kasvaa ja toiminta paranee sekä lihakset kasvavat ja jaksavat työksennellä kauemmin. Lihasten aineenvaihdunta tehostuu, tyypin 2 diabeetteksen riski pienenee. Nivelrusto ja sitä ympäröivät kudokset vahvistuvat, liikelaajudet säilyvät ja jäykistyminen vähenee. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet vähenevät.  
(http://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikunnan_vaikutukset)

Terveysliikunnan määrääksi on katsottu puolen tunnin mittaista kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa (reipasta kävelyä) 5-7 päivänä viikossa tai kuormittavaa liikuntaa (hölkkä) 20-60 minuuttia kolmesti viikossa. Aikuisten käypähoitosuosituksen mukaan kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa (reipas kävely) pitäisi harrastaa, ainakin 150 minuuttia viikossa tai raskasta liikuntaa (juoksu) 75 minuuttia viikossa, lihasvoimaa ja -kestävyyttä olisi hyvä harjoittaa kahtena päivänä viikossa, eikä niveliä ja tasapainoa ylläpitävää liikuntaa saa unohtaa. Liikkua voi monesti päivässä, pieniä aikoja kerrallaan, liikuntamäärän saavuttamiseksi. Liikunnan hyödyt ovat samat. Maksimaalinen terveysvaikutus saadaan kohtuullisella liikunnalla, jonka jälkeen fyysistä kuntoa voi edelleen parantaa. Tämän jälkeen terveysvaikutus kasvaa vain vähän tai ei ollenkaan. Muista, että vain säännöllinen liikunta pitää yllä terveysvaikutuksia. Terveysvaikutukset ovat lyhytaikaisia, jolloin satunnaisesta liikunnasta ei ole mitään hyötyä terveyden edistämisessä. Liikunnan olisi hyvä olla mahdollisimman monipuolista, jotta keho saa oikeanlaisia ärsykkeitä ja se kuormittaa tasapuolisesti kaikkia elinjärjestelmiä. Liian yksipuolinen liikunta voi johtaa mm. rasitusvammoihin, tapaturmiin, masennukseen, kehityksen taantumiseen ja liikuntainnostuksen laskemiseen.  

Liikunnan, levon ja ravinnon välilillä on hyvä löytää tasapaino. Näitä kolmea kuvataan useasti kolmiolla, jonka kulmat ovat yhtä suuria. Tällöin taspaino näiden kolmen välillä on hyvä. Jos yksi osa-alue puuttuu tai se on ylikorostettuna, tasapaino järkkyy, eikä kolmio ole enää tasakulmainen kolmio. Ilman riittävää lepoa ja ravintoa, ei liikunnastakaan saa hyvää oloa. Liikunnan aiheuttaman kuormituksen palautumiseen tarvitaan myös näitä kahta antamaan palautumiseen tarvittavaa energiaa ja ravintoa, sekä kehittymiseen tarvittavaa lepoa. Näiden kolmen tasapaino ehkäisee myös ylikuormittumista ja tapaturmia. Liikkumisen tuoma hyvä olo perustuu aivojen tuottamiin hyvän olon hormooneihin, endorfiineihin ja enkefaliineihin. Ne lisäävät hyvänolontunnetta ja estävät kipuärsykkeiden kulkua.  

Liikunnan aloittaminen on hyvä tehdä maltillisesti, lisäämällä sen määrää ja kuormittavuutta vähitellen. Näin ehkäiset tapaturmien ja liiallisen kuormituksen riskiä. Hyötyliikunta kunniaan! Muista myös lepopäivien tärkeys alkuinnostuksesta huolimatta, levolle annetaan usein liian vähän aikaa. Jo muutama kerta liikuntaa viikossa kohentaa yleiskuntoa, parantaa lihasvoimaa ja tasapaino- sekä koordinointikykyä.

Jos liikunnasta kerrotaan yleisesti olevan näin paljon hyötyä, miksei se silloin auttaisi borrelioosinkin kanssa? Siispä jatkoin liikunnan harrastamista oman vointini mukaan. Huomasin itseni kohdalla että liikunnan aloittaminen pitää aloittaa todella varovaisesti, omaa kehoa kuunnellen. Oman kehon kuuntelu on todella tärkeää! Lisäksi pitää olla todella kärsivällinen oman kehon suhteen. Sairaana se on hitaampi kehittymään sekä palautumaan. Liikunnan määrän, tehon, toistojen yms. lisääminen pitää tehdä paljon hitaammin. Liikunta luonnollisesti pitää yllä kuntoa ja ehkäisee lihasten surkastumista, siksi se on niin tärkeää pitkäaikaissairailla. 

Liikunnan harrastaminen borrelioosin kanssa pitää ajatella loogisesti. Keho on sairas, joten kehoa ei saa rasittaa samalla tavalla kuin tervettä kehoa. Esimerkiksi mitään harjoituksia ei saa tehdä veren maku suussa ja repiä viimeisillä toistoilla tai viimeisillä minuuteilla kaikki irti kehosta. Myöskään jos todella olet hyvin sairas, sinulla on sydämen kanssa ongelmia tai et pääse sängystä ylös yms. raskaampi liikunta on ehdottomasti kielletty. Silloin liikunnaksi riittää kaikki normaali liikkumenen ja jaloilla olo kotonasi tai lähiympäristössä. En itse pahimpina aikoina harrastanut liikuntaa, saatoin käydä ehkä ulkona kävelemässä lyhyen matkan, jotta saisin raitista ilmaa, jos pystyin. 

Vielä niinä aikoina kun minulla oli lihasten kanssa pahempia ongelmia, en pystynyt tekemään lihaskuntoharjoituksia juuri ollenkaan. Pelkästää portaiden nouseminen tai normaali käveleminen pitkällä ajalla pistivät jalkalihakseni maitohapoille. Ne saattoivat tulla hyvnkin kipeäksi ja kesti kauan ennen kuin ne palautuivat. Opin kantapään kautta että lenkille pakottaminen lihasten ollessa kipeät, aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Näissä tapauksissa niihin tuli verenpurkautumia ja kesti todella pitkään mustelmien häviämisen jälkeen, että ne kohdat lihaksista parantuivat. Vaikka mustelmaa ei näkynyt, liikuttaessani lihasta, vaurioituneeseen kohtaan sattui. Eli liikunnasta palautumisen tärkeys korostuu erityisen paljon! 

Sairaana liikunta on merkinnyt minulle kuntoni ja lihasten toiminnan ylläpitoa sekä lihasten surkastumisen estämistä. Lisäksi se on auttanut minun uniongelmiin. Olen harrastanut vain sen verran liikuntaa kerrallaan kuin kehoni on sen jaksanut ja kestänyt hyvin. Viime aikoina kun olen alkanut voida paremmin ja kehoni on jaksanut paremmin rasitusta, olen alkanut harrastamaan liikuntaa lihasten kehittymisen kannalta. Olen aina haaveillut timmistä ja lihaksikkaasta kehosta, mutta salille meno on jäänyt vain haaveeksi sairastuessa. Minusta piti tulla ensihoitaja, ja se varmaan kertoo kaikille paljon, siksi alunperin halusin mm. lähihoitajaksi.

Rohkaisen kaikkia poistumaan omalta mukavuusalueeltaan ja liikkumaan kivuista huolimatta. Olen monesti huomannut että lenkin jälkeen on paljon parempi olo. Juurikin liikunnan fysiologisen tapahtuman myötä, jossa keho tuottaa hyvän olon hormoneja ja estää kipuärsykkeiden kulkua. Liiallinen paikallaan olo saattaa myös lisätä kipuja entisestään aineenvaihdunnan pysähtymisen takia, siksi liikkua pitäisi jossain määrin. Älä anna borrelioosin lannistaa itseäsi, ole kärsivällinen. Kärsivällisyys kyllä palkitaan. 

Olin aluksi itsekin pitkään liikkumatta kipujen takia, sillä kivut olivat niin kovat ettei liikunta olisi ollut mahdollista, VAS asteikolla 1-10, tasolla 10 tai enemmän. Aina kun kivut hellittivät edes vähän, lähdin lenkille. Aloitin joogan harrastamisen ja harrastin myös paljon hyötyliikuntaa. Ostin myös 4kg painot kotiin joita nostelin aina välillä. Voinnin romahtamisen ja useiden halvausten myötä lihaskuntoni todella romahti ja sen seurauksena 4kg painot olivat aivan liian painavat, joten ostin uudet 1kg painot. Käytin monesti myös 0,5L vesipulloja painoina. Juoksulenkit lopetin nivelkipujen ja liiallisen lihasten rasituksen takia. Rupesin käymään uimassa, pääosin halvauksista kuntoutumisen takia. Olin siitä hyvin innoissani, koska uinti on ollu yksi lempilajeista. Sielläkin uin oman voinnin mukaan. Välillä enemmän, välillä vähemmän, vaikka vain viisi minuuttia kerrallaan, rippuen sen hetkisestä voinnista. Seuraavaksi aloitin käymään lenkillä ja uimassa säännöllisesti. Lihaskuntoharjoitukset tulivat mukaan kuvioihin. Aloitin tekemään niitä kotona, ilman painoja, hyvin pienillä toistoilla ja välillä vain yhden sarjan verran. Lisäsin toistoja ja sarjoja kehoni kyvyn mukaan. Toistoja tein sen verran kun pystyin ne tekemään vielä helposti ilman lihasten maitohapoille menoa ja myöhemmin jumiutumista. 

Nykyään en pysty edelleenkään juoksemaan, mutta kävelylenkit ovat vaihtuneet pidempiin ja kehoa enemmän rasittavimpiin. Pystyn kävelemään mm. paljon nopeammin ja tehokkaammin. Välillä voin ottaa myös pieniä hölkkäaskelia, sen rasittamatta kehoani yhtään sen enempää kuin kävelylenkit. Kävelylenkin tämänhetkinen raja keston ja pituuden kohdalla on tunti ja seitsemän kilometriä. Uinnin kohdalla, uin 30-60 minuuttia. 30min aikana uin 500 metriä ja 60 minuutin aikana 1000 metriä. Salilla käyminen on tullut mukaan kuvioihin viime syksyn aikana, siellä olen lähinnä vain ylläpitänyt lihaksien toimintaa, ja nostellut tankoja välillä ilman painoja. Ihan vain sen takia etten ole oikeasti jaksanut nostaa painojen kanssa. Ja nyt 2016 vuoden puolella, olen alkanut tekemään lihaskuntoharjoituksia kotona. Niitä teen nykyään välillä ilman painoja ja painojen kanssa (1kg). Ennen pystyin tekemään ehkä 2-5 toistoa ja vain yhden sarjan, mutta nykyään vetelen 8-10 toistoa ja kolme sarjaa, riippuen lihaksesta. Kesällä kävin 20km pyörälenkeillä. Eli voisi sanoa että kehoni sietää liikuntaa lähes normaalin ja terveen ihmisen tavoin. Käyn tällä hetkellä viikossa siis 1-3 kertaa uimassa, lenkillä pyöräläimeässä tms., lihaskuntoa harjoittelen salilla ja kotona 0-3 kertaa. Yleensä käyn salilla sen 0-1 kertaa ja kotona harjoittelen 1-3 kertaa. Wii fit on myös ollut tiiviisti mukana kuvioissa viimeisen viiden vuoden aikana. 

Painotan siis vielä että oman kehon kuuntelu on todella tärkeää! Itsekään en liiku silloin kun minusta vähääkään tuntuu etten pysty tai jaksa. Lisäksi minun sydänoireiden ollessa paha, pidin pitkän tauon salilla käymisestä ja lenkkeilystä. Tämä pätee myös kaikkiin oireisiin jotka vievät minut huonoon kuntoon. Annan kehoni rauhassa palautua liikuntasuorituksista ja venyttelen paljon! Lepopäivinä olen tykännyt joogata, sillä se on helpottanut mahdollisesti jumissa olevia lihaksia. Se auttaa myös rauhoittumaan ja ylläpitämään psyykkistä tasapainoa. 

Tämä kirjoitus ei ole mikään ohje kenellekään sen suhteen kuinka sairaana liikunta tulisi aloittaa ja toteuttaa. Nämä ovat VAIN omakohtaisia kokemuksia, jotka ovat toimineet minulle. Se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulle!

Haluan ja aion olla esimerkkinä kaikille, että borrelioosia sairastava voi olla vahva ja hyvässä kunnossa! En anna borrelioosin tulla elämäni tielle millään osa-alueilla. Minun on todella helppo valita jatkanko elämääni nauttien vai masentuen sairauden ongelmista. Stressi ja murehtiminen eivät ainakaan auta parantumaan, joten mielummin elän elämääni omista rajoituksistani huolimatta täysin rinnoin ja keskitys unelmiini!  

Unen ja levon merkitys

Miksi uni ja lepo ovat niin tärkeitä ja miksi sen tärkeyden merkitys korostuu sairastuessa? Unen tarve on jokaisella hyvin yksilöllistä ja vain sinä tiedät kuinka paljon unta ja lepoa tarvitset.

Kuten sanoin, unen tarve on yksilöllistä, mutta ihminen tarvitsee keskinmäärin unta noin kahdeksan tuntia. Unen pituuden määräävät mm. terveyden tila, perimä ja elämäntavat. Muutama prosentti ihmisistä on synnynnäisesti joko pitkä- tai lyhytunisia.Tiedät saaneesi riittävästi unta, kun kehosi on levänneen ja virkeän oloinen herätessä. Säännöllisistä nukkumaanmeno- ja heräämisajoista on hyvä pitää kiinni unirytmin säilyttämiseksi.

Hyvä uni lataa elimistön akut ja palauttaa sen tasapainon, edesauttaa hormonitoimintaa, muodostaa kasvuhormonia, pitää yllä aineenvaihduntaa ja parantaa vastustuskykyä. Se auttaa psyykkisen tasapainon säilyttämisessä ja stressin hallinnassa, auttaa käsittelemään tunteita ja ylläpitää muistin ja oppimisen edellytyksiä.

Huonosti nukkuessa käy hyvinkin päinvastoin. Se heikentää aivotoimintaa, harkintakykyä ja koordinaatiota. Kokonaisterveydentila heikkenee, laskemalla vastustuskykyä ja siten olet riskialttiimpi erilaisille sairauksille. Se huonontaa elämänlaatua ja lisää stressiä. Nostaa elimistön kortisolitasoa, lisää ärtyneisyyttä ja alakuloisuutta, joten altistuu herkemmin masennukselle ja ahdistukselle. Huono uni vaikuttaa myös mielitekoihin ja siten lisää näläntunnetta ja syömistä. Se heikentää aineenvaihduntaa ja altistaa sokeritasapainon häiriöille.

Ihminen tarvitsee unta pysyäkseen toimitakykyisenä. Ilman unta aivomme ovat väsyneitä eivätkä jaksa työskennellä. Unen säätely on sidoksissa omaan vuorokausirytmiin, joka vaikuttaa kykyymme nukahtaa ja ylläpitää unta. Mennessämme oikeaan aikaan nukkumaan oman vuorokausirytmin kanssa, nukumme hyvin ja pitkään. 

Mitä unen aikana tapahtuu?

Unessa on kaksi päävaihetta, non-REM-uni (perusuni) ja REM-uni (vilkeuni). Non-REM-uni on jaettu neljään vaiheeseen, joista kaksi ensimmäistä vaihetta ovat pinnallista unta ja kaksi viimeistä syvää unta. Kaksi viimeistä vaihetta voidaan luokitella yhdeksi, jolloin sitä kutsutaan delta-uneksi. Non-REM-unta sanotaan rauhalliseksi uneksi, ja sen syvimpien vaiheiden aikana on hankalaa tai lähes mahdotonta herätä. 

Vaihe 1, Torke
Torke on enemmänkin rentouden tila, jossa yhteys ympäristöön heikkenee, ajatus harhailee ja aivojen suorituskyky laskee. Kuitenkin jonkinlainen taju ympäristöstä säilyy. Ihminen regoi ympäristön tuttuihin ääniin nopeasti mutta heräämättä. Tämän vaiheen aikana ei tapahdu unen eheyttäviä tehtäviä. Noin viisi prosenttia aikuisen ihmisen unesta on torketta.

Vaihe 2, Kevyt uni
Torkkeen jälkeen siirrytään kevyeeseen uneen, jossa ympäristön tajunta heikkenee paljon. Emme reagoi ympäristön ääniin enää paljoa, vain satunnaisesti. Tässä vaiheessa unen eheyttävät tekijät alkavat toteutua ja ihminen tuntee nukkuneensa jos hänet herätetään tämän vaiheen aikana.

Vaihe 3, Syvä uni
Ympäristön tajunta häviää lähes kokonaan, hengitämme syvään, syke on matala ja olemme syvässä rentoutuneisuuden tilassa. Syvä uni on kaikista tärkeintä sen elvyttävien tehtävien takia, sillä aivojen energiavarastot täyttyvät ja kasvuhormonia välittyy. Jos heräämme tämän vaiheen aikana, tunnemme olevamme ''unenpöppörössä'', sillä aivot ovat vielä neurokemiaalisesti unessa. Tämä vaihe unesta koetaan ensimmäisten neljän ja viiden tunnin aikana ja on suuruudeltaan neljäsosa kaikista unen vaiheista.

REM-unessa elimistö toimii aktiivisesti, jolloin esiintyy nopeita silmän liikkeitä, esiintyy paljon mielikuvia ja ajatuksia ja unennäkö on vilkaimmillaan. Unet ovat emotionaalisesti voimakkaita ja saattavat sisältää ympäristön tapahtumia. REM-unessa on myös nykivää lihasliikettä, vaikka muuten motoriikka ei toimi. Tätä nukutaan aamuyöstä ja sen osuus unesta on viidesosa. 

Day and night

Uneen kuuluu myös valveilla oloa, prosenttuaalisesti noin viisi prosenttia unesta. Yöllä herääminen pari kertaa on normaalia ja nukahtaminen uudestaan on nopeaa. Kun suurinosa syvästä unesta on nukuttu ja unen tarve on tyydytetty, heräämme aamuyöstä herkemmin. Syynä on myös se, että liikumme enemmän vilkeunen välissä olevan torkeunen aikana.

Univaiheiden vaihtelut muodostavat unisyklin, joka kestää noin 90 - 110 minuuttia. Uni-valverytmissä on 24 tunnin rytmin sekä nopeampi rytmi. Ensimmäinen unisykli kestää 70 - 100 minuuttia, joka sisältää muutaman minuttin torkeunta, josta se etenee 10 - 25 minuutin kevyeeseen uneen. Tämän jälkeen 25 - 45 minuuttia on syvää unta ja muutaman minuutti vilkeunta. Seuraavien unisyklien aikana syvän unen osuus vähenee ja vilkeunen osuus kasvaa. Viimeisen unisyklin aikana syvää unta ei ei juuri ole, sillä elimistö valmistautuu heräämiseen.

Unen merkitys sairaalla

Jokainen on varmasti joskus ollut sairaana. Olet silloin paljon väsyneempi, olo on heikko ja eri paikkoihin kehoa saattaa kolottaa. Silloin paras lääke parantumiseen ovat uni ja lepo. Nukumme paljon sairastaessa, koska ainoastaan unen aikana keho korjaa itseään ja se pystyy keskittämään kaiken energian taistellakseen sairauden aihettamia pöpöjä vastaan,kuten yllä juuri selitin; unen aikana elimistö lataa akut ja palauttaa sen tasapainon, muodostaa kasvuhormonia, pitää yllä aineenvaihduntaa ja parantaa vastustuskykyä. Mitä vähemmän nukumme ja lepäämme sairastaessa, sitä hitaammin parannumme.

Sairauksia on kuitenkin erilaisia. Flunssa ja kuume ovat kaksi aivan eri asiaa kuin MS-tauti tai reuma. Kaksi ensimmäistä aiheuttaa yleisemmin erilaiset virukset kun taas kaksi viimeistä ovat autoimmuunisairauksia. Borrelioosi on spirokeetta bakteerin aiheuttama sairaus, joka hoitamattomana etenee myöhäisvaiheen borrelioosiksi, eli krooniseksi borrelioosisksi. Se kuuluu aivan omaan luokkaansa edellämainituista. Kuten jo varmaan tiedät, MS-tautia, reumaa tai myöhäisvaiheen borrelioosia ei saa nukkumalla parannettua, kuten flunssan tai kuumeen. 

Vaikka oma immuunipuolustus ei kykene parantamaan näitä sairauksia, on uni hyvinkin pitkälle tärkeää samoista syistä ja sen tärkeys korostuu entisestään. Tämän vuoksi erliaiset uni-onglemat ovat tärkeää hoitaa kuntoon! Unettomuus on hyvin yleistä fyysisten sairauksien kanssa, ja yksi yleisin unettomuutta aiheuttava tekijä on kipu. Myös itse sairaus voi häiriinnyttää unta, jolloin esimerkiksi hyvin tärkeä syvänunen vaihe jää kokonaan saavuttamatta ja tätä kutsutaan koiranuneksi. 

Sairastaessasi mitä tahansa sairautta, unen tarpeen määrä lisääntyy. Et voi verrata unen tarvettasi tai jaksamista millään tavoin terveeseen ihmiseen. Väsyt helpommin, sillä elimistösi käy koko ajan jatkuvaa taistelua sairauttasi vastaan, ja vain levon sekä unen myötä se pystyy keskittymään ainoastaan kehon korjaamiseen ja ''pöpöjen'' tappamiseen. Yksi tärkeä muistisääntö onkin, jos sinua väsyttää, lepää! Kehosi kyllä osaa kertoa milloin tarvitset lepoa ja sinun olisi myös syytä kuunnella sitä. Jos laiminlyöt lepoa ja nukkumista, elimistösi tulee ennen pitkään romahtamaan ja vointisi myös romahtaa entistä huonommaksi. Tästä voi olla todella hankalaa ja hidasta toipua entiselle tasolle.

Toivon kaikille oikein hyviä ja rentouttavia unia jatkossa! Ja muista, olit sitten terve tai sairas, ja oli sairaudestasi kyse mistä tahansa, sinun ei tarvitse verrata unentarvetta ja jaksamista keneenkään muuhun.