Liikunta

Olen aina ollut todella liikunnallinen ja aktiivinen. Liikunnan harrastaminen sairauden aiheuttamien oireiden takia on välillä ollut haastavaa, mutta olen sitä harrastanut aina kun olen pystynyt. Liikunta on ollut minulle aina rakas harrastus, josta pidän kynsin ja hampain kiinni. Tästä syystä olen yrittänyt etsiä tietoa liikunnasta borrelioosin kohdalla. Mistään ei vain tahdo löytyä tietoa asiasta. Itsellä ainakin on pyörinyt monen monta kysymystä liikuntaan liittyen, kuten esimerkiksi kuinka liikunta tulisi aloittaa borrelioosia sairastaessa, kuinka liikkua, ovatko jotkin liikuntamuodot haitallisia, onko liikunnalla positiivisia vaikutuksia parantumiselle ja saako borrelioosin kanssa ylipäätänsä liikkua? 

Yleisesti ottaen liikunalla on todella paljon myöteisiä vaikutuksia koko kehoon. Se ehkäisee monia sairauksia ja se kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan elämäntapamuutokseen yhdessä terveellisen ravinnon kanssa. Jo yhden liikunta kerran jälkeen aivojen ja hermoston välittäjäaineiden eritys kasvaa, hermoimpulssit lisääntyvät, stressihormonien eritys aktivoituu, verenkierto vilkastuu, vireystila paranee sekä liikunnan jälkeen uni paranee. Keuhkojen osalta hengitys tehostuu ja lihaksiin virtaa enemmän happea. Sydämen syke kiihtyy ja verenkierto vilkastuu, jolloin sydän pumppaa paremmin verta verisuoniin. Liikunnan jälkeen myös lepoverenpaine laskee. Luuston aineenvaihdunta paranee, lihakset saavat vilkastuneesta verenkierrosta enemmän happea ja ravintoaineita, elimistön sokeritasapaino paranee ja rasva-aineiden hyödyntäminen energiaksi tehostuu. Aineenvaihdunta paranee myös nivelissä sekä nivelen liikelaajudet lisääntyvät. 

Kun otat liikunnan tavaksi, hermosolujen viestintä ja udelleen muodostuminen tehostuvat, stressinsietokyky paranee, uni, keskittymiskyky, muisti ja oppininen parantuvat, alakuloisuus ja masentuneisuus vähentyvät. Keuhkotuuletus tehostuu (hapen saanti ja hiilidioksidin poistuminen), hengityslihakset vahvistuvat ja hengästyminen vähenee. Sydänlihaksen pumppausteho ja valtimoiden joustavuus paranee, veren virtaus vähenee ja verenpaine laskee. Sydämen työ vähenee, leposyke ja lepoverenpainen madaltuvat, valtimosairauksien riski pienenee. Luut vahvistuvat ja osteoporoosin riski pienenee. Lihassolujen koko kasvaa ja toiminta paranee sekä lihakset kasvavat ja jaksavat työksennellä kauemmin. Lihasten aineenvaihdunta tehostuu, tyypin 2 diabeetteksen riski pienenee. Nivelrusto ja sitä ympäröivät kudokset vahvistuvat, liikelaajudet säilyvät ja jäykistyminen vähenee. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet vähenevät.  
(http://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikunnan_vaikutukset)

Terveysliikunnan määrääksi on katsottu puolen tunnin mittaista kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa (reipasta kävelyä) 5-7 päivänä viikossa tai kuormittavaa liikuntaa (hölkkä) 20-60 minuuttia kolmesti viikossa. Aikuisten käypähoitosuosituksen mukaan kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa (reipas kävely) pitäisi harrastaa, ainakin 150 minuuttia viikossa tai raskasta liikuntaa (juoksu) 75 minuuttia viikossa, lihasvoimaa ja -kestävyyttä olisi hyvä harjoittaa kahtena päivänä viikossa, eikä niveliä ja tasapainoa ylläpitävää liikuntaa saa unohtaa. Liikkua voi monesti päivässä, pieniä aikoja kerrallaan, liikuntamäärän saavuttamiseksi. Liikunnan hyödyt ovat samat. Maksimaalinen terveysvaikutus saadaan kohtuullisella liikunnalla, jonka jälkeen fyysistä kuntoa voi edelleen parantaa. Tämän jälkeen terveysvaikutus kasvaa vain vähän tai ei ollenkaan. Muista, että vain säännöllinen liikunta pitää yllä terveysvaikutuksia. Terveysvaikutukset ovat lyhytaikaisia, jolloin satunnaisesta liikunnasta ei ole mitään hyötyä terveyden edistämisessä. Liikunnan olisi hyvä olla mahdollisimman monipuolista, jotta keho saa oikeanlaisia ärsykkeitä ja se kuormittaa tasapuolisesti kaikkia elinjärjestelmiä. Liian yksipuolinen liikunta voi johtaa mm. rasitusvammoihin, tapaturmiin, masennukseen, kehityksen taantumiseen ja liikuntainnostuksen laskemiseen.  

Liikunnan, levon ja ravinnon välilillä on hyvä löytää tasapaino. Näitä kolmea kuvataan useasti kolmiolla, jonka kulmat ovat yhtä suuria. Tällöin taspaino näiden kolmen välillä on hyvä. Jos yksi osa-alue puuttuu tai se on ylikorostettuna, tasapaino järkkyy, eikä kolmio ole enää tasakulmainen kolmio. Ilman riittävää lepoa ja ravintoa, ei liikunnastakaan saa hyvää oloa. Liikunnan aiheuttaman kuormituksen palautumiseen tarvitaan myös näitä kahta antamaan palautumiseen tarvittavaa energiaa ja ravintoa, sekä kehittymiseen tarvittavaa lepoa. Näiden kolmen tasapaino ehkäisee myös ylikuormittumista ja tapaturmia. Liikkumisen tuoma hyvä olo perustuu aivojen tuottamiin hyvän olon hormooneihin, endorfiineihin ja enkefaliineihin. Ne lisäävät hyvänolontunnetta ja estävät kipuärsykkeiden kulkua.  

Liikunnan aloittaminen on hyvä tehdä maltillisesti, lisäämällä sen määrää ja kuormittavuutta vähitellen. Näin ehkäiset tapaturmien ja liiallisen kuormituksen riskiä. Hyötyliikunta kunniaan! Muista myös lepopäivien tärkeys alkuinnostuksesta huolimatta, levolle annetaan usein liian vähän aikaa. Jo muutama kerta liikuntaa viikossa kohentaa yleiskuntoa, parantaa lihasvoimaa ja tasapaino- sekä koordinointikykyä.

Jos liikunnasta kerrotaan yleisesti olevan näin paljon hyötyä, miksei se silloin auttaisi borrelioosinkin kanssa? Siispä jatkoin liikunnan harrastamista oman vointini mukaan. Huomasin itseni kohdalla että liikunnan aloittaminen pitää aloittaa todella varovaisesti, omaa kehoa kuunnellen. Oman kehon kuuntelu on todella tärkeää! Lisäksi pitää olla todella kärsivällinen oman kehon suhteen. Sairaana se on hitaampi kehittymään sekä palautumaan. Liikunnan määrän, tehon, toistojen yms. lisääminen pitää tehdä paljon hitaammin. Liikunta luonnollisesti pitää yllä kuntoa ja ehkäisee lihasten surkastumista, siksi se on niin tärkeää pitkäaikaissairailla. 

Liikunnan harrastaminen borrelioosin kanssa pitää ajatella loogisesti. Keho on sairas, joten kehoa ei saa rasittaa samalla tavalla kuin tervettä kehoa. Esimerkiksi mitään harjoituksia ei saa tehdä veren maku suussa ja repiä viimeisillä toistoilla tai viimeisillä minuuteilla kaikki irti kehosta. Myöskään jos todella olet hyvin sairas, sinulla on sydämen kanssa ongelmia tai et pääse sängystä ylös yms. raskaampi liikunta on ehdottomasti kielletty. Silloin liikunnaksi riittää kaikki normaali liikkumenen ja jaloilla olo kotonasi tai lähiympäristössä. En itse pahimpina aikoina harrastanut liikuntaa, saatoin käydä ehkä ulkona kävelemässä lyhyen matkan, jotta saisin raitista ilmaa, jos pystyin. 

Vielä niinä aikoina kun minulla oli lihasten kanssa pahempia ongelmia, en pystynyt tekemään lihaskuntoharjoituksia juuri ollenkaan. Pelkästää portaiden nouseminen tai normaali käveleminen pitkällä ajalla pistivät jalkalihakseni maitohapoille. Ne saattoivat tulla hyvnkin kipeäksi ja kesti kauan ennen kuin ne palautuivat. Opin kantapään kautta että lenkille pakottaminen lihasten ollessa kipeät, aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Näissä tapauksissa niihin tuli verenpurkautumia ja kesti todella pitkään mustelmien häviämisen jälkeen, että ne kohdat lihaksista parantuivat. Vaikka mustelmaa ei näkynyt, liikuttaessani lihasta, vaurioituneeseen kohtaan sattui. Eli liikunnasta palautumisen tärkeys korostuu erityisen paljon! 

Sairaana liikunta on merkinnyt minulle kuntoni ja lihasten toiminnan ylläpitoa sekä lihasten surkastumisen estämistä. Lisäksi se on auttanut minun uniongelmiin. Olen harrastanut vain sen verran liikuntaa kerrallaan kuin kehoni on sen jaksanut ja kestänyt hyvin. Viime aikoina kun olen alkanut voida paremmin ja kehoni on jaksanut paremmin rasitusta, olen alkanut harrastamaan liikuntaa lihasten kehittymisen kannalta. Olen aina haaveillut timmistä ja lihaksikkaasta kehosta, mutta salille meno on jäänyt vain haaveeksi sairastuessa. Minusta piti tulla ensihoitaja, ja se varmaan kertoo kaikille paljon, siksi alunperin halusin mm. lähihoitajaksi.

Rohkaisen kaikkia poistumaan omalta mukavuusalueeltaan ja liikkumaan kivuista huolimatta. Olen monesti huomannut että lenkin jälkeen on paljon parempi olo. Juurikin liikunnan fysiologisen tapahtuman myötä, jossa keho tuottaa hyvän olon hormoneja ja estää kipuärsykkeiden kulkua. Liiallinen paikallaan olo saattaa myös lisätä kipuja entisestään aineenvaihdunnan pysähtymisen takia, siksi liikkua pitäisi jossain määrin. Älä anna borrelioosin lannistaa itseäsi, ole kärsivällinen. Kärsivällisyys kyllä palkitaan. 

Olin aluksi itsekin pitkään liikkumatta kipujen takia, sillä kivut olivat niin kovat ettei liikunta olisi ollut mahdollista, VAS asteikolla 1-10, tasolla 10 tai enemmän. Aina kun kivut hellittivät edes vähän, lähdin lenkille. Aloitin joogan harrastamisen ja harrastin myös paljon hyötyliikuntaa. Ostin myös 4kg painot kotiin joita nostelin aina välillä. Voinnin romahtamisen ja useiden halvausten myötä lihaskuntoni todella romahti ja sen seurauksena 4kg painot olivat aivan liian painavat, joten ostin uudet 1kg painot. Käytin monesti myös 0,5L vesipulloja painoina. Juoksulenkit lopetin nivelkipujen ja liiallisen lihasten rasituksen takia. Rupesin käymään uimassa, pääosin halvauksista kuntoutumisen takia. Olin siitä hyvin innoissani, koska uinti on ollu yksi lempilajeista. Sielläkin uin oman voinnin mukaan. Välillä enemmän, välillä vähemmän, vaikka vain viisi minuuttia kerrallaan, rippuen sen hetkisestä voinnista. Seuraavaksi aloitin käymään lenkillä ja uimassa säännöllisesti. Lihaskuntoharjoitukset tulivat mukaan kuvioihin. Aloitin tekemään niitä kotona, ilman painoja, hyvin pienillä toistoilla ja välillä vain yhden sarjan verran. Lisäsin toistoja ja sarjoja kehoni kyvyn mukaan. Toistoja tein sen verran kun pystyin ne tekemään vielä helposti ilman lihasten maitohapoille menoa ja myöhemmin jumiutumista. 

Nykyään en pysty edelleenkään juoksemaan, mutta kävelylenkit ovat vaihtuneet pidempiin ja kehoa enemmän rasittavimpiin. Pystyn kävelemään mm. paljon nopeammin ja tehokkaammin. Välillä voin ottaa myös pieniä hölkkäaskelia, sen rasittamatta kehoani yhtään sen enempää kuin kävelylenkit. Kävelylenkin tämänhetkinen raja keston ja pituuden kohdalla on tunti ja seitsemän kilometriä. Uinnin kohdalla, uin 30-60 minuuttia. 30min aikana uin 500 metriä ja 60 minuutin aikana 1000 metriä. Salilla käyminen on tullut mukaan kuvioihin viime syksyn aikana, siellä olen lähinnä vain ylläpitänyt lihaksien toimintaa, ja nostellut tankoja välillä ilman painoja. Ihan vain sen takia etten ole oikeasti jaksanut nostaa painojen kanssa. Ja nyt 2016 vuoden puolella, olen alkanut tekemään lihaskuntoharjoituksia kotona. Niitä teen nykyään välillä ilman painoja ja painojen kanssa (1kg). Ennen pystyin tekemään ehkä 2-5 toistoa ja vain yhden sarjan, mutta nykyään vetelen 8-10 toistoa ja kolme sarjaa, riippuen lihaksesta. Kesällä kävin 20km pyörälenkeillä. Eli voisi sanoa että kehoni sietää liikuntaa lähes normaalin ja terveen ihmisen tavoin. Käyn tällä hetkellä viikossa siis 1-3 kertaa uimassa, lenkillä pyöräläimeässä tms., lihaskuntoa harjoittelen salilla ja kotona 0-3 kertaa. Yleensä käyn salilla sen 0-1 kertaa ja kotona harjoittelen 1-3 kertaa. Wii fit on myös ollut tiiviisti mukana kuvioissa viimeisen viiden vuoden aikana. 

Painotan siis vielä että oman kehon kuuntelu on todella tärkeää! Itsekään en liiku silloin kun minusta vähääkään tuntuu etten pysty tai jaksa. Lisäksi minun sydänoireiden ollessa paha, pidin pitkän tauon salilla käymisestä ja lenkkeilystä. Tämä pätee myös kaikkiin oireisiin jotka vievät minut huonoon kuntoon. Annan kehoni rauhassa palautua liikuntasuorituksista ja venyttelen paljon! Lepopäivinä olen tykännyt joogata, sillä se on helpottanut mahdollisesti jumissa olevia lihaksia. Se auttaa myös rauhoittumaan ja ylläpitämään psyykkistä tasapainoa. 

Tämä kirjoitus ei ole mikään ohje kenellekään sen suhteen kuinka sairaana liikunta tulisi aloittaa ja toteuttaa. Nämä ovat VAIN omakohtaisia kokemuksia, jotka ovat toimineet minulle. Se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulle!

Haluan ja aion olla esimerkkinä kaikille, että borrelioosia sairastava voi olla vahva ja hyvässä kunnossa! En anna borrelioosin tulla elämäni tielle millään osa-alueilla. Minun on todella helppo valita jatkanko elämääni nauttien vai masentuen sairauden ongelmista. Stressi ja murehtiminen eivät ainakaan auta parantumaan, joten mielummin elän elämääni omista rajoituksistani huolimatta täysin rinnoin ja keskitys unelmiini!