torstai 10. marraskuuta 2016

Itseä etsimässä

Opintojen lopettamisen jälkeen olen tuntenut paljon tyhjyyttä. Tuntuu kuin en saisi elämästä millään tasolla kiinni. Vointini on hiukan parantunut, mutta mitään huomattavaa muutosta ei ole tapahtunut. Saan välillä hirveitä kipukohtauksia ja olen ollut välillä viikonkin verran hirveissä kivuissa, niiden hellittämättä. Siitä on tottakai seurannut unettomuutta ja vaikka mitä muita ongelmia. Cowden tuottaa hirveää päänvaivaa, sillä kroppa ei edelleenkään tahdo ottaa vastaan tippoja. En ole päässyt tippamäärissä juuri mihinkään suuntaan ja reagoin niihin vahvasti. Tippamäärien nostaminen käy todella hitaasti. Olen palannut noudattamaan tiukkaa ruokavaliota, harrastanut liikuntaa ja yrittänyt meditoida, mutta mikään ei ole kohentanut vointiani. Nämä olivat kuitenkin asioita jotka saivat aikaisemmin voimaan paremmin. Tuntuu etten löydä vastausta, silti sisimpäni huutaa epätasapainosta ja ahdistuksesta. 

Tuntuu todella vaikealle olla tällä hetkellä positiivinen, sillä itseä ympäröi vain synkkyys. Kaikki asiat mitkä toivat hyvää oloa ja mistä pidin kiinni, on menettänyt tehonsa. Olen unohtanut tärkeitä asioita, joita minulla oli yleensä tapana kertoa muille kannustaakseen heitä. Sitä vain haparoi pimeässä päivästä toiseen eteenpäin. Pitäisi muistaa päivittäin keskittyä edes pienen hetken itseensä ja muistuttaa itseään näistä asioista. Elämä on loppupeleissä kiinni paljon omasta aseenteesta, vaikka kuinka olisi ongelmia. 


Tässä olen jo tunnin tuijottanut koneen ruutua...juurikaan ei löydy sanottavaa. Sitä vain hetkestä toiseen yrittää selviytyä tunteiden myrskystä sisällään. Aivot tekevät hirveästi ajatustyötä. Käyn läpi paljon menneitä ja tämän hetkisiä tapahtumia sekä niiden tuomia tunnetiloja. Sitä vain yrittää selvitytyä päivästä toiseen ja uskoa parempaan huomiseen. Ehkä kuljen koko ajan valoa kohti, vaikka aina ei sille tunnukkaan. Olisi tilanne sitten minkälainen hyvänsä, on aina muistettava hiljentyä. Sillä pelkästään paikalla pysyminen voi olla opetus kaaottiseen tilanteeseen. Ehkä asioiden ei pidä mennä mihinkään suuntaan, ennen kuin on oppinut hiljentymään ja löytämään tasapainon kaiken keskellä.

Voimia kaikille kohtalotovereille! <3