Olen kuullut lukemattomia kertoja sanonnan että ihmiselle ei anneta enempää, kuin mitä hän jaksaa kantaa. Tämä on juuri niitä hetkiä, jolloin kyseenalaistan koko sanonnan. Tällä hetkellä koin taas oman murtumispisteeni. Se saa minut ajattelemaan että joskus liika on kuitenkin liikaa. On totta että henkinen paha olo tai minun tapauksessa fyysisest kivut, eivät sinua tapa. Ne satuttavat kyllä ja saavat mielesi todella maahan, mutta ne eivät tapa. Olenko heikko kun en jaksa? Olenko heikko kun en kestä enempää kipua, muiden ihmisten pahoja sanoja tai yksinäisyyttä? Haluan valita mielummin onnellisuuden, kuin kärsimyksen, ja jättää kokematta nämä henkiset romuttumiset ja elää onnellisena hamaan tulevaisuuteen.
Viimeisen kuukauden aikana kolme eri ihmistä ovat haukkuneet ja loukanneet minua sekä nivelkipuni ovat pahentuneet valtavasti. Ensimmäistä kertaa eron jälkeen, josta on päälle yhdeksän kuukautta, tunnen itseni myös yksinäiseksi ja kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä. Mikä on minulle toisaalta positiivinen asia, sillä olen ollut niin lamaantunut tunteiden kanssa eron jälkeen. Olen kuitenkin sitä mieltä että minun on parempi ja helpompi olla tällä hetkellä yksin. Olen liian sairas ja väsynyt että jaksaisin parisuhde hässäkkää tähän päälle. Minulla ei ole voimavaroja tutustua ja pitää yllä tallaisia ihmissuhteita, enkä ole kykenevä antamaan toiselle osapuolelle sitä mitä se vaatisi. Parisuhteiden pitäisi kuitenkin olla vastavuoroisia. Tuntuu että minulla on ollut jonkinnäköinen teemallinen jakso, jossa ihmiset ovat päätyneet haukkumaan ja loukkaamaan minua. Olen ylpeä itsestäni siitä että olen puolustanut itseäni, sillä olen liian kiltti. Yleensä olen ottanut vastaan kaiken mitään sanomatta ja kääntänyt vielä toisenkin posken. Tietenkin on vaikeaa olla ottamatta itseeni näistä asioista, sillä osa pahoista sanoista on tullut hyvin läheisiltäkin ihmisiltä. Tietenkään sen ei saisi antaa vaikuttaa. Tässä sitä vain miettii että mitä tein väärin? Olen keskittynyt postiivisiin asioihin, ajatellut positiivisesti, tehnyt ja elänyt kivuista huolimatta parhaalla mahdollisella tavalla, silti saan paskaa niskaan. Onko elämällä jotain sitä vastaan että haluan olla onnellinen. Koska olen keskittynyt positiivisiin asioihin, niin elämä päätti lisätä vettä myllyyn?
Olen aika jumissa kipujeni kanssa tällä hetkellä. En ole saanut nukuttua kunnolla kipujen takia. Herään öisin moneen kertaan kipuihin. Olen itkenyt monena päivänä kun sattuu niin paljon. Pelkästään se että on paikoillaan, istuu, seisoo, kävelee, sattuu todella paljon. Ei ole väliä teetkö jotain vai etkö tee mitään. Kipu ei hellitä. Aikaisemmin minulla oli vaeltavia nivelkipuja. Sain silloin diagnoosiksi fibromyalgian, 2014. Nykyään kaikkia muita niveliä, paitsi kyynärniveliä, sattuu koko ajan. Molempien käsien sormien, ranteiden ja olkapäiden niveliä, molempien jalkojen varpaiden, nilkkojen, polvien ja lonkkien niveliä. Myös selkään sattuu. Ne eivät ole vaeltavia kipuja, vaan kaikkiin niveliin sattuu jatkuvasti. Tänään oli taas niitä päiviä kun kävelin kotiin illalla ja itkin koko matkan, koska sattui niin paljon. Tällä hetkelläkin minua sattuu todella paljon kirjoittaa tätä. Teen sen kuitenkin, koska haluan helpottaa edes jollain tavalla omaa pahaa oloa. En pysty puhumaan juuri enää puhelimellakaan ilman kuulokkeita. Puhelimen pitäminen on todella kivuliasta.
Yritin tsempata itseäni viimeiset 1-2 viikkoa. Ajattelin että ihan sama, tilanteeni on tämä, en voi sitä muuttaa ja itku ei sitä paranna. Ajattelin että olen vahva, sivuutan kipuni ja keskityn muuhun ja elän ''normaalia'' elämää ja kätken kipuni muilta, en valita tai puhu asiasta. Tiedän että ei ole väärin näyttää omaa haavoittuvaisuuttaan ja sen näyttäminen on myös vahvuutta, mutta jotenkin tunsin itseni heikoksi kun itkin melkein joka päivä kivusta. Vaikka olen kärsinyt tästä sairaudesta jo yhdeksän vuotta, kipuun ei koskaan totu. Voisin myös sanoa että kipuni ovat melko pahat, sillä itken niiden takia. En hevillä itke kivun takia. Myös se että kipu saa minut täysin lamaantumaan toisiinaan niin paljon etten pysty liikkumaan, kielii myös pahasta kivusta. En ymmärrä silti miksi ajattelen olevani heikko jos itken ja en kestä näitä kipuja. Yksin se on ihan ok, mutta en halua näyttää sitä muiden nähden. Ehkä se että olen yrittänyt sivuuttaa kivut on johtanut osittain tähän henkiseen romuttumiseen. Haluaisin vain pysytyä tekemään samoja asioita kuin muutkin. Olen ollut myös todella väsynyt kesästä lähtien. Siihen osasyynä on todennäköisesti todella alhainen ferritiini arvo, josta tapaan lääkärin joulukuussa. Muisti pätkii ja ajantaju on todella omituista. Viikot menevät sumussa, enkä välttämättä muista mitä olen tehnyt kuluneen viikon aikana.
Kaikista rankinta on varmaa se että luulee ja uskottelee itselleen että enää ei tarvitse mennä niin pohjalle oman sairauden kanssa, mitä on joutunut vuosien varrella menemään. Sitten kun se hetki koittaa taas, niin todellisuus ja sairauden julmuus tulee erittäin hyvin ilmi. Yritin jopa kieltää itseltäni kesän aikana etten sairasta borrelioosia, olen siitä jo tarpeeksi parantunut, ja kaikki jäljellä olevat oireen varmasti johtuu jostain muusta. Sainpahan taas näpäytyksen. Varmasti minussa on muutakin vikaa, kuten paha raudanpuute, mutta tosiasia on se että mitään muuta ei ole löytynyt. Olen tehnyt myös kaikkeni sen eteen että voisin paremmin, mikään ei tunnu auttavan. Tällä hetkellä minulla ei ole rahaakaan käyttää kalliisiin hoitoihin. Olenkohan missään vaiheessa työ- tai opiskelukykyinen?
Kuka toipuu ja kuka ei? Tämä kysymys on mietityttänyt minua jo jonkin aikaa. En itse ole moniin vuosiin ollu katkera siitä että miksi juuri minä sairastuin. Uskon että jokainen joutuu käymään läpi samat mietteet sairastuttuaan tai sen seurauksena kun on kohdannut elämässä vastoinkäymisiä jotka muuttavat elämän täysin. Sitä paitsi kenekään elämä ei ole aina helppoa, oli sitten sairas tai ei. Aina pitäisi kuitenkin unelmoida suuresti ja minun tähdätä siihen että tulen parantumaan ihan täysin. Ehkä tärkeämpi oivallus itselleni on ollut se että olin kuinka sairas tahansa, minun pitää elää elämääni juuri niin kuin haluan. Ehkä parannun tai sitten en, mutta vaikka sairaus olisi tiellä, selvitän tieni sen läpi. Tämä antaa enemmän lohtua minulle ja voin olla armollisempi itselleni. Kamppailessani monta vuotta sen suhteen että haluan olla täysin terve, johti niin moneen pettymykseen ja itsensä piiskaamiseen. Unohdin elää. Unohdan silti toisinaan. On tärkeää elää tässä hetkessä, eikä vain odottaa elämistä siihen hetkeen että on konaan terve. Sitä voi joutua odottamaan pitkään.
Itselleni isoin mörkö on edelleen se että ajattelen sairauden estävän minua tekemästä asioista joita haluaisin tehdä. Ajattelen koko ajan että jos olisin terve, pystyisin tekemään mitä vain. Tuntisin itseni silloin supersankariksi tai vähintäänkin yli-ihmiseksi. Toisaalta on totta että sairaus luo esteitä sille mitä voin tehdä, mutta taas toisaalta sen ei pitäisi estää minua tekemästä asoita joita haluan tehdä. Kaikki on mahdollista jos halua jotakin todella paljon. En välttämättä pysty saavuttamaan unelmiani tai asioita niin nopeasti kuin muut, mutta ei minun tulisi myöskään jättää tavoittelemasta niitä vain sen takia koska olen sairas ja ajattelen etten pysty tehdä niin.
perjantai 9. marraskuuta 2018
torstai 10. toukokuuta 2018
Oil pulling
Oil pulling eli öljypurskuttelu löytyy tietoa ja ohjeita tuhansien vuosien vanhoista auyrvedisistä teksteistä ja se onkin perinteinen auyrvedinen menetelmä suun ja sen kautta koko kehon terveyden parantamiseksi. Törmäsin tähän alun perin kun etsin tietoa luonnollisista tavoista valkaista hampaita. Kiinnostuin lopulta oil pullingiin sen terveyttä edistävän vaikutuksen takia. Öljy imee itseensä rasvaliukoisia toksiineja ja ''myrkkyjä'', joita ovat raskasmetallit, ympäristömyrkyt, torjunta-aineet ja ylimääräiset hormonit. Tällöin suun verenkierrosta ei pääse niin paljon bakteereita leviämään muualle elimistöä. Se vähentää patogeenisten bakteerien määrää suussa, vahvistaa ikeniä, vähentää plakkia ja ehkäisee reikiintymistä. Tämä on todistettu myös tieteellisesti. Oil pulling siis todella vähentää patogeenisten bakteerien kasvun suussa, vahvistaa ikeäniä ja vähentää plakkia.
Sen välittömät vaikutukset tuntuvat ja näkyvät suussa, siten että ikenistä tulee terveemmät, ne eivät vuoda verta enää, hampaiden vihlominen loppuu, hammaskivi vähenee, suun on raikas ja ruokien aiheuttamia värjäymiä ei synny enää lisää. Pidemmällä käytöllä ja suun kunnon parantuessa se ehkäisee sairauksia, jotka ovat osaltaan liitoksissa huonoon suun terveyteen, kuten esimerkiksi sydän- ja aivoinfarkti, reuma ja hengitystieinfektiot. Kaikenlisäksi oil pulling valkaisuttaa hampaita sen kyvystä poistaa värjäytymiä hampaista! Kyselytutkimusten perusteella oil pullingista on ollut apua myös allergioihin, iho-ongelmiin, migreeniin, hormonien epätasapainoon, unettomuuteen ja nivelkipuihin.
Oil pulling kannattaa tehdä aamulla hampaiden pesun jälkeen, ennen aamiaista.
1. Ota 1tl - 1rkl kookosöljyä ja anna sen sulaa suussa.
2. Purskuttele sitä 10-20 minuuttia jonka jälkeen sylkäise se biojätteisiin.
3. Tämän jälkeen huuhtele suu puhtaaksi vedellä tai suolavedellä. Suolaveden tarkoituksena on tehdä suusta emäksinen ympäristö missä bakteerit eivät viihdy.
Eli itsekin kun aamuisin herään, ensimmäisenä pesen hampaat ja sitten otan 1tl -1rkl kokoisen palan kookosöljyä, annan sen sulaa suussa ja purskuttelen sitä 10-20 minuuttia suussa, jonka jälkeen sylkäisen jäämät roskiin. Tämän jälkeen huuhtelen suun suolavedellä tai pelkästään vedellä ja sitten siirryn ottamaan probiootit ja vitamiinit.
Valkaisun kannalta, oma kokemukseni on se että mistään kovin valkaisevasta ja nopeasta prosessista ei ole kyse, sillä en ole huomannut kovin suuria muutoksia hampaiden värissä. Toki eroja on ja tämä on vain minun kokemukseni. Tehokkaasti öljy kuitenkin poistaa pinttymiä. Olen tehnyt joskus aikaisemminkin oil pullingia, jonka jälkeen tuli pitkä tauko ja otin sen uudelleen käyttöön sen terveyttä edistävän vaikutuksen takia. Siitä minulla on erittäin hyvä esimerkki. Valmistauduin hampaideni kahden reiän paikkaamiseen kolmesta tässä jonkin aikaa sitten ja hammaslääkärissä todettiin että kaikkien kolmen reikäni eteneminen oli pysähtynyt eikä niitä tarvinnut paikata. Se mitä olen muuttanut tarkastusten välissä, oli että otin oil pullingin käyttöön. Voin aika hyvillä mielin sanoa että reikien etenemisen loppuminen oli oil pullinging ansiota. ;)
Tärkeä seikka kaikille niille jotka sairastavat edelleen borrelioosia, on se että öljypurskuttelu kun imee itseensä raskasmetalleja, niin silloin niitä pääsee vähemmän myös elimistöön, mikä on itse borrelioosin hoidossa hyvä ja tärkeä asia. Raskasmetallit kun saattavat aiheuttaa paljonkin oireita borrelioosia sairastaville, jos niitä on paljon kehossa ja sen takia niitä tulisi myös välttää niin hyvin kuin mahdollista. Jään itse innolla odottelemaan mitä terveysvaikutuksia on luvassa jatkossa! Olen tehnyt öljypurskuttelua joka päivä nyt noin 2kk ajan. Reikien eteneminen on siis pysähtynyt ja hampaani ovat hiukat valkoisemmat. Ehkä pidemmällä aika välillä on luvassa suurempia hyötyjä. Kuitenkin terve suu on ollut motivaationa öljypurskuttelun uudelleen ottamisena aamu rutiineihin. :)
Sen välittömät vaikutukset tuntuvat ja näkyvät suussa, siten että ikenistä tulee terveemmät, ne eivät vuoda verta enää, hampaiden vihlominen loppuu, hammaskivi vähenee, suun on raikas ja ruokien aiheuttamia värjäymiä ei synny enää lisää. Pidemmällä käytöllä ja suun kunnon parantuessa se ehkäisee sairauksia, jotka ovat osaltaan liitoksissa huonoon suun terveyteen, kuten esimerkiksi sydän- ja aivoinfarkti, reuma ja hengitystieinfektiot. Kaikenlisäksi oil pulling valkaisuttaa hampaita sen kyvystä poistaa värjäytymiä hampaista! Kyselytutkimusten perusteella oil pullingista on ollut apua myös allergioihin, iho-ongelmiin, migreeniin, hormonien epätasapainoon, unettomuuteen ja nivelkipuihin.
Oil pulling kannattaa tehdä aamulla hampaiden pesun jälkeen, ennen aamiaista.
1. Ota 1tl - 1rkl kookosöljyä ja anna sen sulaa suussa.
2. Purskuttele sitä 10-20 minuuttia jonka jälkeen sylkäise se biojätteisiin.
3. Tämän jälkeen huuhtele suu puhtaaksi vedellä tai suolavedellä. Suolaveden tarkoituksena on tehdä suusta emäksinen ympäristö missä bakteerit eivät viihdy.
Eli itsekin kun aamuisin herään, ensimmäisenä pesen hampaat ja sitten otan 1tl -1rkl kokoisen palan kookosöljyä, annan sen sulaa suussa ja purskuttelen sitä 10-20 minuuttia suussa, jonka jälkeen sylkäisen jäämät roskiin. Tämän jälkeen huuhtelen suun suolavedellä tai pelkästään vedellä ja sitten siirryn ottamaan probiootit ja vitamiinit.
Tärkeä seikka kaikille niille jotka sairastavat edelleen borrelioosia, on se että öljypurskuttelu kun imee itseensä raskasmetalleja, niin silloin niitä pääsee vähemmän myös elimistöön, mikä on itse borrelioosin hoidossa hyvä ja tärkeä asia. Raskasmetallit kun saattavat aiheuttaa paljonkin oireita borrelioosia sairastaville, jos niitä on paljon kehossa ja sen takia niitä tulisi myös välttää niin hyvin kuin mahdollista. Jään itse innolla odottelemaan mitä terveysvaikutuksia on luvassa jatkossa! Olen tehnyt öljypurskuttelua joka päivä nyt noin 2kk ajan. Reikien eteneminen on siis pysähtynyt ja hampaani ovat hiukat valkoisemmat. Ehkä pidemmällä aika välillä on luvassa suurempia hyötyjä. Kuitenkin terve suu on ollut motivaationa öljypurskuttelun uudelleen ottamisena aamu rutiineihin. :)
keskiviikko 25. huhtikuuta 2018
Kurkistus ruokavaliooni
Olen palannut takaisin omaan ruokavaliooni. Ennen koin ruokavalioni olevan todella tiukka ja että jään paljosta paitsi. Nykyään se ei häiritse enää, enkä kaipaa muuta. Tiedän kuinka huonon olon saan muusta ruoasta, joten sekin kannustaa minua pysymään nykyisellä ruokavaliolla. Nautin siitä kuinka terveellistä ja ravintorikasta ruokaa syön nykyään.
Minulla oli pidempi aikainen jakso kun minulla ei ollut ruokahalua ja tuntui että kaikki maistui samalle. Pyörittelin samoja ruokia yrittäen keksiä uusia kokonaisuuksia ja ahdistuin. Söin koska oli pakko, enkä nauttinut siitä ollenkaan. Nautein ruokavaliostani ja ruoasta viimeksi 2015-2016 vuosina. Tämän jälkeen on ollutkin pitkä tauko kun en ole saanut siitä mitään irti. Olin tuolloin myös erittäin hyvinvoiva, joten mieleeni palautui se että ruokavaliolla on todella suuri merkitys hyvinvoinnista. Olet mitä syöt. Tietenkin silloiseen hyvään oloon vaikutti moni muukin tekijä, kuten esimerkiksi yksi iso tekijä, ja se oli borrelioosin remissioon saaminen.
Kun vatsani alkoi joulun alla reistailla, minulta lähti kokonaan ohjat ruokavalioni suhteen ja tein tietoisesti retkahduksen. Minulle tuli hällä väliä asenne ruokavaliotani kohtaan. En nähnyt mitään järkeä noudattaa omaa ruokavaliotani kun vatsani reagoi kaikkeen mitä laitoin suuhini, kivuilla ja turvotuksella. Elin mehulla ja jos jotakin söin, päädyin syömään vehnää ja sokeria paljon. Söin jatkuvasti nuudeleita ja kaikkia vihanneksia mitä en saisi syödä. Lidl:n suklaadonitsit olivat myös kova sana. Jossain vaiheessa kuitenkin iski se hirveä väsymys ja pahoinvointi sokerista ja vehnästä, joten oli pakko vaihtaa suuntaa kohti tuttuun ja turvalliseen omaan ruokavaliooni, mistä tiesin että se on oikea tie itselleni ja saa voimaan minut hyvin pitkällä aika välillä. Nyt olen noudattanut ruokavaliotani noin 2,5kk. Innostuin ruoastani aivan uudella tavalla ja nykyään ruokahetkeni ovat nautinto. Sekin auttaa jo paljon että jaksan nykyään kokata.
Tällä hetkellä minusta tuntuu hyvälle syödä näin. Olen monta kertaa retkahtanut ja kokeillut mitä tapahtuu jos en noudata ruokavaliotani ja siitä ei ole koskaan seurannut kuin paha olo. On ihana huomata miten positiivisesti ruokavalioni minuun vaikuttaa. Voiko olla ihanampaa että syön terveellistä ja ravinnerikasta ruokaa joka päivä, joka edistää terveyttäni ja hyvinvointiani joka päivä! Joskus tottakai toivoisin että voisin laajentaa ruoka-aineita joita pystyisin syömään. Kaipaan todella paljon sipuleita, tomaattia, tuorekurkkua ja avokadoa. Ketsuppia onneksi olen pystynyt syömään vaikka muuten tomaattia en pystykään syömään. Aina toisinaan kokeilen joitakin ruoka-aineita, ja katson pidemmällä aika välillä aiheuttavatko ne minulle allergiaa. Ensimmäinen asia on varmasti suoliston kuntoon laittaminen. Toivon että sen jälkeen pystyisin laajentamaan ruokavaliotani. Jos jotakin olen oppinut, niin sen että käsitykseni terveellisesta ruokavaliosta on muuttunut todella radikaalisti vuosien varrella.
Minulle tehtiin vuonnan 2015 viivästynyt ruoka-aineallergia verikoetestit, jossa suuret IgG ja IgG4 vasta-ainelukemat viittaavat viivästyneeseen yliherkkyyteen ruoka-aineiden suhteen. Ruoka-aineiden reaktiot jaoteltiin 0-6 asteikolla. 0-2 ragoineet olivat niitä joita sain syödä vapaasti. 3-4 sais södä korkeintaan viiden päivän välein ja 5-6 reagoineita en saanut syödä ollenkaan. Ohjeena oli jättää tauolle ruoka-aineet jotka reagoivat korkeina vasta-ainepitoisuuksilla, 3kk ajan tai jossain tapauksissa 6kk. Tämän jälkeen niitä olisi ptänyt palautella takaisin ruokavalioon. Suositeltiin että missään vaiheessa ei kannattanut ruveta syömään näitä ruoka-aineita suuria määriä tai joka päivä, jotta yliherkkyys ei kehittyisi uudelleen.
Itselläni kusi koko ruokavalio juttu alkuunsa. Jätin ruoka-valiostani pois kaikki 5-6 reagoineet, jonka olisi pitänyt auttaa minua vatsan ja suoliston ongelmia. Ei auttanut. Tämän jälkeenkin vatsani reagoi valtavasti, jonka jälkeen karsin pois ruokavaliosta myös 3-4 reagoineet ruoka-aineet. Jäljelle jäi vain 0-2 reagoineet ruoka-aineet. Ruokavalioni kutistui valtavasti ja jäljelle jäi vain todella vähän asioita mitä pystyin syömään. Tätä ennen olin jo vegaani, mikä auttoi valtavasti hyvinvointiani. Tiesin että olin tehnyt valinnan oikeaan suuntaan, mutta minua harmitti todella paljon etten psytynyt enää syömään niitä ihania kasvisruokia mitä olin oppinut syömään ja jotka tekivät oloni hyväksi ja terveeksi, sillä olin yliherkkä melkein kaikille vihanneksille. Kävin ravitsemusterapeutilla ruokavalioni suhteen ja sain onneksi ohjeita, jotta sain ruokavaliostani toimivan.
Olin todella tiukalla ruokavaliolla 3kk enkä pystynyt palauttamaan mitään enää takaisin. En pystynyt syömään edes niitäkään ruoka-aineita jotka reagoivat 3-4 asteikolla. Sitten jatkoin 6kk, sitten 9kk. Senkään jälkeen en pystynyt palauttamaan mitään. Tiukka ruokvalio jäi pysyväksi, jossa söin vain ruoka-aineita jotka reagoivat 0-2 asteikolla. Vasta näin kolmen vuoden jälkeen tuntuu että olen pystynyt jotakin lisäämään ruokavaliooni hetkellisesti. Koitan aina välillä, miten vatsani reagoi eri ruoka-aineille. Esimerkiksi tällä hetkellä ei tulisi kysymykseenkään kokeilla mitään, sillä työn alla on edelleen saada vatsani rauhoittumaan sekä turvotukset ja kivut loppumaan. Välillä on tullut retkahdettua syömään liikaakin ruoka-aineita, mitä ei pitäisi. Ehkä kärsivällisyys ja sinnikkyys palkitaan tässä asiassa. Jos vain jaksaisi sinnikkäästi pysyä omassa ruokavaliossa, ilman suurempia lipsumisia.
Seuraavaksi nykyisestä ruokavaliostani. Ruokavaliossani on paljon samanlaisuuksia paleo ja korkea rasvaisesta ruokavalioista. Eli ruokavaliossani on korkea rasva ja proteiini pitoisuus, syön todella vähän hiilihydraatteja, enkä käytä kananmunia tai maitotuotteita. Olin tosiaan ennen vegaani hetken ajan, mutta päädyin ottamaan kalan ruokavaliooni sen jälkeen kun kävin ravitsemusterapeutilla ja hän suostutteli minua syömään sitä, jotta saisin tarvittavat ravintoaineet. Pyrin kuitenkin syömään kasvispainotteisesti, eikä kala aina sisälly ateroihin. En syö ollenkaan valkoista sokeria. Ainoat sokerin lähteeni ovat hedelmät, marjat ja hunaja. Itse en ajattele että ne olisivat epäterveellisiä, sillä ne ovat luonnon tuotteita. Tietenkin kuinka paljon niitä syö on sitten eri asia, rajansa kaikella.
Pyrin välttämään kaikkia viljoja. Kaura ja maissi ovat ainoita viljatuotteita joita käytän, jos jotakin käytän. Muut ovat totaalisessa pannassa, sillä olen niille allerginen. Syön aika paljon quinoaa. Riisiä ja perunaa en voi syödä ollenkaan. Quinoa ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään viljojen tapaan. Siinä on enemmän proteiinia kuin muissa viljakasveissa ja sisältää oikeassa suhteessa elimistölle tärkeitä aminohappoja. Quinoan sukulaisia ovat punajuuri ja pinaatti ja on luontaisesti gluteeniton. Sitä käytetään riisin ja couscousin tapaan.
Pähkinöitä ja erilaisia siemeniä syön päivittäin. Pähkinöistä saa proteiinia, hyviä rasvoja, kuitua, tärkeitä kivennäisaineita ja vitamiineja, eritoten B- ja E-vitamiinia. Siemenistä chia-siemenet ovat suosikeitani. Niissä on paljon ravintoaineita ja antioksidantteja, mutta ovat silti vähä kalorisia. Maapähkinävoi on ollut suuressa käytössä, sen runsaan proteiini pitoisuuden takia, vaikka se sisältää paljon rasvaa. En itse syö tai pysty syömään proteiinijauheita, ja tällä hetkellä itselläni on tavoitteena lihasmassan kasvatus. Siinä missä muut käyttävät proteiinijauheita ja -lisiä, minä käytän maapähkinävoita.
Palkokasveista käytän herneitä, kikherneitä, papuja ja linssejä. Tällä hetkellä olen syönyt paljon papuja, sillä ne sisältävät runsaasti proteiinia.
Vihanneksista ja juureksista saan syödä artisokkaa, bambunversoja, sieniä, lehtikaalta, munakoisoa, osterivinokasta, porkkanaa, punajuurta, pinaattia ja ruusukaalta. Päivittäisessä käytössä ovat baby pinaatti/pinaatin lehdet sekä porkkana. 50 grammaa pinaattia sisältää aikuisen ihmisen päivän K-vitamiinia ja puolet päivän suositellusta määrästä foolihappoa, magnesiumia, kaliumia, seleeniä sekä A-, C- ja B6-vitamiineja. Lehikaalta söin ennen myös päivittäin, mutta olen pitänyt siitä taukoa, sillä kaalithan saattavat turvottaa ja muodostaa kaasuja. Luultavasti otan sen takaisin ruokavalioon jonkin ajan päästä kun vatsani on rauhoittunut, sillä se on myös yksi supefoodeista. Siinä on paljon C-vitamiinia, proteiinia, antioksidantteja, rautaa ja glukosinolaatteja, jotka ehkäisevät syöpää.
Saan syödä oikeastaan kaikkia hedelmiä ja marjoja ja niitä syön päivittäin. Käytän runsaasti öljyjä, kuten oliivi- ja kookosöljyä. Niitä tulee käytettyä ruoanlaitossa ja esimerkiksi salaattien päällä. Voin/margariinin, minun tapauksessani härkäpapu-kauraleivän päällä, olen korvannut kookosöljyllä. Öljyjen lisääminen ruokavalioon auttaa pitämään makeanhimot hallinnassa, ainakin itselläni. Jos jossain vaiheessa tuntuu että pitää herkutella sokerilla, niin turvaudun hunajaan, hedelmiin, raakasuklaaseen tai raakakakkuihin. Ruohonjuuren White Matcha Lemon raakasuklaa on tämän hetkinen lempparini.
Ruoka-aineiden lisäksi syön vitamiineja, C-, D- ja B12- vitamiinia sekä sinkkiä. Magnesiumia otan silloin tällöin illalla ennen nukkumaan menoa, rauhottaakseni kroppaa ja mieltä. Iltaisin olen juonut noin desin - kaksi Boris maitohappobaktreeri juomaa ennen nukkumaan menoa ja aamuisin otan kapselin Percosaa tai Saccharomyes boulardiita rauhoittaakseni vatsaa ja suolistoa sekä edistääkseni niiden terveyttä ja tasapainoa. Jos vatsani alkaa päivän aikana turpoamaan tai tulee epämiellyttäviä ylävatsakipua, otan Precosaa tai Saccharomyes boulardii kapselin lääkkeeksi. Kannan nykyään aina jompaa kumpaa mukana tällaisten tilanteiden varalta. Se auttaa rauhottamaan vatsaa ja vie turvotuksen pois. Aloitin myös vasta vatsansuojalääkkeen syönnin, sillä vatsani on edelleen erittäin herkkä reagoimaan kaikelle. Toivottavasti niistä olisi apua. Olen ottanut myös yhden Colonic Plus maksanpuhdistaja tabletin joka aamu, sillä minusta tuntui että maksani tarvitsee myös huolenpitoa tällä hetkellä.
Juon joka aamu lakritsinjuuriteetä yhdessä vihreän teen kanssa. Lakritsinjuuritee on auttanut minun vatsaani rauhoittumaan ja vihreä tee auttaa puhdistamaan kroppaa. Hunajaa lisään silloin tällöin joukkoon mukaan fiilisken mukaan. Se on mukava lisä ja maistuu todella hyvälle noiden kahden teen kanssa. Se on auttanut myös pitämään myös päivättäiset sokeri himot kurissa.
Reilu kolme vuotta sitten eräs lääkäri esitteli minulle vatsan ja suoliston hoitokuurin, jota olen käyttänyt siitä asti säännöllisesti muutamia taukoja lukuun ottamatta. Siihen kuuluu että sekoitetaan veteen/smoothieen/jugurttiin ym. 1tl chia siemeniä (liotetaan veteen ja annetaan turvota), 1tl psylliumia, 1tl paahdettuja pellavansiemeniä (itse en käytä ollenkaan) ja 1tl L-glutamiinia, yhdessä maitohappobakteerijuoman kanssa. Tämän yhdistelmän pitäisi hoitaa ja korjata vatsaa ja suolistoa.
Pakko vielä mainita että olen ottanut noin 1-2kk sitten käyttöön myös oil pullingin, eli öljypurskuttelun. Aamuisin kun herään, ensimmäisenä pesen hampaat ja sitten otan 1tl -1rkl kokoisen palan kookosöljyä, annan sen sulaa suussa ja purskuttelen sitä 10-20 minuuttia suussa, jonka jälkeen sylkäisen jäämät roskiin. Tämän jälkeen huuhtelen suun suolavedellä tai pelkästään vedellä ja sitten siirryn ottamaan probiootit ja vitamiinit. Tästä lisää myöhemmässä postauksessa. :)
Minulla oli pidempi aikainen jakso kun minulla ei ollut ruokahalua ja tuntui että kaikki maistui samalle. Pyörittelin samoja ruokia yrittäen keksiä uusia kokonaisuuksia ja ahdistuin. Söin koska oli pakko, enkä nauttinut siitä ollenkaan. Nautein ruokavaliostani ja ruoasta viimeksi 2015-2016 vuosina. Tämän jälkeen on ollutkin pitkä tauko kun en ole saanut siitä mitään irti. Olin tuolloin myös erittäin hyvinvoiva, joten mieleeni palautui se että ruokavaliolla on todella suuri merkitys hyvinvoinnista. Olet mitä syöt. Tietenkin silloiseen hyvään oloon vaikutti moni muukin tekijä, kuten esimerkiksi yksi iso tekijä, ja se oli borrelioosin remissioon saaminen.
Kun vatsani alkoi joulun alla reistailla, minulta lähti kokonaan ohjat ruokavalioni suhteen ja tein tietoisesti retkahduksen. Minulle tuli hällä väliä asenne ruokavaliotani kohtaan. En nähnyt mitään järkeä noudattaa omaa ruokavaliotani kun vatsani reagoi kaikkeen mitä laitoin suuhini, kivuilla ja turvotuksella. Elin mehulla ja jos jotakin söin, päädyin syömään vehnää ja sokeria paljon. Söin jatkuvasti nuudeleita ja kaikkia vihanneksia mitä en saisi syödä. Lidl:n suklaadonitsit olivat myös kova sana. Jossain vaiheessa kuitenkin iski se hirveä väsymys ja pahoinvointi sokerista ja vehnästä, joten oli pakko vaihtaa suuntaa kohti tuttuun ja turvalliseen omaan ruokavaliooni, mistä tiesin että se on oikea tie itselleni ja saa voimaan minut hyvin pitkällä aika välillä. Nyt olen noudattanut ruokavaliotani noin 2,5kk. Innostuin ruoastani aivan uudella tavalla ja nykyään ruokahetkeni ovat nautinto. Sekin auttaa jo paljon että jaksan nykyään kokata.
Tällä hetkellä minusta tuntuu hyvälle syödä näin. Olen monta kertaa retkahtanut ja kokeillut mitä tapahtuu jos en noudata ruokavaliotani ja siitä ei ole koskaan seurannut kuin paha olo. On ihana huomata miten positiivisesti ruokavalioni minuun vaikuttaa. Voiko olla ihanampaa että syön terveellistä ja ravinnerikasta ruokaa joka päivä, joka edistää terveyttäni ja hyvinvointiani joka päivä! Joskus tottakai toivoisin että voisin laajentaa ruoka-aineita joita pystyisin syömään. Kaipaan todella paljon sipuleita, tomaattia, tuorekurkkua ja avokadoa. Ketsuppia onneksi olen pystynyt syömään vaikka muuten tomaattia en pystykään syömään. Aina toisinaan kokeilen joitakin ruoka-aineita, ja katson pidemmällä aika välillä aiheuttavatko ne minulle allergiaa. Ensimmäinen asia on varmasti suoliston kuntoon laittaminen. Toivon että sen jälkeen pystyisin laajentamaan ruokavaliotani. Jos jotakin olen oppinut, niin sen että käsitykseni terveellisesta ruokavaliosta on muuttunut todella radikaalisti vuosien varrella.
Minulle tehtiin vuonnan 2015 viivästynyt ruoka-aineallergia verikoetestit, jossa suuret IgG ja IgG4 vasta-ainelukemat viittaavat viivästyneeseen yliherkkyyteen ruoka-aineiden suhteen. Ruoka-aineiden reaktiot jaoteltiin 0-6 asteikolla. 0-2 ragoineet olivat niitä joita sain syödä vapaasti. 3-4 sais södä korkeintaan viiden päivän välein ja 5-6 reagoineita en saanut syödä ollenkaan. Ohjeena oli jättää tauolle ruoka-aineet jotka reagoivat korkeina vasta-ainepitoisuuksilla, 3kk ajan tai jossain tapauksissa 6kk. Tämän jälkeen niitä olisi ptänyt palautella takaisin ruokavalioon. Suositeltiin että missään vaiheessa ei kannattanut ruveta syömään näitä ruoka-aineita suuria määriä tai joka päivä, jotta yliherkkyys ei kehittyisi uudelleen.
Itselläni kusi koko ruokavalio juttu alkuunsa. Jätin ruoka-valiostani pois kaikki 5-6 reagoineet, jonka olisi pitänyt auttaa minua vatsan ja suoliston ongelmia. Ei auttanut. Tämän jälkeenkin vatsani reagoi valtavasti, jonka jälkeen karsin pois ruokavaliosta myös 3-4 reagoineet ruoka-aineet. Jäljelle jäi vain 0-2 reagoineet ruoka-aineet. Ruokavalioni kutistui valtavasti ja jäljelle jäi vain todella vähän asioita mitä pystyin syömään. Tätä ennen olin jo vegaani, mikä auttoi valtavasti hyvinvointiani. Tiesin että olin tehnyt valinnan oikeaan suuntaan, mutta minua harmitti todella paljon etten psytynyt enää syömään niitä ihania kasvisruokia mitä olin oppinut syömään ja jotka tekivät oloni hyväksi ja terveeksi, sillä olin yliherkkä melkein kaikille vihanneksille. Kävin ravitsemusterapeutilla ruokavalioni suhteen ja sain onneksi ohjeita, jotta sain ruokavaliostani toimivan.
Olin todella tiukalla ruokavaliolla 3kk enkä pystynyt palauttamaan mitään enää takaisin. En pystynyt syömään edes niitäkään ruoka-aineita jotka reagoivat 3-4 asteikolla. Sitten jatkoin 6kk, sitten 9kk. Senkään jälkeen en pystynyt palauttamaan mitään. Tiukka ruokvalio jäi pysyväksi, jossa söin vain ruoka-aineita jotka reagoivat 0-2 asteikolla. Vasta näin kolmen vuoden jälkeen tuntuu että olen pystynyt jotakin lisäämään ruokavaliooni hetkellisesti. Koitan aina välillä, miten vatsani reagoi eri ruoka-aineille. Esimerkiksi tällä hetkellä ei tulisi kysymykseenkään kokeilla mitään, sillä työn alla on edelleen saada vatsani rauhoittumaan sekä turvotukset ja kivut loppumaan. Välillä on tullut retkahdettua syömään liikaakin ruoka-aineita, mitä ei pitäisi. Ehkä kärsivällisyys ja sinnikkyys palkitaan tässä asiassa. Jos vain jaksaisi sinnikkäästi pysyä omassa ruokavaliossa, ilman suurempia lipsumisia.
Seuraavaksi nykyisestä ruokavaliostani. Ruokavaliossani on paljon samanlaisuuksia paleo ja korkea rasvaisesta ruokavalioista. Eli ruokavaliossani on korkea rasva ja proteiini pitoisuus, syön todella vähän hiilihydraatteja, enkä käytä kananmunia tai maitotuotteita. Olin tosiaan ennen vegaani hetken ajan, mutta päädyin ottamaan kalan ruokavaliooni sen jälkeen kun kävin ravitsemusterapeutilla ja hän suostutteli minua syömään sitä, jotta saisin tarvittavat ravintoaineet. Pyrin kuitenkin syömään kasvispainotteisesti, eikä kala aina sisälly ateroihin. En syö ollenkaan valkoista sokeria. Ainoat sokerin lähteeni ovat hedelmät, marjat ja hunaja. Itse en ajattele että ne olisivat epäterveellisiä, sillä ne ovat luonnon tuotteita. Tietenkin kuinka paljon niitä syö on sitten eri asia, rajansa kaikella.
Pyrin välttämään kaikkia viljoja. Kaura ja maissi ovat ainoita viljatuotteita joita käytän, jos jotakin käytän. Muut ovat totaalisessa pannassa, sillä olen niille allerginen. Syön aika paljon quinoaa. Riisiä ja perunaa en voi syödä ollenkaan. Quinoa ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään viljojen tapaan. Siinä on enemmän proteiinia kuin muissa viljakasveissa ja sisältää oikeassa suhteessa elimistölle tärkeitä aminohappoja. Quinoan sukulaisia ovat punajuuri ja pinaatti ja on luontaisesti gluteeniton. Sitä käytetään riisin ja couscousin tapaan.
Pähkinöitä ja erilaisia siemeniä syön päivittäin. Pähkinöistä saa proteiinia, hyviä rasvoja, kuitua, tärkeitä kivennäisaineita ja vitamiineja, eritoten B- ja E-vitamiinia. Siemenistä chia-siemenet ovat suosikeitani. Niissä on paljon ravintoaineita ja antioksidantteja, mutta ovat silti vähä kalorisia. Maapähkinävoi on ollut suuressa käytössä, sen runsaan proteiini pitoisuuden takia, vaikka se sisältää paljon rasvaa. En itse syö tai pysty syömään proteiinijauheita, ja tällä hetkellä itselläni on tavoitteena lihasmassan kasvatus. Siinä missä muut käyttävät proteiinijauheita ja -lisiä, minä käytän maapähkinävoita.
Palkokasveista käytän herneitä, kikherneitä, papuja ja linssejä. Tällä hetkellä olen syönyt paljon papuja, sillä ne sisältävät runsaasti proteiinia.
Vihanneksista ja juureksista saan syödä artisokkaa, bambunversoja, sieniä, lehtikaalta, munakoisoa, osterivinokasta, porkkanaa, punajuurta, pinaattia ja ruusukaalta. Päivittäisessä käytössä ovat baby pinaatti/pinaatin lehdet sekä porkkana. 50 grammaa pinaattia sisältää aikuisen ihmisen päivän K-vitamiinia ja puolet päivän suositellusta määrästä foolihappoa, magnesiumia, kaliumia, seleeniä sekä A-, C- ja B6-vitamiineja. Lehikaalta söin ennen myös päivittäin, mutta olen pitänyt siitä taukoa, sillä kaalithan saattavat turvottaa ja muodostaa kaasuja. Luultavasti otan sen takaisin ruokavalioon jonkin ajan päästä kun vatsani on rauhoittunut, sillä se on myös yksi supefoodeista. Siinä on paljon C-vitamiinia, proteiinia, antioksidantteja, rautaa ja glukosinolaatteja, jotka ehkäisevät syöpää.
Saan syödä oikeastaan kaikkia hedelmiä ja marjoja ja niitä syön päivittäin. Käytän runsaasti öljyjä, kuten oliivi- ja kookosöljyä. Niitä tulee käytettyä ruoanlaitossa ja esimerkiksi salaattien päällä. Voin/margariinin, minun tapauksessani härkäpapu-kauraleivän päällä, olen korvannut kookosöljyllä. Öljyjen lisääminen ruokavalioon auttaa pitämään makeanhimot hallinnassa, ainakin itselläni. Jos jossain vaiheessa tuntuu että pitää herkutella sokerilla, niin turvaudun hunajaan, hedelmiin, raakasuklaaseen tai raakakakkuihin. Ruohonjuuren White Matcha Lemon raakasuklaa on tämän hetkinen lempparini.
Ruoka-aineiden lisäksi syön vitamiineja, C-, D- ja B12- vitamiinia sekä sinkkiä. Magnesiumia otan silloin tällöin illalla ennen nukkumaan menoa, rauhottaakseni kroppaa ja mieltä. Iltaisin olen juonut noin desin - kaksi Boris maitohappobaktreeri juomaa ennen nukkumaan menoa ja aamuisin otan kapselin Percosaa tai Saccharomyes boulardiita rauhoittaakseni vatsaa ja suolistoa sekä edistääkseni niiden terveyttä ja tasapainoa. Jos vatsani alkaa päivän aikana turpoamaan tai tulee epämiellyttäviä ylävatsakipua, otan Precosaa tai Saccharomyes boulardii kapselin lääkkeeksi. Kannan nykyään aina jompaa kumpaa mukana tällaisten tilanteiden varalta. Se auttaa rauhottamaan vatsaa ja vie turvotuksen pois. Aloitin myös vasta vatsansuojalääkkeen syönnin, sillä vatsani on edelleen erittäin herkkä reagoimaan kaikelle. Toivottavasti niistä olisi apua. Olen ottanut myös yhden Colonic Plus maksanpuhdistaja tabletin joka aamu, sillä minusta tuntui että maksani tarvitsee myös huolenpitoa tällä hetkellä.
Juon joka aamu lakritsinjuuriteetä yhdessä vihreän teen kanssa. Lakritsinjuuritee on auttanut minun vatsaani rauhoittumaan ja vihreä tee auttaa puhdistamaan kroppaa. Hunajaa lisään silloin tällöin joukkoon mukaan fiilisken mukaan. Se on mukava lisä ja maistuu todella hyvälle noiden kahden teen kanssa. Se on auttanut myös pitämään myös päivättäiset sokeri himot kurissa.
Reilu kolme vuotta sitten eräs lääkäri esitteli minulle vatsan ja suoliston hoitokuurin, jota olen käyttänyt siitä asti säännöllisesti muutamia taukoja lukuun ottamatta. Siihen kuuluu että sekoitetaan veteen/smoothieen/jugurttiin ym. 1tl chia siemeniä (liotetaan veteen ja annetaan turvota), 1tl psylliumia, 1tl paahdettuja pellavansiemeniä (itse en käytä ollenkaan) ja 1tl L-glutamiinia, yhdessä maitohappobakteerijuoman kanssa. Tämän yhdistelmän pitäisi hoitaa ja korjata vatsaa ja suolistoa.
Pakko vielä mainita että olen ottanut noin 1-2kk sitten käyttöön myös oil pullingin, eli öljypurskuttelun. Aamuisin kun herään, ensimmäisenä pesen hampaat ja sitten otan 1tl -1rkl kokoisen palan kookosöljyä, annan sen sulaa suussa ja purskuttelen sitä 10-20 minuuttia suussa, jonka jälkeen sylkäisen jäämät roskiin. Tämän jälkeen huuhtelen suun suolavedellä tai pelkästään vedellä ja sitten siirryn ottamaan probiootit ja vitamiinit. Tästä lisää myöhemmässä postauksessa. :)
lauantai 31. maaliskuuta 2018
Takaisin ohjaksissa
Alun masennuksen ja hankaluukisen jälkeen, voin jopa sanoa että nautin yksin asumisesta. En tiedä johtuuko se keväästä ja siitä että päivät ovat pidentyneet ja auringonvaloa on riittänyt runsaasti viime aikoina, mutta voin tällä hetkellä todella hyvin. Mielialani on todella paljon parempi ja alan olla enemmän tasapainossa. Voisin veikata että stressi tasoni on laskenut myös paljon. Olen alkanut noudattamaan ruokavaliotani myös paljon paremmin.
Oikeasti, minulle riitti masentuneisuus ja negatiivisuus. Elämä, täältä pesee positiivisuutta ja elämän energiaa jatkossa! Sitä onkin riittänyt yllinkyllin tähänkin mennessä. Kiitos. :)
Mikä sitten muuttui. En oikein osaa itsekään sanoa. Uskon vahvasti mielen voimaan ja siihen että sinä itse todella luot ajatuksillasi tulevaa. Minun elämässäni oli varmaan syvin masennustila vuosiin noin reilu kuukausi sitten. Säikähdin jopa omia ajatuksiani, mutta minun todennäköisesti piti käydä ne läpi. Mieleeni palautui toisinaan melko vanhojakin asioita. Minulla oli koko ajan olo etten selviä tästä kaikesta ja tarvitsen apua. Aloin kuitenkin selvitä siitä ja muistan vain yhtenä päivänä päätäneen ja sanoen mielessäni voimaakkasti että haluan olla terve, olen terve! Tämän jälkeen sairastuin yhdessä yössä influenssaan, minulle nousi korkea kuume ja kivut olivat hirveät. Alotin syömään C-vitamiinia korkealla annostuksella boostatakseni vastustuskykyä, join jatkuvasti vihreää teetä, jotta se huuhtoisi kaikki ylimääräiset pöpöt kropastani ja hunajaa käytin kuivattaakseni limaa. Toivuin pahimmasta viikossa. Tämän jälkeen en ole huomannut että borrelioosi kivut olisivat häirinneet. Tai sitten se johtuu vain positiivisemmasta mielestäni etten enää huomioi kipuja. Mutta ainakaan todella järkyttäviä kipuja ei ole ollut enää mihin jouduin ottamaan 50mg Tramalia tai mitään muitakaan kipulääkkeitä.
Seuraavaksi koitti vihdoin aika kun minun piti käydä psykiatrian poliklinikalla keskustelemassa psykoterapiasta. Luotan tosi vahvasti omaan intuitiooni ja en tee mitään sellaista mikä tuntuu minusta vähäänkin epämukavalle. Olin vastaanotolla 30min ja minulle jäi erittäin ahdistava ja epämielyttävä olo koko asiasta, enkä keskustellut muuta lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa kuin omasta historiastani pikaisesti (se ei minua ahdista) ja siitä olisiko esteitä aloittaa psykoterapia kohdallani. Olin aikaisemmin niin varma että minä tarvin psykoterapiaa ja uskon että siinä hetkessä olisin sitä tarvinnutkin. Kun astuin ulos psykiatrian poliklinikalta, minulle tuli ajatus. Mietin että mitä ihmettä oikein teen, en tarviste mitään tällaista. Minulla on oma mieli ja voin vain päättä että nyt tämä kaikki loppuu. Joten tein päätöksen että en ole enää masentunut ja kaikki paska loppuu nyt ja olen onnellinen ja terve koko loppu elämän. Ja kas kummaa, olen siitä päivästä asti voinut hyvin. Olen varmaan yksi suurimmista mielen avulla parantumisen liputtajista. Enkä usko että tilanteita ja ajatuksia tulee vastaan vain sattumasta. Ja kyllä, olen edelleen sairas. Minulla on edelleen borrelioosi, astma ja endometrioosi, joita lääkitsen päivittäin. Jotkin oireet ovat poistuneet, muuten oireet ja kivut ovat vähentyneet. En kuitenkaan anna niille omassa mielessäni painoa-arvoa enää. Elän ja ajattelen itseni terveeksi. Olen muutanut ajatukseni minä olen terve lähtöisiksi. Sillä siitä se parantuminen lähtee. Kun alat uskomaan siihen täysillä että olet terve, niin joku kaunis päivä sinä olet terve. Mieli on niin ihmeellinen että jos uskot 100% siihen mitä ajattelet, niin voisit parantua vaikka samantien. Rajoitat vain omalla mielellä, myös niillä alitajuntaisilla ajatuksilla, itseäsi, josta epäilykset ja pelot kumpuavat. Syvä vahva usko on ajattelun ydin. Ei saa antaa epäilyksillä ja peloille valtaa, muuten ne hidastavat koko ajattelun prosessia ja pahimmassa tapauksessa estävät sen kokonaan.
Myöksin mielenkiintoinen sattuma tapahtui kun istuin odottamassa psykiatrian poliklinikan vastaanotoalla. Olen miettinyt pääni varmaan puhki että mitä teen vatsani kanssa. Tilanteeni sen kanssa on kutakuinkin sama. Enää en ole kuitenkaan ripuloinut verta. Minulla ei ole enää vatsakipuja mutta vatsani toisinaan turpoaa paljonkin ja näytän sille kuin olisin viimeisillään raskaana. Siellä tuli ohjelma joka käsitteli aiheena sitä kuinka ruoalla voi parantaa omia soluja ja lopettaa niiden ikääntyminen. Ohjelmassa esiteltiin sinisen alueen kaupunkeja, joissa väestö elää maan väestöä keskimääräistä pidempään. Näissä kaikissa kaupungeissa oli yhteinen tekijä. Ravinto. Näissä paikoissa suosittiin kasvisperäistä ruokavaliota. He eivät syöneet lihaa ollenkaan tai todella vähän. Siemenet, pähkinät, lehtikaali ja idut olivat korkeassa asemassa. Myöskin he suosivat luomua ja ruoan täytyi olla itse valmistettua, ei eineksiä. Ajattelin että tämän täytyy olla myös viesti itselleni että on aika palata vanhaan kunnon ruokavaliooni.
Asiat joita olen oivaltanut tässä muutaman kuukauden aikana eivät välttämättä kuulosta päätä huimaaville, mutta minulle ne ovat isoja asioita. Ihan kuin palaset olisivat vihdoinkin loksahtaneet paikalleen. En ole enää hukassa ja tiedän mitä teen. En voi olla korostamatta mielen ja ravinnon merkitystä. Koska, mielellä luot tulevaa ja käsittelet kaikkea ympärillä tapahtunatta. Oli tilanne mikä hyvänsä, aina tulisi ajatella kaikesta positiivisesti. Ja kirjaimellisesti olet sitä mitä syöt, joten miksi haluat kiusata kehoasi syömällä epäterveellisesti, sillä se vain muodostaa epäterveellisiä soluja. Syömällä terveellisesti, autat kehoa luomaan hyviä, ihania ja terveitä soluja. Olen tiennyt nämä asiat jo aika monta vuotta, mutta hassuinta on ollut juuri se että ne ovat vasta nyt kolahtaneet. Nyt minulla pohja ja idea minkä vuoksi teen asioita. Ennen vain söin ja tein asioita koska minulle oli kerrottu että se on terveellistä ja näin pitää tehdä, ajattelematta sitä sen enempää, joka on varmaan yksi tärkeimpiä asioita. Nyt ajattelen ja nautin asioista mitä teen ja oikeasti tiedostan mitä teen ja mitä ne asiat tekevät keholleni. Se tekee koko asiasta kymmen kertaa positiivisesti voimakkaampaa! Ja kaikista isoin asia on se että olen kiitollinen. Olen kiitollinen kaikesta. Kiitän monta kertaa päivässä kaikista niistä asioista jotka ovat hyvin. Sillä kaikki on hyvin.
 |
| Minun nykyinen mottoni |
Oikeasti, minulle riitti masentuneisuus ja negatiivisuus. Elämä, täältä pesee positiivisuutta ja elämän energiaa jatkossa! Sitä onkin riittänyt yllinkyllin tähänkin mennessä. Kiitos. :)
perjantai 9. helmikuuta 2018
Kasvohermohalvaus
Asun nykyään yksin, niinkuin viime blogissa tuli mainittua että vuoteni 2018 alkaa asumalla yksin. Päätös ei ollut mikään helppo, eihän se varmasti koskaan ole. Joskus on vain ajateltava itsekkäästi. En nähnyt itse enää mitään muuta vaihtoehtoa. En olisi jaksanut parisuhdetta huonontuneen terveydentilani takia. Nyt alkaa hidas toipuminen. Olen henkisesti ja fyysisesti ihan loppu. Olen viime viikot painiskellut oikeiden valintojen ja päätösten parissa. Oman elämisen rakentaminen ihan alusta tuntuu melko haastavalle. En ole siis missään vaiheessa elämääni asunut yksin, joten tuntuu että se on lisä haaste kaikelle. Minun pitää opetella ihan kokonaan että mikä on minun elämä, minun arkeni. Kukaan sitä ei tietenkään voi minulle kertoa.
Päällimäisinä tunteita tällä hetkellä minulla on paha olo, ahdistus ja stressi. Tuntuu että hukun kaikkien hoidettavien asioiden sekaan. Nyt keväälle on tulossa niin paljon terveydellisiä selvityksiä eri poliklinikoille ym. ja lisäksi vielä kaikki omat henkilökohtaiset asiat. Ne vievät ihan liian paljon energiaa ja voimavaroja, joita minulla ei tunnu olevan ollenkaan. Haluaisin vain nukkua päivästä toiseen murheeni, kasautuneen väsymyksen ja stressin pois. Vaikka olen laittanut hoidettavat asiat tärkysjärjestykseen, stressi ei vain poistu. Olen yrittänyt tapella suoliston ongelmien kanssa. Minulle luvattiin uuden vuoden aattona päivystyksessä että saan lähetteen tähystykseen. Sen sain, mutta todennäköisesti minua ei tähystetä. Olen koittanut vääntää kättä tämän asian kanssa jo aika paljon, enää en jaksa. Varasin ajan yksityiselle, ihan sama mitä julkisella puolella päätetään, olen joka tapauksessa menossa yksityisen lääkärin luo kuulemaan mielipidettä. Onneksi tuntuu sille että vatsani alkaa rauhoittua, mutta kipuja tulee välillä ja ripuiloin edelleen toisinaan. Verta tulee myös toisinaan. Olen laihtunut kuukaudessa jo viisi kiloa vaikka syön nykyään jo melko normaalisti.
Odotan aikaa psykiatrian arvioon psykoterapiasta ja neurologian poliklinikalle, jossa syynin alle pääsee epilepsiakohtauksen tapaiset kouristuskohtaukset, minulla tulee laajat allergia selvitykset, aloitan fysioterapian, lisäksi on muitakin omia projekteja, kuten esimerkiksi viulun soitto, piirtäminen ja hakeminen ammattikorkeakouluun. Aina kannattaa yrittää, siltä varalta jos vaikka saisi koulupaikan. Tiedän että en ole ollenkaan siinä kunnossa että pysyisin aloittamaan opiskelut. Luultavasti en olisi sitä vielä tänä syksynä. Aina voi kuitenkin opiskeluiden aloitusta lykätä. Ai niin, ja ihmisiin tutustuminen! Olen asunut nykyisessä kaupungissa kohta vuoden, josta tykkään erittäin paljon, en vain ole tutustunut täällä juuri keneenkään. Pitäisi varmaan pikku hiljaa sosiaalisoitua. Pitää vain muistaa että kaikki aikanaan. Lepo on tärkein tällä hetkellä.
Olisi niin paljon helpompaa kun julkinen tervydenhuolto hyväksyisi kroonisen borrelioosin oikeaksi sairaudeksi. Saisi samantien apua ja Kelakin myöntäisi niin helposti työkyvyttömyytesi. Kyllähän sitä itse tietää mikä omaa kroppaa vaivaa. Itsellä borrelioosi jyllää hyvinkin aktiivisena. Kaikkea oirelua en kuitenkaan voi allekirjoita borrelioosin alle, nimittäin olen edelleen aika varma että minulla on chronin tauti tai jokin muu vastaava suolistosairaus. Sitä en kiellä, etteikö borrelioosi olisi ollut vaikuttamassa sairauksien syntyyn. Tiedän siitä että kuljen tällä hetkellä aika kapeaa nuoraa pitkin borrelioosin kanssa, sillä sain kasvohermohalvauksen sunnuntaina. Menin viime lauantaina nukkumaan borrelioosin aiheuttaman tappo päänsäryn kanssa, johon tramalikaan ei auta. Tämä tappo päänsärky on ollut ensimmäisiä oireita sairauteni pahetessa ja tajutessa että olen sairas 2011. Heräsin aamulla ja samantien kun olin hereillä ja vain makoilin sängyssä, tiesin että kasvoni oli halvaantunut vasemmalta puolelta. Halvaantumiset ovat minulle aina merkki siitä että nyt tyttö hyvä kuljet liian heikoilla jäillä terveyden kanssa. Edelleen yritän toipua siitä. Pääkivut ovat helpottaneet jossakin määrin, mutta nytkin kun yritän tätä tekstiä kirjoittaa, huomaan että päänsärky alkaa palailemaan. En kestä juuri mitään rasitusta. En olisi halunnut että halvaus tulee enään tähän saumaan, kun olen ollut jo kauan tietoinen siitä että en voi hyvin. Elämä olisi yllättävän helppoa jos itsellä olisi valta päättää milloin haluaa minkäkin oireen.
Otan tipuaskelia eteenpäin. Kylläpä asiat aina järjestyvät. Pitää vain muistaa asioiden tärkeysjärjestyksen ja ennen kaikkea levätä! Yön jälkeen koittaa aina uusi aamu.
keskiviikko 3. tammikuuta 2018
Sairas aloitus uudelle vuodelle
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Itsellä uusivuosi ei vaihtunut kovin iloisessa olotilassa. Pääsin ”juhlimaan” vuoden vaihtumista ensiavussa, tiputuksen merkeissä. Palaan tähän hetken kuluttua.
Kun vihdoin sain endometrioosi kivut kuriin, alkoi vatsan ja suoliston kanssa ongelmat. Noudatin melko hyvin omaa ruokavaliotani. Muutaman kerran tuli retkahdettua syömään joulu herkkuja mitä en olisi saanut syödä. Annan itselleni anteeksi joulun kunniaksi. Myöskään vatsani ei ole aikaisemmin reagoinut niin valtavan herkästi noin pieneen määrään ruoka-aineita, joita en saisi syödä, joten jotain muutakin on pakko olla vialla. Olen kuitenkin noudattanut omaa tiukkaa ruokavaliotani kohta kaksi vuotta, ilman että olen pystynyt palauttamaan siihen mitään takaisin, vaikka olisi pitänyt pystyä. Kärsin joulun ajan ja sen jälkeen ilmavaivoista, turvotuksesta, vatsakivuista ylä- ja alavatsalla, ripulia, ummetusta. Ihan kaikkea. Viikko sitten keskiviikkona alkoi kuitenkin mennä pahasti pieleen. Aamuni alkoi vatsan turpoamisella ja kivuilla. Ihmettelin miksi minulle ei maistunut ruoka koko päivän aikana. Yritin kuitenkin väkisin syödä jotain, sillä luvassa oli illalla synttäreideni viettoa siskoni ja hänen poikaystävän kanssa. Olin ikionnellinen päästessä pitkästä aikaa laittautumaan iltaa varten, hiuksia, meikkejä ja vaatteita myöten! Vaikka olen absolutisti, tykkään käydä baareissa viettämässä aikaa aina silloin tällöin, varsinkin hyvässä seurassa ja karaoken parissa. Se on ainoa aika kun saan unohtaa kaikki murheeni, sairauden ja arjen aiheuttamat ongelmat, ainakin melkein. Olen kerrankin ”normaali”. Ilta meni hyvin lukuun ottamatta ilmavaivoja ja oikean jalan kramppaamista. Oikea jalkani rupesi kerran illan aikana kramppaamaan, mikä oli täysin odottamatonta, sillä en ole saanut pitkiin aikoihin kouristuksia/kramppeja.
Keksiviikko vaihtui torstaille. Olin todella väsynyt koko päivän. Illalla tulikin sitten yllätys. Istuin vain tuolilla, en pieraissut tai mitään, saatoin ehkä vähän vaihtaa asentoa kun tunsin että nyt tuli vahinko housuihin. Lähdin kiireesti vessaan ja housuissani odotti veriset limaripulit. Veri ei ollut edes kirkasta, mihin olen tottunut, se oli tummaa. Aloin olla huolestunut. No housut pesuun ja kävin itsekin pesulla. Ajattelin että kyllä tämä tästä. Päätin kuitenkin soittaa perjantaiaamulla omalle terveysasemalle. En ollut vielä koti kaupungissani, tarkoituksena oli matkustaa takaisin päivän aikana ja olla illalla kotona. Hoitaja neuvoi olla yhteyksissä herkästi päivystykseen jos veriripulointi jatkuu, yleisvointi heikkenee tai kuume nousee. Varasin kaiken varalta omalle lääkärille ajan tämän viikon tiistaille. Matkustin kotiin. Tässä välissä pitää mainita, etten ollut syönyt juuri mitään keskiviikon jälkeen. Raahasin matkalaukkuni linja-autoasemalta asunnolleni ja silloin heikotus iski. En pystynyt muuta kuin makailemaan sohvalla, niin heikko olo oli. Enkä pystynyt edelleenkään syömään mitään. Vatsaani sattui, peräsuoltani oli pakottanut/sattunut torstain ripuloinnin jälkeen. Kipu heijastui selkään. Ripulointi ja verinen uloste jatkui. Veri oli nyt kirkasta. Mittasin kuumeen, lämpö oli noussut. Soitin päivystykseen ja selitin tilanteeni. Siellä käskettiin odottamaan mielummin tiistain lääkäri aikaa, sillä päivystyksessä oli ruuhkaa. Hän kuitenkin kirjasti tietoni ylös ja sovimme että tulen päivystykseen jos yleisvointini heikkenee edelleen. Vointini heikkeni, heikkeni jopa niin paljon että tunsin kuinka kouristuskohtaus oli tuloillaan. Eli saan epilepsiakohtauksen tapaisia kouristuskohtauksia, joissa pää, kroppa ja raajani vapisevat tahattomasti, toinen tai molemmat käteni menevät spastisiksi ja puristuvat nyrkkiin. En pysty enää puhumaan kunnolla tai ollenkaan. En tiedosta ympärillä olevaa maailmaa välttämättä ollenkaan. Soitin hätänumeroon ja pyysin ambulanssia. Sovin että käyn avaamassa asunnon oven ja ulko-oven ambulanssi työntekijöille, vielä kun pystyn liikkumaan. Odotus aikana kohtaus eteni ja en pystynyt enää liikkumaan tai puhumaan kunnolla kun he saapuivat. Tässä vaiheessa se nöyryytyksen määrä. Minua EI USKOTTU! He pakottivat minut puhumaan, sainkin jotenkin tarinani kakistettua. He pitivät kouristeluani kuumekouristelua. Kaikki perusmittaukset olivat priimat, paitsi kuumetta oli 38,1 astetta. Siitä syystä, koska olin nuori ihminen jolla ei ollut mitään perussairauksia, he eivät lähteneet viemään minua päivystykseen. Kerroin että en pysty liikkumaan ja että kouristelut kestävät jopa 2h. Sitäkään ei uskottu, koska olin käynyt avaamassa ovet itse! Toinen heistä sanoi vain, että mieluummin hän odottaisi ja kouristelisi kotona, kuin menisi kiireiseen päivystykseen odottelemaan. Kerroin myös etten ollut syönyt tai juonut kunnolla ja että minulla oli kipuja. Ei mitään reaktiota. He kysyivät vain miksen voi ibuprofeiinia käyttää, ja sanoin etten astman takia pysty. Siinäkin vaiheessa tokaistiin, että siinä meni kuumelääke. He yrittivät kysellä että voisinko soittaa kenellekään, joka voisi tulla luokseni, ettei tarvitsisi olla yksin. Kerroin että minulla ei ole ketään kenelle voisin soittaa, kukaan ei ole paikkakunnalla. Siltikin minut vain jätettiin oman onneni nojaan kotiin yksin kouristelemaan.
Heti kun he lähtivät, aloin itkemään ja itkin varmaan tunnin verran hysteerisesti siitä kaikesta häpeästä ja väärinkohtelusta, mitä olen saanut kestää nämä viimeiset kuusi vuotta. Taasko se alkoi? En uskaltanut soittaa lauantaina päivystykseen, sillä pelkäsin, ettei minua oteta todesta. Vatsa oireeni edelleen jatkuivat, minulla oli kuumetta, peräsuoleen ja selkään sattui, enkä ollut pystynyt syömään tai juomaan, ripulointi oli onneksi loppunut. Ajattelin että selviän kyllä tiistaille asti. Uudenvuoden aaton iltana, sunnuntaina oli kuitenkin pakko soittaa päivystykseen. Aloin olla jo pahasti kuivunut. En ollut käynyt lauantain aikana kuin kerran pissalla ja sunnuntaina en ollenkaan. Lähdin hoipertelemaan bussilla päivystykseen, siellä minulle tiputettiin nesteitä, sain pahoinvointiin ja kipuun lääkettä. Olo parani hiukan näiden ansiosta. Verikokeistani ei löytynyt mitään hälyttävää, joten todettiin että minulla on vain tavallinen vatsatauti, mitä se ei kyllä ole, ja sain lähteä nestetiputuksen jälkeen kotiin puolen yön aikaan. Sain kuitenkin lähetteen tähystykseen, onneksi. Saan ainakin mielenrauhaa sille että vaivaako minua mahdollisesti joku suolistosairaus.
Minulla on ollut jo monta vuotta vatsan kanssa ongelmia, ne vain pahenevat ja vaikeutuvat. Mikään ei auta. Ruokavalioni on erittäin tiukka, eikä sekään pidä kurissa vatsaoireitani. Minut on tähystetty kerran aikaisemmin vuonna 2011 keliakia epäilyn takia. Keliakiaa ei todettu, mutta pitkin ohut- ja paksusuolta oli löydetty aftoja/haavaumia. Paksusuolessa oli myös ollut lievää paikallista tulehdustakin. Näitä ei kuitenkaan pidetty merkittävinä silloin, vaikka lääkäri ilmaisi epäillyn alkavasta tulehduksellisesta suolistosairaudesta. Lääkäri epäili että muutokset johtuvat tyhjennysaineesta, mitä en suoraansanottuna itse oikein usko. Sain myös lapun ärtyvänsuolen oireyhtymästä. Vaikka olen hoitanut suoltani nytkin kuukausi ärtyneensuolen oireyhtymänä, ei vatsaongelmani ole poistunut. Fodmap ruokavaliokaan ei ole auttanut. Saisinpa nyt vain pian ajan tähystykseen. Suolestani on pakko löytyä jotain. Pakko vielä lisätä myös se, että kaksi vuotta sitten kun vatsaoireeni olivat myös erittäin pahat. Silloin kärsin vatsan turvotuksesta. Ihan sama mitä laitoin suuhuni, oli se sitten vain vettä, se turvotti vatsani ihan valtavaksi ja aiheutti valtavaa kipua. Sain ystävältäni kortisonia, jota hän itse käyttää oman suolistosairauden hoitamiseen. Se ihme ja kumma auttoi. Miksi kortisoni hoito auttaisi suoliston ongelmia, ellei siellä ole tulehdusta? Olen myös tietenkin tehnyt sen mitä ei saisi tehdä, googlettanut oireeni ja lukenut kaikista suolistosairauksista. Olen jo jonkin aikaa epäillyt että sairastan crohnin tautia. Tähystyksessä sitten selviää paremmin. Toivon ainakin että syy jatkuvilla ja monen vuoden takaisille vatsaongelmilleni löytyisi jokin selitys.
Kävin tiistaina terveysaseman lääkärillä. Hänkin piti edelleen minun vatsaoireitani vatsatautina. ''Tämän pitäisi mennä ohi viikonloppuun mennessä''. Tuskin! Koska edelleenkään en usko että vatsatauti minua riepoo. Jos kyseessä olisi vatsatauti, on kyllä erittäin monen vuoden vatsatauti kyseessä... Muutenkin olen kärsinyt nyt toistuvista vatsaongelmista kesästä asti. Kävin uudelleen labroissa, ne olivat edelleen hyvät. Hemoglobiini oli alhaisempi kuin sunnuntaina, mutta edelleen viiterajoissa. Nyt on siis keskiviikko 3.1.2018 ja en edelleenkään pysty syömään. Kaikki mitä laitan suuhun, tulee ripulina ulos. Nesteitä juon hyvin niukasti, sillä sekin ärsyttää vatsaa. Peräsuolta pakottaa ja selkään sattuu. Lämpöä on edelleen. Päätä särkee, huimaa ja heikottaa, osin varmaan senkin takia että anemia alkaa iskemään. Silmien ja suun limakalvoilta alkaa lähteä väri ja olen muutenkin kalpea. Paino on laskenut jo noin kolme kiloa. Ainakin joulun aikana syömät joulukilot lähtevät...heh heh.
Jään tänne odottelemaan tähystykseen aikaa ja jännitän ensi viikon maanantain kierukan laittoa. Toivottavasti nukuttamiselle ei ole estettä tämän vatsan episodin takia. Lähden käymään uudelleen tiputuksessa, jos pissaaminen taas loppuu. Toivottavasti teillä kaikilla lukijoilla on ollut parempi startti tälle vuodelle!
Sain viettää joulun ihanien ihmisten ympäröimänä. Kuten aina, vietin joulua äitini ja siskoni kanssa. Kaikki meni muuten hyvin rauhallisesti, lukuun ottamatta ongelmia vatsani kanssa. Ensiksi endometrioosi aiheutti ihan valtavia kipuja ja mietinkin että tulee reissu päivystykseen ennen jouluaattoa. Onneksi pahin kipu kuitenkin rauhoittui vahvemman kipulääkkeen ansiosta ja vältyin päivystys käynniltä. Sain tunnin sisällä monia kipuaaltoja munasarjojen ja kohdun alueelle. Tunne oli sellainen, kuin joku olisi viiltänyt puukolla. Nykyinen menetelmä hoitaa endometrioosia ei ole riittävä, sillä saan edelleen pahoja kipuja ja lisäksi olen saanut kaksi kertaa kahden kuukauden aikana välivuotoa. Maanantaina 8.1. saan kierukan, joka toivottavasti pitäisi kivut ja kuukautiset poissa. Käytän tällä hetkellä Nuvaring ehkäisyrengasta. Olen käyttänyt sitä ainakin jo viisi vuotta kuukautisten hoitoon ja ehkäisynä. Ainoa asia mikä puolen vuoden aikana on muuttunut, on se, etten ole pitänyt enää tauko viikkoja, jolloin kuukautiset pääsisivät tulemaan. Kaikille joille endometrioosi on outo, se on siis kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta alkaa kasvaa kohdun ulkopuolella. Kudos reagoi samalla tavalla kuin kohdussa kuukautiskierron mukaan. Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, se on uusiutuva, krooninen sairaus, jota hoidetaan kipu- ja hormonilääkkeillä, sekä leikkauksella. Kuukautis verta ei saa päästä tulemaan pesäkkeiden leviämisen ehkäisemiseksi.
 |
| Syntympäiväruusut |
Keksiviikko vaihtui torstaille. Olin todella väsynyt koko päivän. Illalla tulikin sitten yllätys. Istuin vain tuolilla, en pieraissut tai mitään, saatoin ehkä vähän vaihtaa asentoa kun tunsin että nyt tuli vahinko housuihin. Lähdin kiireesti vessaan ja housuissani odotti veriset limaripulit. Veri ei ollut edes kirkasta, mihin olen tottunut, se oli tummaa. Aloin olla huolestunut. No housut pesuun ja kävin itsekin pesulla. Ajattelin että kyllä tämä tästä. Päätin kuitenkin soittaa perjantaiaamulla omalle terveysasemalle. En ollut vielä koti kaupungissani, tarkoituksena oli matkustaa takaisin päivän aikana ja olla illalla kotona. Hoitaja neuvoi olla yhteyksissä herkästi päivystykseen jos veriripulointi jatkuu, yleisvointi heikkenee tai kuume nousee. Varasin kaiken varalta omalle lääkärille ajan tämän viikon tiistaille. Matkustin kotiin. Tässä välissä pitää mainita, etten ollut syönyt juuri mitään keskiviikon jälkeen. Raahasin matkalaukkuni linja-autoasemalta asunnolleni ja silloin heikotus iski. En pystynyt muuta kuin makailemaan sohvalla, niin heikko olo oli. Enkä pystynyt edelleenkään syömään mitään. Vatsaani sattui, peräsuoltani oli pakottanut/sattunut torstain ripuloinnin jälkeen. Kipu heijastui selkään. Ripulointi ja verinen uloste jatkui. Veri oli nyt kirkasta. Mittasin kuumeen, lämpö oli noussut. Soitin päivystykseen ja selitin tilanteeni. Siellä käskettiin odottamaan mielummin tiistain lääkäri aikaa, sillä päivystyksessä oli ruuhkaa. Hän kuitenkin kirjasti tietoni ylös ja sovimme että tulen päivystykseen jos yleisvointini heikkenee edelleen. Vointini heikkeni, heikkeni jopa niin paljon että tunsin kuinka kouristuskohtaus oli tuloillaan. Eli saan epilepsiakohtauksen tapaisia kouristuskohtauksia, joissa pää, kroppa ja raajani vapisevat tahattomasti, toinen tai molemmat käteni menevät spastisiksi ja puristuvat nyrkkiin. En pysty enää puhumaan kunnolla tai ollenkaan. En tiedosta ympärillä olevaa maailmaa välttämättä ollenkaan. Soitin hätänumeroon ja pyysin ambulanssia. Sovin että käyn avaamassa asunnon oven ja ulko-oven ambulanssi työntekijöille, vielä kun pystyn liikkumaan. Odotus aikana kohtaus eteni ja en pystynyt enää liikkumaan tai puhumaan kunnolla kun he saapuivat. Tässä vaiheessa se nöyryytyksen määrä. Minua EI USKOTTU! He pakottivat minut puhumaan, sainkin jotenkin tarinani kakistettua. He pitivät kouristeluani kuumekouristelua. Kaikki perusmittaukset olivat priimat, paitsi kuumetta oli 38,1 astetta. Siitä syystä, koska olin nuori ihminen jolla ei ollut mitään perussairauksia, he eivät lähteneet viemään minua päivystykseen. Kerroin että en pysty liikkumaan ja että kouristelut kestävät jopa 2h. Sitäkään ei uskottu, koska olin käynyt avaamassa ovet itse! Toinen heistä sanoi vain, että mieluummin hän odottaisi ja kouristelisi kotona, kuin menisi kiireiseen päivystykseen odottelemaan. Kerroin myös etten ollut syönyt tai juonut kunnolla ja että minulla oli kipuja. Ei mitään reaktiota. He kysyivät vain miksen voi ibuprofeiinia käyttää, ja sanoin etten astman takia pysty. Siinäkin vaiheessa tokaistiin, että siinä meni kuumelääke. He yrittivät kysellä että voisinko soittaa kenellekään, joka voisi tulla luokseni, ettei tarvitsisi olla yksin. Kerroin että minulla ei ole ketään kenelle voisin soittaa, kukaan ei ole paikkakunnalla. Siltikin minut vain jätettiin oman onneni nojaan kotiin yksin kouristelemaan.
Heti kun he lähtivät, aloin itkemään ja itkin varmaan tunnin verran hysteerisesti siitä kaikesta häpeästä ja väärinkohtelusta, mitä olen saanut kestää nämä viimeiset kuusi vuotta. Taasko se alkoi? En uskaltanut soittaa lauantaina päivystykseen, sillä pelkäsin, ettei minua oteta todesta. Vatsa oireeni edelleen jatkuivat, minulla oli kuumetta, peräsuoleen ja selkään sattui, enkä ollut pystynyt syömään tai juomaan, ripulointi oli onneksi loppunut. Ajattelin että selviän kyllä tiistaille asti. Uudenvuoden aaton iltana, sunnuntaina oli kuitenkin pakko soittaa päivystykseen. Aloin olla jo pahasti kuivunut. En ollut käynyt lauantain aikana kuin kerran pissalla ja sunnuntaina en ollenkaan. Lähdin hoipertelemaan bussilla päivystykseen, siellä minulle tiputettiin nesteitä, sain pahoinvointiin ja kipuun lääkettä. Olo parani hiukan näiden ansiosta. Verikokeistani ei löytynyt mitään hälyttävää, joten todettiin että minulla on vain tavallinen vatsatauti, mitä se ei kyllä ole, ja sain lähteä nestetiputuksen jälkeen kotiin puolen yön aikaan. Sain kuitenkin lähetteen tähystykseen, onneksi. Saan ainakin mielenrauhaa sille että vaivaako minua mahdollisesti joku suolistosairaus. Minulla on ollut jo monta vuotta vatsan kanssa ongelmia, ne vain pahenevat ja vaikeutuvat. Mikään ei auta. Ruokavalioni on erittäin tiukka, eikä sekään pidä kurissa vatsaoireitani. Minut on tähystetty kerran aikaisemmin vuonna 2011 keliakia epäilyn takia. Keliakiaa ei todettu, mutta pitkin ohut- ja paksusuolta oli löydetty aftoja/haavaumia. Paksusuolessa oli myös ollut lievää paikallista tulehdustakin. Näitä ei kuitenkaan pidetty merkittävinä silloin, vaikka lääkäri ilmaisi epäillyn alkavasta tulehduksellisesta suolistosairaudesta. Lääkäri epäili että muutokset johtuvat tyhjennysaineesta, mitä en suoraansanottuna itse oikein usko. Sain myös lapun ärtyvänsuolen oireyhtymästä. Vaikka olen hoitanut suoltani nytkin kuukausi ärtyneensuolen oireyhtymänä, ei vatsaongelmani ole poistunut. Fodmap ruokavaliokaan ei ole auttanut. Saisinpa nyt vain pian ajan tähystykseen. Suolestani on pakko löytyä jotain. Pakko vielä lisätä myös se, että kaksi vuotta sitten kun vatsaoireeni olivat myös erittäin pahat. Silloin kärsin vatsan turvotuksesta. Ihan sama mitä laitoin suuhuni, oli se sitten vain vettä, se turvotti vatsani ihan valtavaksi ja aiheutti valtavaa kipua. Sain ystävältäni kortisonia, jota hän itse käyttää oman suolistosairauden hoitamiseen. Se ihme ja kumma auttoi. Miksi kortisoni hoito auttaisi suoliston ongelmia, ellei siellä ole tulehdusta? Olen myös tietenkin tehnyt sen mitä ei saisi tehdä, googlettanut oireeni ja lukenut kaikista suolistosairauksista. Olen jo jonkin aikaa epäillyt että sairastan crohnin tautia. Tähystyksessä sitten selviää paremmin. Toivon ainakin että syy jatkuvilla ja monen vuoden takaisille vatsaongelmilleni löytyisi jokin selitys.
Kävin tiistaina terveysaseman lääkärillä. Hänkin piti edelleen minun vatsaoireitani vatsatautina. ''Tämän pitäisi mennä ohi viikonloppuun mennessä''. Tuskin! Koska edelleenkään en usko että vatsatauti minua riepoo. Jos kyseessä olisi vatsatauti, on kyllä erittäin monen vuoden vatsatauti kyseessä... Muutenkin olen kärsinyt nyt toistuvista vatsaongelmista kesästä asti. Kävin uudelleen labroissa, ne olivat edelleen hyvät. Hemoglobiini oli alhaisempi kuin sunnuntaina, mutta edelleen viiterajoissa. Nyt on siis keskiviikko 3.1.2018 ja en edelleenkään pysty syömään. Kaikki mitä laitan suuhun, tulee ripulina ulos. Nesteitä juon hyvin niukasti, sillä sekin ärsyttää vatsaa. Peräsuolta pakottaa ja selkään sattuu. Lämpöä on edelleen. Päätä särkee, huimaa ja heikottaa, osin varmaan senkin takia että anemia alkaa iskemään. Silmien ja suun limakalvoilta alkaa lähteä väri ja olen muutenkin kalpea. Paino on laskenut jo noin kolme kiloa. Ainakin joulun aikana syömät joulukilot lähtevät...heh heh. Jään tänne odottelemaan tähystykseen aikaa ja jännitän ensi viikon maanantain kierukan laittoa. Toivottavasti nukuttamiselle ei ole estettä tämän vatsan episodin takia. Lähden käymään uudelleen tiputuksessa, jos pissaaminen taas loppuu. Toivottavasti teillä kaikilla lukijoilla on ollut parempi startti tälle vuodelle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)