Mikä sitten muuttui. En oikein osaa itsekään sanoa. Uskon vahvasti mielen voimaan ja siihen että sinä itse todella luot ajatuksillasi tulevaa. Minun elämässäni oli varmaan syvin masennustila vuosiin noin reilu kuukausi sitten. Säikähdin jopa omia ajatuksiani, mutta minun todennäköisesti piti käydä ne läpi. Mieleeni palautui toisinaan melko vanhojakin asioita. Minulla oli koko ajan olo etten selviä tästä kaikesta ja tarvitsen apua. Aloin kuitenkin selvitä siitä ja muistan vain yhtenä päivänä päätäneen ja sanoen mielessäni voimaakkasti että haluan olla terve, olen terve! Tämän jälkeen sairastuin yhdessä yössä influenssaan, minulle nousi korkea kuume ja kivut olivat hirveät. Alotin syömään C-vitamiinia korkealla annostuksella boostatakseni vastustuskykyä, join jatkuvasti vihreää teetä, jotta se huuhtoisi kaikki ylimääräiset pöpöt kropastani ja hunajaa käytin kuivattaakseni limaa. Toivuin pahimmasta viikossa. Tämän jälkeen en ole huomannut että borrelioosi kivut olisivat häirinneet. Tai sitten se johtuu vain positiivisemmasta mielestäni etten enää huomioi kipuja. Mutta ainakaan todella järkyttäviä kipuja ei ole ollut enää mihin jouduin ottamaan 50mg Tramalia tai mitään muitakaan kipulääkkeitä.
Seuraavaksi koitti vihdoin aika kun minun piti käydä psykiatrian poliklinikalla keskustelemassa psykoterapiasta. Luotan tosi vahvasti omaan intuitiooni ja en tee mitään sellaista mikä tuntuu minusta vähäänkin epämukavalle. Olin vastaanotolla 30min ja minulle jäi erittäin ahdistava ja epämielyttävä olo koko asiasta, enkä keskustellut muuta lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa kuin omasta historiastani pikaisesti (se ei minua ahdista) ja siitä olisiko esteitä aloittaa psykoterapia kohdallani. Olin aikaisemmin niin varma että minä tarvin psykoterapiaa ja uskon että siinä hetkessä olisin sitä tarvinnutkin. Kun astuin ulos psykiatrian poliklinikalta, minulle tuli ajatus. Mietin että mitä ihmettä oikein teen, en tarviste mitään tällaista. Minulla on oma mieli ja voin vain päättä että nyt tämä kaikki loppuu. Joten tein päätöksen että en ole enää masentunut ja kaikki paska loppuu nyt ja olen onnellinen ja terve koko loppu elämän. Ja kas kummaa, olen siitä päivästä asti voinut hyvin. Olen varmaan yksi suurimmista mielen avulla parantumisen liputtajista. Enkä usko että tilanteita ja ajatuksia tulee vastaan vain sattumasta. Ja kyllä, olen edelleen sairas. Minulla on edelleen borrelioosi, astma ja endometrioosi, joita lääkitsen päivittäin. Jotkin oireet ovat poistuneet, muuten oireet ja kivut ovat vähentyneet. En kuitenkaan anna niille omassa mielessäni painoa-arvoa enää. Elän ja ajattelen itseni terveeksi. Olen muutanut ajatukseni minä olen terve lähtöisiksi. Sillä siitä se parantuminen lähtee. Kun alat uskomaan siihen täysillä että olet terve, niin joku kaunis päivä sinä olet terve. Mieli on niin ihmeellinen että jos uskot 100% siihen mitä ajattelet, niin voisit parantua vaikka samantien. Rajoitat vain omalla mielellä, myös niillä alitajuntaisilla ajatuksilla, itseäsi, josta epäilykset ja pelot kumpuavat. Syvä vahva usko on ajattelun ydin. Ei saa antaa epäilyksillä ja peloille valtaa, muuten ne hidastavat koko ajattelun prosessia ja pahimmassa tapauksessa estävät sen kokonaan.
Myöksin mielenkiintoinen sattuma tapahtui kun istuin odottamassa psykiatrian poliklinikan vastaanotoalla. Olen miettinyt pääni varmaan puhki että mitä teen vatsani kanssa. Tilanteeni sen kanssa on kutakuinkin sama. Enää en ole kuitenkaan ripuloinut verta. Minulla ei ole enää vatsakipuja mutta vatsani toisinaan turpoaa paljonkin ja näytän sille kuin olisin viimeisillään raskaana. Siellä tuli ohjelma joka käsitteli aiheena sitä kuinka ruoalla voi parantaa omia soluja ja lopettaa niiden ikääntyminen. Ohjelmassa esiteltiin sinisen alueen kaupunkeja, joissa väestö elää maan väestöä keskimääräistä pidempään. Näissä kaikissa kaupungeissa oli yhteinen tekijä. Ravinto. Näissä paikoissa suosittiin kasvisperäistä ruokavaliota. He eivät syöneet lihaa ollenkaan tai todella vähän. Siemenet, pähkinät, lehtikaali ja idut olivat korkeassa asemassa. Myöskin he suosivat luomua ja ruoan täytyi olla itse valmistettua, ei eineksiä. Ajattelin että tämän täytyy olla myös viesti itselleni että on aika palata vanhaan kunnon ruokavaliooni.
Asiat joita olen oivaltanut tässä muutaman kuukauden aikana eivät välttämättä kuulosta päätä huimaaville, mutta minulle ne ovat isoja asioita. Ihan kuin palaset olisivat vihdoinkin loksahtaneet paikalleen. En ole enää hukassa ja tiedän mitä teen. En voi olla korostamatta mielen ja ravinnon merkitystä. Koska, mielellä luot tulevaa ja käsittelet kaikkea ympärillä tapahtunatta. Oli tilanne mikä hyvänsä, aina tulisi ajatella kaikesta positiivisesti. Ja kirjaimellisesti olet sitä mitä syöt, joten miksi haluat kiusata kehoasi syömällä epäterveellisesti, sillä se vain muodostaa epäterveellisiä soluja. Syömällä terveellisesti, autat kehoa luomaan hyviä, ihania ja terveitä soluja. Olen tiennyt nämä asiat jo aika monta vuotta, mutta hassuinta on ollut juuri se että ne ovat vasta nyt kolahtaneet. Nyt minulla pohja ja idea minkä vuoksi teen asioita. Ennen vain söin ja tein asioita koska minulle oli kerrottu että se on terveellistä ja näin pitää tehdä, ajattelematta sitä sen enempää, joka on varmaan yksi tärkeimpiä asioita. Nyt ajattelen ja nautin asioista mitä teen ja oikeasti tiedostan mitä teen ja mitä ne asiat tekevät keholleni. Se tekee koko asiasta kymmen kertaa positiivisesti voimakkaampaa! Ja kaikista isoin asia on se että olen kiitollinen. Olen kiitollinen kaikesta. Kiitän monta kertaa päivässä kaikista niistä asioista jotka ovat hyvin. Sillä kaikki on hyvin.
 |
| Minun nykyinen mottoni |
Oikeasti, minulle riitti masentuneisuus ja negatiivisuus. Elämä, täältä pesee positiivisuutta ja elämän energiaa jatkossa! Sitä onkin riittänyt yllinkyllin tähänkin mennessä. Kiitos. :)
