maanantai 10. lokakuuta 2016

Opiskelun lopettaminen

Aloitin opiskelemaan 22.08. merkonomiksi aikuiskoulutuksessa. Olin ensimmäiset kaksi viikkoa sairaslomalla, sillä kärsin hirveistä herxeistä. Vointini oli heikentynyt paljon, joten jaksaminen koulussa mietitytti. Varsinkin se miten tulisin jaksamaan kolmesta työharjoittelu päivästä jotka olivat kuuden tunnin pituisia sisältäen vain yhden kahvitauon. Viikkoni muodostui yhdestä lähiopetustunnista, kolmesta työharjoittelu päivästä ja yhdestä etäopiskelu päivästä.

Yritin sinnikkäästi opiskella kuten normaalit terveet ihmiset, mutta siitä vain ei tullut mitään. Kroppani ei kestänyt ja jouduin lopettamaan koulutuksen kesken 30.09. Olin koko kuuden viikon aikana yhden kokonaisen viikon koulussa, maanantaista torstaihin. Kaikki muut viikot olivat katkonaisia sairaslomapäivien takia. Viikkojen aikana kivusta ja kouristuskohtauksista/pakkoliikkeistä tulivat paras ystäväni. Kahden viimeisen viikon aikana sain kouristuskohtauksia joka päivä, joten tein itselleni todella raskaan päätöksen ja lopetin koulun yhteisymmärryksessä opettajani kanssa. Eniten minua harmittaa etten saanut uutta ammattia, joka olisi mahdollisesti ollut soveliaampi kuin entinen ammattini sekä työharjottelupaikan jättäminen, sillä tykkäsin todella paljon olla siellä. 

Päätös koulun lopettamisesta toisaalta huojensi, mutta se on itselle aina kova paikka. Se on vain merkki siitä että en ole vieläkään kunnossa. En pysty normaaliin yhteiskunnan arkeen. Toivoa ei saa koskaan menettää, mutta jotenkin minusta tuntuu että en tule olemaan missään vaiheessa enää työkykyinen. Kaikista helpointa on mennä oman kehon rajojen mukaan. Valitettavasti työ ja opiskeluelämässä se ei vain ole mahdollista. 

On mielenkiintoista kuinka paljon ''tuhoa'' sain aikaan olemalla kuukauden koulussa. Kestää taas hetki ennen kuin saan itseni tasapainoon. Koulun lopettamisen jälkeen kouristuskohtaukset ovat dramaattisesti loppuneet. Niitä ei ole ollut enää laisinkaan. Olen pikku hiljaa aloittanut kehoni eheyttämis prosessin. Nukun riittävästi, syön terveellisesti, meditoin ja lenkkeilen. Teen asioista joista nautin, omien voimavarojeni mukaan. Voin keskittyä täysillä harrastuuksiinikin, piirtämiseen, viulunsoittoon ja valokuvaukseen. 

Sain taas loistavan mahdollisuuden oppia uusista tilanteista ja itsestäni. Nyt kun yksi on ovi on suljettu on edessä monia uusia ovia joiden odotan aukenevan. Tällä hetkellä en tiedä mihin suuntaan olen lähtemässä, mutta ainakin ensimmäinen asia on saada itseni kuntoon.