perjantai 15. tammikuuta 2016

Liikunta

Olen aina ollut todella liikunnallinen ja aktiivinen. Liikunnan harrastaminen sairauden aiheuttamien oireiden takia on välillä ollut haastavaa, mutta olen sitä harrastanut aina kun olen pystynyt. Liikunta on ollut minulle aina rakas harrastus, josta pidän kynsin ja hampain kiinni. Tästä syystä olen yrittänyt etsiä tietoa liikunnasta borrelioosin kohdalla. Mistään ei vain tahdo löytyä tietoa asiasta. Itsellä ainakin on pyörinyt monen monta kysymystä liikuntaan liittyen, kuten esimerkiksi kuinka liikunta tulisi aloittaa borrelioosia sairastaessa, kuinka liikkua, ovatko jotkin liikuntamuodot haitallisia, onko liikunnalla positiivisia vaikutuksia parantumiselle ja saako borrelioosin kanssa ylipäätänsä liikkua? 

Yleisesti ottaen liikunalla on todella paljon myöteisiä vaikutuksia koko kehoon. Se ehkäisee monia sairauksia ja se kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan elämäntapamuutokseen yhdessä terveellisen ravinnon kanssa. Jo yhden liikunta kerran jälkeen aivojen ja hermoston välittäjäaineiden eritys kasvaa, hermoimpulssit lisääntyvät, stressihormonien eritys aktivoituu, verenkierto vilkastuu, vireystila paranee sekä liikunnan jälkeen uni paranee. Keuhkojen osalta hengitys tehostuu ja lihaksiin virtaa enemmän happea. Sydämen syke kiihtyy ja verenkierto vilkastuu, jolloin sydän pumppaa paremmin verta verisuoniin. Liikunnan jälkeen myös lepoverenpaine laskee. Luuston aineenvaihdunta paranee, lihakset saavat vilkastuneesta verenkierrosta enemmän happea ja ravintoaineita, elimistön sokeritasapaino paranee ja rasva-aineiden hyödyntäminen energiaksi tehostuu. Aineenvaihdunta paranee myös nivelissä sekä nivelen liikelaajudet lisääntyvät. 

Kun otat liikunnan tavaksi, hermosolujen viestintä ja udelleen muodostuminen tehostuvat, stressinsietokyky paranee, uni, keskittymiskyky, muisti ja oppininen parantuvat, alakuloisuus ja masentuneisuus vähentyvät. Keuhkotuuletus tehostuu (hapen saanti ja hiilidioksidin poistuminen), hengityslihakset vahvistuvat ja hengästyminen vähenee. Sydänlihaksen pumppausteho ja valtimoiden joustavuus paranee, veren virtaus vähenee ja verenpaine laskee. Sydämen työ vähenee, leposyke ja lepoverenpainen madaltuvat, valtimosairauksien riski pienenee. Luut vahvistuvat ja osteoporoosin riski pienenee. Lihassolujen koko kasvaa ja toiminta paranee sekä lihakset kasvavat ja jaksavat työksennellä kauemmin. Lihasten aineenvaihdunta tehostuu, tyypin 2 diabeetteksen riski pienenee. Nivelrusto ja sitä ympäröivät kudokset vahvistuvat, liikelaajudet säilyvät ja jäykistyminen vähenee. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet vähenevät.  
(http://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikunnan_vaikutukset)

Terveysliikunnan määrääksi on katsottu puolen tunnin mittaista kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa (reipasta kävelyä) 5-7 päivänä viikossa tai kuormittavaa liikuntaa (hölkkä) 20-60 minuuttia kolmesti viikossa. Aikuisten käypähoitosuosituksen mukaan kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa (reipas kävely) pitäisi harrastaa, ainakin 150 minuuttia viikossa tai raskasta liikuntaa (juoksu) 75 minuuttia viikossa, lihasvoimaa ja -kestävyyttä olisi hyvä harjoittaa kahtena päivänä viikossa, eikä niveliä ja tasapainoa ylläpitävää liikuntaa saa unohtaa. Liikkua voi monesti päivässä, pieniä aikoja kerrallaan, liikuntamäärän saavuttamiseksi. Liikunnan hyödyt ovat samat. Maksimaalinen terveysvaikutus saadaan kohtuullisella liikunnalla, jonka jälkeen fyysistä kuntoa voi edelleen parantaa. Tämän jälkeen terveysvaikutus kasvaa vain vähän tai ei ollenkaan. Muista, että vain säännöllinen liikunta pitää yllä terveysvaikutuksia. Terveysvaikutukset ovat lyhytaikaisia, jolloin satunnaisesta liikunnasta ei ole mitään hyötyä terveyden edistämisessä. Liikunnan olisi hyvä olla mahdollisimman monipuolista, jotta keho saa oikeanlaisia ärsykkeitä ja se kuormittaa tasapuolisesti kaikkia elinjärjestelmiä. Liian yksipuolinen liikunta voi johtaa mm. rasitusvammoihin, tapaturmiin, masennukseen, kehityksen taantumiseen ja liikuntainnostuksen laskemiseen.  

Liikunnan, levon ja ravinnon välilillä on hyvä löytää tasapaino. Näitä kolmea kuvataan useasti kolmiolla, jonka kulmat ovat yhtä suuria. Tällöin taspaino näiden kolmen välillä on hyvä. Jos yksi osa-alue puuttuu tai se on ylikorostettuna, tasapaino järkkyy, eikä kolmio ole enää tasakulmainen kolmio. Ilman riittävää lepoa ja ravintoa, ei liikunnastakaan saa hyvää oloa. Liikunnan aiheuttaman kuormituksen palautumiseen tarvitaan myös näitä kahta antamaan palautumiseen tarvittavaa energiaa ja ravintoa, sekä kehittymiseen tarvittavaa lepoa. Näiden kolmen tasapaino ehkäisee myös ylikuormittumista ja tapaturmia. Liikkumisen tuoma hyvä olo perustuu aivojen tuottamiin hyvän olon hormooneihin, endorfiineihin ja enkefaliineihin. Ne lisäävät hyvänolontunnetta ja estävät kipuärsykkeiden kulkua.  

Liikunnan aloittaminen on hyvä tehdä maltillisesti, lisäämällä sen määrää ja kuormittavuutta vähitellen. Näin ehkäiset tapaturmien ja liiallisen kuormituksen riskiä. Hyötyliikunta kunniaan! Muista myös lepopäivien tärkeys alkuinnostuksesta huolimatta, levolle annetaan usein liian vähän aikaa. Jo muutama kerta liikuntaa viikossa kohentaa yleiskuntoa, parantaa lihasvoimaa ja tasapaino- sekä koordinointikykyä.

Jos liikunnasta kerrotaan yleisesti olevan näin paljon hyötyä, miksei se silloin auttaisi borrelioosinkin kanssa? Siispä jatkoin liikunnan harrastamista oman vointini mukaan. Huomasin itseni kohdalla että liikunnan aloittaminen pitää aloittaa todella varovaisesti, omaa kehoa kuunnellen. Oman kehon kuuntelu on todella tärkeää! Lisäksi pitää olla todella kärsivällinen oman kehon suhteen. Sairaana se on hitaampi kehittymään sekä palautumaan. Liikunnan määrän, tehon, toistojen yms. lisääminen pitää tehdä paljon hitaammin. Liikunta luonnollisesti pitää yllä kuntoa ja ehkäisee lihasten surkastumista, siksi se on niin tärkeää pitkäaikaissairailla. 

Liikunnan harrastaminen borrelioosin kanssa pitää ajatella loogisesti. Keho on sairas, joten kehoa ei saa rasittaa samalla tavalla kuin tervettä kehoa. Esimerkiksi mitään harjoituksia ei saa tehdä veren maku suussa ja repiä viimeisillä toistoilla tai viimeisillä minuuteilla kaikki irti kehosta. Myöskään jos todella olet hyvin sairas, sinulla on sydämen kanssa ongelmia tai et pääse sängystä ylös yms. raskaampi liikunta on ehdottomasti kielletty. Silloin liikunnaksi riittää kaikki normaali liikkumenen ja jaloilla olo kotonasi tai lähiympäristössä. En itse pahimpina aikoina harrastanut liikuntaa, saatoin käydä ehkä ulkona kävelemässä lyhyen matkan, jotta saisin raitista ilmaa, jos pystyin. 

Vielä niinä aikoina kun minulla oli lihasten kanssa pahempia ongelmia, en pystynyt tekemään lihaskuntoharjoituksia juuri ollenkaan. Pelkästää portaiden nouseminen tai normaali käveleminen pitkällä ajalla pistivät jalkalihakseni maitohapoille. Ne saattoivat tulla hyvnkin kipeäksi ja kesti kauan ennen kuin ne palautuivat. Opin kantapään kautta että lenkille pakottaminen lihasten ollessa kipeät, aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Näissä tapauksissa niihin tuli verenpurkautumia ja kesti todella pitkään mustelmien häviämisen jälkeen, että ne kohdat lihaksista parantuivat. Vaikka mustelmaa ei näkynyt, liikuttaessani lihasta, vaurioituneeseen kohtaan sattui. Eli liikunnasta palautumisen tärkeys korostuu erityisen paljon! 

Sairaana liikunta on merkinnyt minulle kuntoni ja lihasten toiminnan ylläpitoa sekä lihasten surkastumisen estämistä. Lisäksi se on auttanut minun uniongelmiin. Olen harrastanut vain sen verran liikuntaa kerrallaan kuin kehoni on sen jaksanut ja kestänyt hyvin. Viime aikoina kun olen alkanut voida paremmin ja kehoni on jaksanut paremmin rasitusta, olen alkanut harrastamaan liikuntaa lihasten kehittymisen kannalta. Olen aina haaveillut timmistä ja lihaksikkaasta kehosta, mutta salille meno on jäänyt vain haaveeksi sairastuessa. Minusta piti tulla ensihoitaja, ja se varmaan kertoo kaikille paljon, siksi alunperin halusin mm. lähihoitajaksi.

Rohkaisen kaikkia poistumaan omalta mukavuusalueeltaan ja liikkumaan kivuista huolimatta. Olen monesti huomannut että lenkin jälkeen on paljon parempi olo. Juurikin liikunnan fysiologisen tapahtuman myötä, jossa keho tuottaa hyvän olon hormoneja ja estää kipuärsykkeiden kulkua. Liiallinen paikallaan olo saattaa myös lisätä kipuja entisestään aineenvaihdunnan pysähtymisen takia, siksi liikkua pitäisi jossain määrin. Älä anna borrelioosin lannistaa itseäsi, ole kärsivällinen. Kärsivällisyys kyllä palkitaan. 

Olin aluksi itsekin pitkään liikkumatta kipujen takia, sillä kivut olivat niin kovat ettei liikunta olisi ollut mahdollista, VAS asteikolla 1-10, tasolla 10 tai enemmän. Aina kun kivut hellittivät edes vähän, lähdin lenkille. Aloitin joogan harrastamisen ja harrastin myös paljon hyötyliikuntaa. Ostin myös 4kg painot kotiin joita nostelin aina välillä. Voinnin romahtamisen ja useiden halvausten myötä lihaskuntoni todella romahti ja sen seurauksena 4kg painot olivat aivan liian painavat, joten ostin uudet 1kg painot. Käytin monesti myös 0,5L vesipulloja painoina. Juoksulenkit lopetin nivelkipujen ja liiallisen lihasten rasituksen takia. Rupesin käymään uimassa, pääosin halvauksista kuntoutumisen takia. Olin siitä hyvin innoissani, koska uinti on ollu yksi lempilajeista. Sielläkin uin oman voinnin mukaan. Välillä enemmän, välillä vähemmän, vaikka vain viisi minuuttia kerrallaan, rippuen sen hetkisestä voinnista. Seuraavaksi aloitin käymään lenkillä ja uimassa säännöllisesti. Lihaskuntoharjoitukset tulivat mukaan kuvioihin. Aloitin tekemään niitä kotona, ilman painoja, hyvin pienillä toistoilla ja välillä vain yhden sarjan verran. Lisäsin toistoja ja sarjoja kehoni kyvyn mukaan. Toistoja tein sen verran kun pystyin ne tekemään vielä helposti ilman lihasten maitohapoille menoa ja myöhemmin jumiutumista. 

Nykyään en pysty edelleenkään juoksemaan, mutta kävelylenkit ovat vaihtuneet pidempiin ja kehoa enemmän rasittavimpiin. Pystyn kävelemään mm. paljon nopeammin ja tehokkaammin. Välillä voin ottaa myös pieniä hölkkäaskelia, sen rasittamatta kehoani yhtään sen enempää kuin kävelylenkit. Kävelylenkin tämänhetkinen raja keston ja pituuden kohdalla on tunti ja seitsemän kilometriä. Uinnin kohdalla, uin 30-60 minuuttia. 30min aikana uin 500 metriä ja 60 minuutin aikana 1000 metriä. Salilla käyminen on tullut mukaan kuvioihin viime syksyn aikana, siellä olen lähinnä vain ylläpitänyt lihaksien toimintaa, ja nostellut tankoja välillä ilman painoja. Ihan vain sen takia etten ole oikeasti jaksanut nostaa painojen kanssa. Ja nyt 2016 vuoden puolella, olen alkanut tekemään lihaskuntoharjoituksia kotona. Niitä teen nykyään välillä ilman painoja ja painojen kanssa (1kg). Ennen pystyin tekemään ehkä 2-5 toistoa ja vain yhden sarjan, mutta nykyään vetelen 8-10 toistoa ja kolme sarjaa, riippuen lihaksesta. Kesällä kävin 20km pyörälenkeillä. Eli voisi sanoa että kehoni sietää liikuntaa lähes normaalin ja terveen ihmisen tavoin. Käyn tällä hetkellä viikossa siis 1-3 kertaa uimassa, lenkillä pyöräläimeässä tms., lihaskuntoa harjoittelen salilla ja kotona 0-3 kertaa. Yleensä käyn salilla sen 0-1 kertaa ja kotona harjoittelen 1-3 kertaa. Wii fit on myös ollut tiiviisti mukana kuvioissa viimeisen viiden vuoden aikana. 

Painotan siis vielä että oman kehon kuuntelu on todella tärkeää! Itsekään en liiku silloin kun minusta vähääkään tuntuu etten pysty tai jaksa. Lisäksi minun sydänoireiden ollessa paha, pidin pitkän tauon salilla käymisestä ja lenkkeilystä. Tämä pätee myös kaikkiin oireisiin jotka vievät minut huonoon kuntoon. Annan kehoni rauhassa palautua liikuntasuorituksista ja venyttelen paljon! Lepopäivinä olen tykännyt joogata, sillä se on helpottanut mahdollisesti jumissa olevia lihaksia. Se auttaa myös rauhoittumaan ja ylläpitämään psyykkistä tasapainoa. 

Tämä kirjoitus ei ole mikään ohje kenellekään sen suhteen kuinka sairaana liikunta tulisi aloittaa ja toteuttaa. Nämä ovat VAIN omakohtaisia kokemuksia, jotka ovat toimineet minulle. Se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulle!

Haluan ja aion olla esimerkkinä kaikille, että borrelioosia sairastava voi olla vahva ja hyvässä kunnossa! En anna borrelioosin tulla elämäni tielle millään osa-alueilla. Minun on todella helppo valita jatkanko elämääni nauttien vai masentuen sairauden ongelmista. Stressi ja murehtiminen eivät ainakaan auta parantumaan, joten mielummin elän elämääni omista rajoituksistani huolimatta täysin rinnoin ja keskitys unelmiini!  










torstai 14. tammikuuta 2016

Unen ja levon merkitys

Miksi uni ja lepo ovat niin tärkeitä ja miksi sen tärkeyden merkitys korostuu sairastuessa? Unen tarve on jokaisella hyvin yksilöllistä ja vain sinä tiedät kuinka paljon unta ja lepoa tarvitset.

Kuten sanoin, unen tarve on yksilöllistä, mutta ihminen tarvitsee keskinmäärin unta noin kahdeksan tuntia. Unen pituuden määräävät mm. terveyden tila, perimä ja elämäntavat. Muutama prosentti ihmisistä on synnynnäisesti joko pitkä- tai lyhytunisia.Tiedät saaneesi riittävästi unta, kun kehosi on levänneen ja virkeän oloinen herätessä. Säännöllisistä nukkumaanmeno- ja heräämisajoista on hyvä pitää kiinni unirytmin säilyttämiseksi.

Hyvä uni lataa elimistön akut ja palauttaa sen tasapainon, edesauttaa hormonitoimintaa, muodostaa kasvuhormonia, pitää yllä aineenvaihduntaa ja parantaa vastustuskykyä. Se auttaa psyykkisen tasapainon säilyttämisessä ja stressin hallinnassa, auttaa käsittelemään tunteita ja ylläpitää muistin ja oppimisen edellytyksiä.

Huonosti nukkuessa käy hyvinkin päinvastoin. Se heikentää aivotoimintaa, harkintakykyä ja koordinaatiota. Kokonaisterveydentila heikkenee, laskemalla vastustuskykyä ja siten olet riskialttiimpi erilaisille sairauksille. Se huonontaa elämänlaatua ja lisää stressiä. Nostaa elimistön kortisolitasoa, lisää ärtyneisyyttä ja alakuloisuutta, joten altistuu herkemmin masennukselle ja ahdistukselle. Huono uni vaikuttaa myös mielitekoihin ja siten lisää näläntunnetta ja syömistä. Se heikentää aineenvaihduntaa ja altistaa sokeritasapainon häiriöille.

Ihminen tarvitsee unta pysyäkseen toimitakykyisenä. Ilman unta aivomme ovat väsyneitä eivätkä jaksa työskennellä. Unen säätely on sidoksissa omaan vuorokausirytmiin, joka vaikuttaa kykyymme nukahtaa ja ylläpitää unta. Mennessämme oikeaan aikaan nukkumaan oman vuorokausirytmin kanssa, nukumme hyvin ja pitkään. 

Mitä unen aikana tapahtuu?


Unessa on kaksi päävaihetta, non-REM-uni (perusuni) ja REM-uni (vilkeuni). Non-REM-uni on jaettu neljään vaiheeseen, joista kaksi ensimmäistä vaihetta ovat pinnallista unta ja kaksi viimeistä syvää unta. Kaksi viimeistä vaihetta voidaan luokitella yhdeksi, jolloin sitä kutsutaan delta-uneksi. Non-REM-unta sanotaan rauhalliseksi uneksi, ja sen syvimpien vaiheiden aikana on hankalaa tai lähes mahdotonta herätä. 

Vaihe 1, Torke
Torke on enemmänkin rentouden tila, jossa yhteys ympäristöön heikkenee, ajatus harhailee ja aivojen suorituskyky laskee. Kuitenkin jonkinlainen taju ympäristöstä säilyy. Ihminen regoi ympäristön tuttuihin ääniin nopeasti mutta heräämättä. Tämän vaiheen aikana ei tapahdu unen eheyttäviä tehtäviä. Noin viisi prosenttia aikuisen ihmisen unesta on torketta.

Vaihe 2, Kevyt uni
Torkkeen jälkeen siirrytään kevyeeseen uneen, jossa ympäristön tajunta heikkenee paljon. Emme reagoi ympäristön ääniin enää paljoa, vain satunnaisesti. Tässä vaiheessa unen eheyttävät tekijät alkavat toteutua ja ihminen tuntee nukkuneensa jos hänet herätetään tämän vaiheen aikana.

Vaihe 3, Syvä uni
Ympäristön tajunta häviää lähes kokonaan, hengitämme syvään, syke on matala ja olemme syvässä rentoutuneisuuden tilassa. Syvä uni on kaikista tärkeintä sen elvyttävien tehtävien takia, sillä aivojen energiavarastot täyttyvät ja kasvuhormonia välittyy. Jos heräämme tämän vaiheen aikana, tunnemme olevamme ''unenpöppörössä'', sillä aivot ovat vielä neurokemiaalisesti unessa. Tämä vaihe unesta koetaan ensimmäisten neljän ja viiden tunnin aikana ja on suuruudeltaan neljäsosa kaikista unen vaiheista.

REM-unessa elimistö toimii aktiivisesti, jolloin esiintyy nopeita silmän liikkeitä, esiintyy paljon mielikuvia ja ajatuksia ja unennäkö on vilkaimmillaan. Unet ovat emotionaalisesti voimakkaita ja saattavat sisältää ympäristön tapahtumia. REM-unessa on myös nykivää lihasliikettä, vaikka muuten motoriikka ei toimi. Tätä nukutaan aamuyöstä ja sen osuus unesta on viidesosa. 
Day and night

Uneen kuuluu myös valveilla oloa, prosenttuaalisesti noin viisi prosenttia unesta. Yöllä herääminen pari kertaa on normaalia ja nukahtaminen uudestaan on nopeaa. Kun suurinosa syvästä unesta on nukuttu ja unen tarve on tyydytetty, heräämme aamuyöstä herkemmin. Syynä on myös se, että liikumme enemmän vilkeunen välissä olevan torkeunen aikana.

Univaiheiden vaihtelut muodostavat unisyklin, joka kestää noin 90 - 110 minuuttia. Uni-valverytmissä on 24 tunnin rytmin sekä nopeampi rytmi. Ensimmäinen unisykli kestää 70 - 100 minuuttia, joka sisältää muutaman minuttin torkeunta, josta se etenee 10 - 25 minuutin kevyeeseen uneen. Tämän jälkeen 25 - 45 minuuttia on syvää unta ja muutaman minuutti vilkeunta. Seuraavien unisyklien aikana syvän unen osuus vähenee ja vilkeunen osuus kasvaa. Viimeisen unisyklin aikana syvää unta ei ei juuri ole, sillä elimistö valmistautuu heräämiseen.


Unen merkitys sairaalla


Jokainen on varmasti joskus ollut sairaana. Olet silloin paljon väsyneempi, olo on heikko ja eri paikkoihin kehoa saattaa kolottaa. Silloin paras lääke parantumiseen ovat uni ja lepo. Nukumme paljon sairastaessa, koska ainoastaan unen aikana keho korjaa itseään ja se pystyy keskittämään kaiken energian taistellakseen sairauden aihettamia pöpöjä vastaan,kuten yllä juuri selitin; unen aikana elimistö lataa akut ja palauttaa sen tasapainon, muodostaa kasvuhormonia, pitää yllä aineenvaihduntaa ja parantaa vastustuskykyä. Mitä vähemmän nukumme ja lepäämme sairastaessa, sitä hitaammin parannumme.

Sairauksia on kuitenkin erilaisia. Flunssa ja kuume ovat kaksi aivan eri asiaa kuin MS-tauti tai reuma. Kaksi ensimmäistä aiheuttaa yleisemmin erilaiset virukset kun taas kaksi viimeistä ovat autoimmuunisairauksia. Borrelioosi on spirokeetta bakteerin aiheuttama sairaus, joka hoitamattomana etenee myöhäisvaiheen borrelioosiksi, eli krooniseksi borrelioosisksi. Se kuuluu aivan omaan luokkaansa edellämainituista. Kuten jo varmaan tiedät, MS-tautia, reumaa tai myöhäisvaiheen borrelioosia ei saa nukkumalla parannettua, kuten flunssan tai kuumeen. 

Vaikka oma immuunipuolustus ei kykene parantamaan näitä sairauksia, on uni hyvinkin pitkälle tärkeää samoista syistä ja sen tärkeys korostuu entisestään. Tämän vuoksi erliaiset uni-onglemat ovat tärkeää hoitaa kuntoon! Unettomuus on hyvin yleistä fyysisten sairauksien kanssa, ja yksi yleisin unettomuutta aiheuttava tekijä on kipu. Myös itse sairaus voi häiriinnyttää unta, jolloin esimerkiksi hyvin tärkeä syvänunen vaihe jää kokonaan saavuttamatta ja tätä kutsutaan koiranuneksi. 

Sairastaessasi mitä tahansa sairautta, unen tarpeen määrä lisääntyy. Et voi verrata unen tarvettasi tai jaksamista millään tavoin terveeseen ihmiseen. Väsyt helpommin, sillä elimistösi käy koko ajan jatkuvaa taistelua sairauttasi vastaan, ja vain levon sekä unen myötä se pystyy keskittymään ainoastaan kehon korjaamiseen ja ''pöpöjen'' tappamiseen. Yksi tärkeä muistisääntö onkin, jos sinua väsyttää, lepää! Kehosi kyllä osaa kertoa milloin tarvitset lepoa ja sinun olisi myös syytä kuunnella sitä. Jos laiminlyöt lepoa ja nukkumista, elimistösi tulee ennen pitkään romahtamaan ja vointisi myös romahtaa entistä huonommaksi. Tästä voi olla todella hankalaa ja hidasta toipua entiselle tasolle.



Toivon kaikille oikein hyviä ja rentouttavia unia jatkossa! Ja muista, olit sitten terve tai sairas, ja oli sairaudestasi kyse mistä tahansa, sinun ei tarvitse verrata unentarvetta ja jaksamista keneenkään muuhun.


lauantai 9. tammikuuta 2016

Vegaaniksi

Lihan syömisestä ja täysin kasvisperäisen ruokavalion noudattamisesta ollaan hyvin eri mieltä. Jotkut sanovat että lihaa ei saisi syödä, sillä se olisi haitaksi borrelioosin kannalta. Toiset ovat sitä mieltä että ehkä korkeintaan kalaa voisi silloin tällöin syödä, ja sitten taas joillekin asialla ei ole mitään merkitystä. Itse kehoitan kaikkia kuuntelmaan omaa kehoa ja kokeilla mikä itselle tuntuu kaikista parhaimmalle ja toimii juuri sinulle. Yhdestä asiasta kuitenkin ollaan samaa mieltä, gluteenittoman, maidottoman ja sokerittoman ruokavalion noudattamisesta. Itse liputan myös tämän puolesta ja mielestäni se on yksi tärkeimmistä tekijöistä borrelioosin hoidossa, sillä nämä kolme pitävät yllä elimistön tulehdustilaa ja laskevat vastustuskykyä mikä on vain hyväksi borrelia-bakteerille ja muille infektioille. Olen ollut itse jo monta vuotta gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla allergioiden takia, mutta söin lihaa ja sokeria. Hoitojen aloittamisen myötä vähensin sokerin syönnin minimiin. Vaikka olen jättänyt kaikki karkit ja herkut pois, tummaa suklaata tai raakasuklaata syön silloin tällöin. En ole jättänyt pois myöskään sokeria sisältäviä hedelmiä. Moni välttää myös niitä.

Gluteeniton pestopasta kikherneiden, tomaatin
ja sipulin kera. Nam <3
Mikä on veganismi? Se on ruokavalio ja elämäntapa joka pyrkii välttämään eläimille haitallista toimintaa. Vegaani ei käytä ruoassaan mitään eläinperäistä kuten maitoa, lihaa, kananmunia, eikä myöskään hunajaa. He eivät myöskään käytä eläinperäisiä tai eläimillä testattuja tuotetteita kuten nahkat tai meikit.

Ryhdyin vegaaniksi yli kuukausi sitten. Syitä tähän on muutama. Ensimmäisenä voisin mainita että lihan syömisestä alkoi tulla huono olo. Aluksi sitä ei ole ollut ollenkaan, mutta loppua kohden huono vointi alkoi lisääntymään ja liha alkoi ällöttämään. Kuuntelin siis kehoani, ja koska liha ei näyttänyt enää sopivan minulle, jätin sen pois. Toisena syynä tulevat eettiset syyt. Olen pienestä asti ollut vastaan eläimen lihan syömistä. Oikeastaan kukaan ei ole tiennyt että olen aina ajatellut näin. Jotta olen pystynyt syömään lihaa en halunnut ajatella tarkemmin koko asiaa ja jätin asian huomioimatta. Jos olisin tähän mennessä miettinyt jokaista lihan palaa mitä olen laittanut suuhun, joikaista eläintä joka on tapettu sen takia, en olisi pystynyt syömään yhtäkään palaa. Sitä tottakai söi myös mitä oli kotona ja koulussa tarjolla, kyseenalaistamatta asiaa. Muistan pienenä kun en olisi millään halunnut syödä meetvurstia, sillä tiesin että se on tehty hevosesta. Rupesin itkemään kun minut siihen pakotettiin sillä en pystynyt enkä halunnut syödä luontokappaletta joka oli tapettu ihmisen toimesta. En myöskään koskaan ole tykännyt kalastamisesta. Syy tähän on ollut se etten ole missään vaiheessa pystynyt laittamaan matoa koukkuun, sillä olisin joutunut tappamaan viattoman luontokappaleen. Sitten olisi pitänyt vielä kalastaa ne kalat, eli vahingoittaa toisia viattomia luontokappaleita huvin vuoksi, pahimmassa tapauksessa tappaa. En tykkää myöskään ajatuksesta että eläimiä massakasvatetaan huonoissa oloissa ihmisten syötäviksi. Eläin on vain tuote muiden joukossa, eikä sitä sen tarkemmin ajatella elävänä olentona jolla on tunteet. Kolmantena asiana tulevat ekologiset syyt. Veganismi tulee niin paljon ekologisemmaksi kuin lihan syönti. Olen aina ollut kiinnostunut maapallon ympäristöasioista ja sen hyvinvoinnista. Ja jos voin itse vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen, kuudenteen massasukupuuttoon tai muuhun maapalloa tuhoaviin tekijöihin, niin todellakin haluan olla vaikuttamassa siihen. Ilman sademetsiä tai meriä tuohoutuisi koko maapallo eikä meitäkään silloin olisi. 

Appelsiini-tofusalaatti maapähkinäkastikkeella
Mutta eihän sitä jää sitten jäljelle mitään syötävää kun lihaa ei syö? Eihän kasviksista saa riittävästi ravintoa? Sitähän kuihtuu olemattomiin! Olin itsekin tätä mieltä, ennen vegaanin ruokavalioon perehtymistä. Se tottakai vaatii hyvää perehtymistä ennen aloitusta, mutta oikein suunniteltuna se on todella terveellinen ja täyttää ravitsemusvaatimukset. Jim Morris on erittäin hyvä esimerkki siitä että vegaani ei ole yhtä kuin laiha ja lihakseton ihminen. 80-vuotias kehonrakentaja on ainakin itseni mielestä melkoinen lihaskimppu ja kumoaa kaikki laihuuden mielikuvat. Tässä tulikin vastattua myös kysymykseen siitä että vegaani voi ihan yhtä hyvin rakentaa kehoaan ja ihan yhtä hyvin tuloksin kuin liharuokavaliota noudattavat, jos jotakuta tämä mietitytti. 

Olen huomannut positiivisen muutoksen itsessäni vegaanisen ruokavalion aloitettuani. Energiaa on aivan erillä tavalla kuin ennen. Olen todella paljon energisempi ja voin paljon paremmin! On ihanaa tietää että valintani olla vegaani auttaa myös niin monella tavalla maapallon tilannetta ja yhdenkään eläimen ei tarvitse kuolla minun takiani. En tykännyt aiemmin ruoanlaitosta, mutta nykyään se on myös niin paljon mielenkiintoisempaa ja mukavampaa. Nautin kasviksista koostuvien ruokien tekemisestä! Olen käyttänyt apuna Elina Innasen kirjaa Vegaanin keittiössä. Suosittelen lämpimästi sitä muillekin! Lause, olet mitä syöt, pitää kyllä täysin paikaansa. Minusta vegaanin ruokavalio on paljon liharuokavaliota terveellisempi, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

http://mehukekkerit.net/wordpress/wp-content/uploads/2014/11/IMG_0321.jpg?614a97

Kuka sanoi ettei kasvisruokavaliolla pysty herkuttelemaan? Tässä lukioille oikein herkullinen banaanilättyjen ohje, joka ei löydy yllämainitusta kirjasta;

                                2,5 dl    maitoa (kaura-,riisi-,soija-,kookos- tai mantelimaitoa)
                                1 tl        omenviinietikkaa

                                1 rkl      öljyä (Neitsyt- tai neitopuristettua rypsi-, oliivi tai kookosöljyä)

                                (1 tl       vaahterasiirappia)

                              2,5 dl      jauhoja (glut.jauhoseos tai riisi-.maissi-, mantelijauhoja)
                               1 tl         ruokasoodaa
                               1 tl         leivinjauhetta
                               1 tl         suolaa
                               (1 tl        vaniljauutetta)
                                                     tai
                               (2 tl        vaniljasokeria)
                               (1 tl        kanelia)
                                  2          banaania


Suluissa olevat aineet ovat valinnaisia. Sekoita maito ja omenaviinietikka keskenään. Omenaviinietikka tekee maidosta paksumpaa, ja tekee lätyistä kuohkeita. Sitten lisää joukkoon öljy ja vaahterasiirappi. Sekoita erikseen jauhot ja mausteet ja kaada nesteen sekaan. Lopuksi soseuta kaksi banaania, mutta ei liian hienoksi. Joukossa pitää olla sattumia! Sekoita. Valitse haluamasi öljy paistamiseen ja paista. 

Parhaimman tuloksen saat kun teet lätyistä pieniä.












Vuosikatsaus

Hyvää uutta vuotta kaikille lukioille! Niin se vuosi taas vaihtui. Ihan ensimmäisenä ajattelin että tekisin vuosi katsauksen minun kuluneesta vuodesta. Paljon on kerennyt tapahtua vuoden sisällä!


Yli vuosi sitten en tiennyt sairastavani borrelioosia, en juurikaan tiennyt mitään siitä. Olin jo monta vuotta ravannut sairaalassa saamatta minkäänlaisia vastauksia. Olin hyvin ahdistunut, sillä syytä koko ajan lisääntyviin sekä pahentuviin oireisiini ei löydetty. Hyvinkin lyhyen ajan jälkeen alettiin minua pitää mielenvikaisena. Aloin jo itsekin epäillä itseäni, jospa kyse todella olisi mielenterveysongelmista, sillä niin moni lääkäri oli niin sanonut.

Vuosi sitten olin saanut ensimmäiset laajemmat verikoe tulokset käsiini borrelioosista, yksityiseltä. Olin huonommassa kunnossa kuin koskaan. Lisäksi minun oli tehtävä päätös opiskelun lopettamisesta. Kokonaan lopettaminen oli ainoa keino, jotta saisin edes jostakin rahaa. Tämä tarkoitti sitä että eläisin tyttömyysrahan turvalla. Minulla oli etua siitä että takana oli jo yksi ammatti, joka mahdollisti tämän. Toinen painava syy loppettamiselle oli se etten enää fyysisesti pystynyt olemaan koulussa tai kulkemaan pitkiä koulumatkoja autolla, 65km yhteen suuntaan, sillä kävelemisen ja syömisen kanssa oli jo niin paljon hankaluuksia lisääntyvien pakkoliikkeiden kanssa. Tämä oli ehkä se painavempi syy näistä kahdesta. 

Olin muuttanut asumaan takaisin äitini luokse, sillä tiesin että tulevaisuudessa koittaisi aika jolloin pääsisin hoitoihin. Minulla ei olisi ollut varaa maksaa vuokraa sillä aikaa kun kävin iv-tiputuksissa. Tällä tavalla sain käyttää kaikki rahani mitä vain sain, hoitokulujen maksamiseen. Odotus hoitoihin pääsemisestä oli rankkaa, sillä vointini heikkeni heikkenemistään. Olin peloissani sillä uusia oireita alkoi tulla ja oireet alkoivat olemaan entistäkin rajumpia. Tuohon aikaan en pystynyt tehdä yksinkertaisiakaan asioita, kuten siivota, imuroida, käydä suihkussa, tehdä ruokaa jne., väsymättä niin totaalisesti että oli pakko mennä lepäämään. En yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään. Ehkä syy tähän oli myös se että annoin vihdoinkin itselleni luvan olla oikeasti pystymättä tekemään mitään. Niin kauan olin pakottanut itseni menemään hammasta purren, kysymättä itseltäni että pystynkö todella tähän.

Sen jälkeen kun ensimmäinen yksityinen lääkärini oli teettänyt minulla borrelioosi testit, hän oli luvannut etsiä minulle lääkärin joka osaisi tulokset tulkita. Onnekseni hän löysi lääkärin joka hoitaisi minua ja suostui ottamaan minut potilaakseen. Minulle kerrottiin että odotusajat olivat pitkät, mutta jouduin odottamaan hoitoihin pääsyä onneksi vain 2kk. Olin saanut peruutuspaikan! Lähtö hoitoihin oli todellakin edessä. Välimatkaa hoitopaikkaani on todella paljon kotipaikkakunnaltani, joten kotoa kulkeminen ei onnistu. Tiesin että alkuun hoito olisi todella intensiivistä iv-tiputusten takia, joten asuin tuttavan luona sen ajan. Olen todella kiitollinen että sain asua siellä. Se oli korvaamattoman suuri apu minulle. Tutustuin myös maailman ihanimpiin ihmisiin aloitettuani hoidot, jotka tukevat minua tänäkin päivänä. Olette todella tärkeitä! <3

Olin todella helpottunut kun vihdoin sain kuulla lääkärin suusta että oli todella todennäköistä että sairastan borrelioosia. IgM arvon ollessa positiivinen se on merkki aktiivisesta infektiosta. Borrelioosissa IgM nousee infektion alkuvaiheessa ja IgG myöhemmässä vaiheessa. Minulla IgG arvo oli postiviinen, mutta taas IgM oli viitearvoissa. Minun taudinkuvan perusteella ja verikoetuloksilla lääkärini lähti hoitamaan minua borrelioosipotilaana. Kahden kuukauden jälkeen otettiin uudet verikokeet ja Borrelia oli noussut positiiviseksi. Mikä lotto voitto! Tämä oli varmistus asialle sairastanko borrelioosia vai en,

Olin melko tietämätön koko borrelioosista hoitojen alkuvaiheessa ja sain todella paljon uutta tietoa lyhyen ajan sisällä. Tietenkään kaikkea ei voi sisäistää yhdellä kertaa. Opin mm. että borrelioosissa ei ole kyse pelkästään borrelia-bakteerista, vaan myös sen tuomista oheisinfektioista, joista itselläni on ainakin neljä. Kokemalla oppii, ja ajan myötä sitä tulee oman kehon ekspertti. Aina pitää kuunnella omaa kehoa siitä mikä tuntuu kaikista parhaimmalle. Ensimmäinen vaihe itselleni oli sairauden hyväksyminen. Siitä seurasi todellinen romahdus, olin hyvin masentunut ja kaikki kauhukuvat tulvivat mieleeni. Miten voisin enää suunnitella tulevaisuutta?. Mutta myös todellisuus löi vasten kasvoja, kehoni todellakin kamppaili elämästä ja kuolemasta. Kehoni ei olisi jaksanut enää kauan ilman hoitoja. Se oli jo niin äärirajoilla ja sille minusta tuntuikin.

Tiedoksi kaikille! Borrelioosi on vakava sairaus, hoitamattomana siihen kuolee. Siitä ei ole edes kauaa kun luin artikkelin 25-vuotiaasta miespuolisesta surffarista, joka menehtyi borrelioosiin Australiassa. Lääkärit eivät uskoneet häntä. Hänelle kerrottiin että vika on hänen korvien välissä. Tässä kyseinen artikkeli: http://www.perthnow.com.au/news/western-australia/rottnest-swim-loss-of-wa-man-bryce-nettle-inspires-friends-to-raise-awareness-of-lyme-disease/news-story/d3bc0f2a381a125c723ffe869f24bac9

Olen ollut itse

aina neulakammoinen. Ensimmäisen hoitokuukauden aikana sitä joutui kestämään pistelyä enemmän kuin kylliksi. Pian siihen tottui, mutta eihän se koskaan mukavaa ole. Pahin neulakammo lähti kanyylien ja laskimoverinäytteiden osalta, mutta välillä se kummittelee taustalla.

Ensimmäinen iv-hoito



Kanyyleista ja mustelmista tuli parhaimmat kaverini. Onneksi Trombosol Forte on olemassa.






Kahden kuukauden iv-hoitojen jälkeen ne iv hoitokerrat alkoivat pikku hiljaa harventua ja muutin asumaan tätini luo vähän kauemmaksi hoitopaikastani. Sieltä oli noin kahden tunnin junamatka. Muutin kaupungin vilskeestä rauhalliseen maaseutuun, jota sillä hetkellä kovasti tarvitsinkin. Hiljaisuutta, rauhaa ja luonnossaoloa. Kevät oli silloin aluillaan ja oli ihana seurata luonnon muodonmuutosta. Vietin todella paljon aikaa lähimetsässä kävelemässä ja valokuvaamassa näitä luonnon ihmeitä. Luin kirjoja, meditoin ja keskityin henkiseen hyvään oloon. Pääsin kunnolla hengähtämään, nollaantumaan ja kerämään voimia. 



Joka kerta kun katson näitä minun ottamiani kuvia, muistan ja tunnen kaiken mitä tunsin juuri silloin. Tekee mieli palata juuri tuohon hetkeen. Minulla oli todella hyvä olla silloin. Näistä kuvista on tullut todella tärkeitä minulle juuri sen takia. Ne ovat osa minua ja muistojani. Metsässä kävellessäni en nähnyt mitään muuta kuin kauneutta kaikkialla ja pyrin tallentamaan kaiken sen kauneuden mitä ympärilläni näin näihin kuviin. Oikeastaan näen kauneuden kaikkialla minne menen. Pitäisi olla koko ajan kameran kanssa hosumassa, tai oikeastaan kännykän kun en omista muuta kameraa. 




Muistan todella hyvin erään keväisen päivän kun autoin tätiäni ja hänen miestään kantamaan polttopuita. Huomasin alla olevan leppäkertun polulla. Nostin sen turvaan sillä se olisi muuten tallautunut jalkojemmen alle. Jäin kuitenkin ottamaan kuvia ensin tuosta kauniista ja ihmeellisestä otuksesta. 



Toukokuun lopulla palasin takaisin kotipaikkakunnalleni, sillä olin sopinut kesätöistä. Tiesin etten ollut läheskään työkykyinen, mutta menin silti jotta saisin kerättyä rahaa ja pystyisin maksamaan mahdollisimman paljon hoitokulujani. En pimittänyt työnantajaltani mitään, palkatessaan minut hän oli tietoinen sairaudesta ja voinnistani. Edistystä vointini kanssa tapahtui viime kevään aikana paljon, mutta toipuminen on monen vuoden prosessi. Kesä meni töissä ja sairaslomia viettäessä. Välillä olin todella hyvässä kunnossa ja niinä päivinä pystyin harrastamaan raskaampaakin liikuntaa. Heinäkuussa pystyin muuttamaan taas omaan asuntoon, sillä pystyin huolehtimaan jälleen itsestäni ja kotityöt onnistuivat nyt ongelmitta.

Syksyä kohti vointini kuitenkin romahti ja elokuun jälkeen jäin taas työttömäksi. Olin kaksi viimeistä työviikkoa myös pidemmällä sairaslomalla. Tuolloin minulla epäiltiin sydänlihastulehdusta, josta ei oikeastaan koskaan ole tullut varmistusta. Koko loppuvuosi menikin sydänoireista kärsien. Myös sairaudesta toipuminen pysähtyi ja vointini otti askeleen takapakkia.

Koko loppuvuoden ajan olen keskittynyt vain itseni hoitamiseen. Pidän yllä kuntoani, lenkkeilen, käyn salilla ja olen sosiaalisesti aktiivinen. Teen kaikkia asioita joista nautin, oman kehoni ehdoilla. Joka on todella tärkeää! Olen myös päättänyt omistautua kehoni hoitamiseen koko 2016 vuoden. En hae opsikelmaan tai mene töihin koko vuotena, sillä en ole vielä valmis kumpaakaan. Tekisin itselleni vain karhunpalveluksen liian pikaisella paluulla töihin tai kouluun.

Tajusin myös loppu vuoden aikana että olen sairastanut tätä jo noin kahdeksan vuotta. Ensimmäiset oireet alkoivat 2006-2007 vuosina. Mutta sain luultavasti uuden tartunnan kesällä 2009, mikä selittäisi myös sen miksi minun kohdalla borrelioosi edennyt pitkälle.

Vuosi on vierähtänyt ja olen uppoutunut täydellisesti uuteen maailmaan, josta aikaisemmin minulla ei ole ollut mitään tietoa. Olen nyt paljon viisaampi. Toivon jokaiselle sairastavalle uusia mahdollisuuksia ja toivon vuoden 2016 olevan entistä parempi.



Toivoisinko etten olis koskaan sairastunut? En vaihtaisi tätä mistään hinnasta, tämä on ollut niin opettavaista. Olen oppinut niin paljon itsestäni ja maailmasta sekä kehittynyt ihmisenä. Kaikesta kärsimyksestä huolimatta minulla on ollut todella ihana vuosi. Ilman tätä sairautta en olisi kokenut mitään näitä asioita.