Unen ja levon merkitys

Miksi uni ja lepo ovat niin tärkeitä ja miksi sen tärkeyden merkitys korostuu sairastuessa? Unen tarve on jokaisella hyvin yksilöllistä ja vain sinä tiedät kuinka paljon unta ja lepoa tarvitset.

Kuten sanoin, unen tarve on yksilöllistä, mutta ihminen tarvitsee keskinmäärin unta noin kahdeksan tuntia. Unen pituuden määräävät mm. terveyden tila, perimä ja elämäntavat. Muutama prosentti ihmisistä on synnynnäisesti joko pitkä- tai lyhytunisia.Tiedät saaneesi riittävästi unta, kun kehosi on levänneen ja virkeän oloinen herätessä. Säännöllisistä nukkumaanmeno- ja heräämisajoista on hyvä pitää kiinni unirytmin säilyttämiseksi.

Hyvä uni lataa elimistön akut ja palauttaa sen tasapainon, edesauttaa hormonitoimintaa, muodostaa kasvuhormonia, pitää yllä aineenvaihduntaa ja parantaa vastustuskykyä. Se auttaa psyykkisen tasapainon säilyttämisessä ja stressin hallinnassa, auttaa käsittelemään tunteita ja ylläpitää muistin ja oppimisen edellytyksiä.

Huonosti nukkuessa käy hyvinkin päinvastoin. Se heikentää aivotoimintaa, harkintakykyä ja koordinaatiota. Kokonaisterveydentila heikkenee, laskemalla vastustuskykyä ja siten olet riskialttiimpi erilaisille sairauksille. Se huonontaa elämänlaatua ja lisää stressiä. Nostaa elimistön kortisolitasoa, lisää ärtyneisyyttä ja alakuloisuutta, joten altistuu herkemmin masennukselle ja ahdistukselle. Huono uni vaikuttaa myös mielitekoihin ja siten lisää näläntunnetta ja syömistä. Se heikentää aineenvaihduntaa ja altistaa sokeritasapainon häiriöille.

Ihminen tarvitsee unta pysyäkseen toimitakykyisenä. Ilman unta aivomme ovat väsyneitä eivätkä jaksa työskennellä. Unen säätely on sidoksissa omaan vuorokausirytmiin, joka vaikuttaa kykyymme nukahtaa ja ylläpitää unta. Mennessämme oikeaan aikaan nukkumaan oman vuorokausirytmin kanssa, nukumme hyvin ja pitkään. 

Mitä unen aikana tapahtuu?

Unessa on kaksi päävaihetta, non-REM-uni (perusuni) ja REM-uni (vilkeuni). Non-REM-uni on jaettu neljään vaiheeseen, joista kaksi ensimmäistä vaihetta ovat pinnallista unta ja kaksi viimeistä syvää unta. Kaksi viimeistä vaihetta voidaan luokitella yhdeksi, jolloin sitä kutsutaan delta-uneksi. Non-REM-unta sanotaan rauhalliseksi uneksi, ja sen syvimpien vaiheiden aikana on hankalaa tai lähes mahdotonta herätä. 

Vaihe 1, Torke
Torke on enemmänkin rentouden tila, jossa yhteys ympäristöön heikkenee, ajatus harhailee ja aivojen suorituskyky laskee. Kuitenkin jonkinlainen taju ympäristöstä säilyy. Ihminen regoi ympäristön tuttuihin ääniin nopeasti mutta heräämättä. Tämän vaiheen aikana ei tapahdu unen eheyttäviä tehtäviä. Noin viisi prosenttia aikuisen ihmisen unesta on torketta.

Vaihe 2, Kevyt uni
Torkkeen jälkeen siirrytään kevyeeseen uneen, jossa ympäristön tajunta heikkenee paljon. Emme reagoi ympäristön ääniin enää paljoa, vain satunnaisesti. Tässä vaiheessa unen eheyttävät tekijät alkavat toteutua ja ihminen tuntee nukkuneensa jos hänet herätetään tämän vaiheen aikana.

Vaihe 3, Syvä uni
Ympäristön tajunta häviää lähes kokonaan, hengitämme syvään, syke on matala ja olemme syvässä rentoutuneisuuden tilassa. Syvä uni on kaikista tärkeintä sen elvyttävien tehtävien takia, sillä aivojen energiavarastot täyttyvät ja kasvuhormonia välittyy. Jos heräämme tämän vaiheen aikana, tunnemme olevamme ''unenpöppörössä'', sillä aivot ovat vielä neurokemiaalisesti unessa. Tämä vaihe unesta koetaan ensimmäisten neljän ja viiden tunnin aikana ja on suuruudeltaan neljäsosa kaikista unen vaiheista.

REM-unessa elimistö toimii aktiivisesti, jolloin esiintyy nopeita silmän liikkeitä, esiintyy paljon mielikuvia ja ajatuksia ja unennäkö on vilkaimmillaan. Unet ovat emotionaalisesti voimakkaita ja saattavat sisältää ympäristön tapahtumia. REM-unessa on myös nykivää lihasliikettä, vaikka muuten motoriikka ei toimi. Tätä nukutaan aamuyöstä ja sen osuus unesta on viidesosa. 

Day and night

Uneen kuuluu myös valveilla oloa, prosenttuaalisesti noin viisi prosenttia unesta. Yöllä herääminen pari kertaa on normaalia ja nukahtaminen uudestaan on nopeaa. Kun suurinosa syvästä unesta on nukuttu ja unen tarve on tyydytetty, heräämme aamuyöstä herkemmin. Syynä on myös se, että liikumme enemmän vilkeunen välissä olevan torkeunen aikana.

Univaiheiden vaihtelut muodostavat unisyklin, joka kestää noin 90 - 110 minuuttia. Uni-valverytmissä on 24 tunnin rytmin sekä nopeampi rytmi. Ensimmäinen unisykli kestää 70 - 100 minuuttia, joka sisältää muutaman minuttin torkeunta, josta se etenee 10 - 25 minuutin kevyeeseen uneen. Tämän jälkeen 25 - 45 minuuttia on syvää unta ja muutaman minuutti vilkeunta. Seuraavien unisyklien aikana syvän unen osuus vähenee ja vilkeunen osuus kasvaa. Viimeisen unisyklin aikana syvää unta ei ei juuri ole, sillä elimistö valmistautuu heräämiseen.

Unen merkitys sairaalla

Jokainen on varmasti joskus ollut sairaana. Olet silloin paljon väsyneempi, olo on heikko ja eri paikkoihin kehoa saattaa kolottaa. Silloin paras lääke parantumiseen ovat uni ja lepo. Nukumme paljon sairastaessa, koska ainoastaan unen aikana keho korjaa itseään ja se pystyy keskittämään kaiken energian taistellakseen sairauden aihettamia pöpöjä vastaan,kuten yllä juuri selitin; unen aikana elimistö lataa akut ja palauttaa sen tasapainon, muodostaa kasvuhormonia, pitää yllä aineenvaihduntaa ja parantaa vastustuskykyä. Mitä vähemmän nukumme ja lepäämme sairastaessa, sitä hitaammin parannumme.

Sairauksia on kuitenkin erilaisia. Flunssa ja kuume ovat kaksi aivan eri asiaa kuin MS-tauti tai reuma. Kaksi ensimmäistä aiheuttaa yleisemmin erilaiset virukset kun taas kaksi viimeistä ovat autoimmuunisairauksia. Borrelioosi on spirokeetta bakteerin aiheuttama sairaus, joka hoitamattomana etenee myöhäisvaiheen borrelioosiksi, eli krooniseksi borrelioosisksi. Se kuuluu aivan omaan luokkaansa edellämainituista. Kuten jo varmaan tiedät, MS-tautia, reumaa tai myöhäisvaiheen borrelioosia ei saa nukkumalla parannettua, kuten flunssan tai kuumeen. 

Vaikka oma immuunipuolustus ei kykene parantamaan näitä sairauksia, on uni hyvinkin pitkälle tärkeää samoista syistä ja sen tärkeys korostuu entisestään. Tämän vuoksi erliaiset uni-onglemat ovat tärkeää hoitaa kuntoon! Unettomuus on hyvin yleistä fyysisten sairauksien kanssa, ja yksi yleisin unettomuutta aiheuttava tekijä on kipu. Myös itse sairaus voi häiriinnyttää unta, jolloin esimerkiksi hyvin tärkeä syvänunen vaihe jää kokonaan saavuttamatta ja tätä kutsutaan koiranuneksi. 

Sairastaessasi mitä tahansa sairautta, unen tarpeen määrä lisääntyy. Et voi verrata unen tarvettasi tai jaksamista millään tavoin terveeseen ihmiseen. Väsyt helpommin, sillä elimistösi käy koko ajan jatkuvaa taistelua sairauttasi vastaan, ja vain levon sekä unen myötä se pystyy keskittymään ainoastaan kehon korjaamiseen ja ''pöpöjen'' tappamiseen. Yksi tärkeä muistisääntö onkin, jos sinua väsyttää, lepää! Kehosi kyllä osaa kertoa milloin tarvitset lepoa ja sinun olisi myös syytä kuunnella sitä. Jos laiminlyöt lepoa ja nukkumista, elimistösi tulee ennen pitkään romahtamaan ja vointisi myös romahtaa entistä huonommaksi. Tästä voi olla todella hankalaa ja hidasta toipua entiselle tasolle.

Toivon kaikille oikein hyviä ja rentouttavia unia jatkossa! Ja muista, olit sitten terve tai sairas, ja oli sairaudestasi kyse mistä tahansa, sinun ei tarvitse verrata unentarvetta ja jaksamista keneenkään muuhun.