Päälle kuukausi sitten aloin huomata että kehoni ei voi hyvin. Ensimmäisenä tuli kova väsymys. Ajattelin että se johtuu kahdesta lyhyeksi jääneestä yöunesta ja siihen nähden kovasta kuormituksesta töissä. Kahden päivän jälkeen tuli kova päänsärky, joka onneksi meni ohi mutta ei aivan kokonaan lähtenyt pois. Sitten nivelet alkoivat tulla todella kipeiksi. Enää ei vain yksi tabletti kipulääkettä auttanut, jouduin nostamaan annoksen kahteen tablettiin päivässä. Tässä vaiheessa alkoi herätyskellot soida, mutta en halunnut sanoa sitä ääneen. Borrelioosini on saattanut aktivoitua. Kuukausi sitten perjantaina minun oli pakko myöntää se itselleni, sillä kasvohermohalvauksen lisäksi, vasen käteni oli lopettanut toimimasta. Normaalisti tähän asti väsymyksen oireet tai pahentuneet nivelkivut ovat menneet ohi lepäämällä enemmän.
Mietin kauan päätöstä tehdä jotain aktivoituneelle borrelioosille. Mietin että jos en aloita hoitamaan sitä nyt, saattaisin päätyä yhtä huonoon kuntoon kuin 5-6 vuotta sitten ja oireeni etenisivät. Mutta toisaalta, lääkitseminen tarkoittaisi myös sitä että saattaisin saada koviakin herx oireita, joiden takia en välttämättä pystyisi tekemään töitä. Muutaman päivän mietinnän jälkeen ajattelin kokeilla kuinka kroppani reagoi yrttiprotokollaan jota käytin vuosia sitten samanaikaisesti yhdessä antibootti hoitojen kanssa. Ajattelin että minulla ei ole mitään hävittävää. Romahtaneen vointini myötä tuli myös lisää kysymyksiä. Pystynkö saavuttelemaan unelmaani? Kestääkö terveyteni edes nykyistä työtäni? Löydänkö sopivan tasapainon itseni hoitamisen ja töissä käymisen välillä? Kuinka kaikki tulee onnistumaan?
Toivuin noin viikossa kasvohermohalvauksesta ja käden toimimattomuudesta. Vähtellen vointini alkoi kohentua ja palata lähes normaaliksi. Ei kuitenkaan niin hyväksi, että olisin jaksanut työpäivien jälkeen käydä lenkillä tai tehdä lihaskuntotreeniä. Olin kuitenkin tyytyväinen sen hetkiseen vointiin. Kunhan vain selviydyn työpäivistä, niin kaikki on hyvin. Yhdessä työterveyslääkärin kanssa tulimme siihen päätökseen että hän kirjoittaa suosituksen työpaikalleni työtuntimäärän vähennyksestä, mikä tarkoitti käytännössä sitä että 100 prosentin sijasta teksin 85 prosenttia. Mikä oli mielestäni hyvä asia, sillä ehkä jaksaisin paremmin tekemällä pienempää prosentti määrää ja siten sairaspoissaolot vähentyisivät tulevaisuudessa.
Mutta miksi borrelioosini aktivoitui uudelleen? Huhtikuun aikana jouduin käsittelemään isoa stressin määrää. Uusi työpaikka ja uusien asioiden opettelu, pääsykokeisiin lukeminen, lääkelupa tenttiin valmistautuminen. Iso kuormitus ihmiselle joka ei ole pitkään aikaan joutunut käsittelemään näin paljon stressiä samaan aikaan. Stressin huipentuma oli se kun kadotin lompakkoni. Onneksi se episodi päättyi onnellisesti. Mutta veikkaan näiden asioiden herättäneen uinuvan borrelioosini takaisin henkiin. Stressi on nimittäin yksi todella iso ja paha asia borrelioosia sairastaville.
lauantai 27. kesäkuuta 2020
Kuulumisia kuluneelta vuodelta
Vuodessa on kerennyt tapahtua paljon asioita. Juuri kun ajattelin että asiat eivät ikinä muutu parempaan suuntaan tapahtui jonkinlainen pieni ihme. Jostain syystä vuoden vaihteen jälkeen olen voinut todella paljon paremmin. Väsymys on vähentynyt valtavasti, unentarpeen määrä vähentynyt 12-16 tunnista 8-10 tuntiin ja palautuminen nopeutunut. Olen kestänyt todella kovaa fyysistä rasitusta harrastusten parissa ja lisännyt erilaisia harrastuksia jo 2018 loppu vuoden aikana, eivätkä ne vaikuttaneet arkeeni juuri millään tavalla. Kouristuskohtauksia ei ole tullu vuoteen, eikä halvauksista ole ollut tietoakaan. Nivelkivut ovat pysyneet kurissa uuden kipulääkityksen avulla, jonka alotin viime syksyn aikana.
Viime vuoden aikana tuli nähtyä todella paljon ystäviäni ja tehtyä kaikkea sellaista, mistä olen kokenut että olen jäänyt paitsi nuoruudessani sairauden tuomien rajoitusten takia. Vuosi 2019 oli todella onnistunut vuosi eheytymisen kannalta. Niin henkisen kuin fyysisen. Koin olevan suhteellisen normaali, ja sain elää normaalia arkea. Syksyllä 2019 vointini hiukan romahti, sillä sairastin vyöruusun joka vei pariksi kuukaudeksi vointiani huonommaksi. Vuoden 2019 aikana aloitin myös yksilöllisen kuntoutuksen tuki- ja liikuntaelinsairauksien ryhmässä, ja suoritin ammatillista kuntoutustukiselvitystä. Yksilöllinen kuntoutus tuli päätökseen maaliskuun 2020 aikana. Ammatillinen kuntoutustukiselvitys on edelleen kesken. Rehellisesti sanottuna kaikista eniten sain hyötyä yksilöllisestä ohjauksesta, jossa muun muassa sain lihaskuntoharjoitteluun ohjeita siitä kuinka kehittää halvaantuneen puolen lihaksia ja kuinka varoa yliliikkuvia niveliä treenatessa. Muuten kuntoutuksilla ei ole juuri ollut hyötyä.
Joulukuussa tein suuren päätöksen. Olin tietoinen siitä että vuosi vuodelta siitä saakka kun olen joutunut luopumaan hoitoalan töistä ja unelmastani ensihoitajana, olen yrittänyt keksiä jotain muuta ammattia itselleni, mutta samalla vuosi vuodelta olen masentunut enemmän ja enemmän kun en voi tehdä sitä työtä jota todella haluan. Palo tehdä hoitajan töitä on niin suuri minussa. Haluan auttaa ihmisiä, sen on niin syvällä sisimmässäni. Se tekee minut onnelliseksi. On ihana nähdä kun tekemisilläni voin tehdä toisen ihmisen onnelliseksi tai edes helpottaa toisen oloa, saan siitä suurta nautintoa. Vuoden 2019 aikana, lempisarjakseni tuli Syke. En osaa sanoin kuvailla kuinka suuren palon se herätti minussa ja kaipuun päästä takaisin tekemään hoitajan töitä ja saavuttelemaan kohti unelmia. Välillä masennuin ja itkin epätoivosta, kun ajattelin etten voi enää koskaan palata takaisin oman alan töihin tai saavuttamaan unelmaani ensihoitajana. Sitten tein päätöksen. Tavoittelen unelmaani, tuli vastaan mitä tahansa. Vasta sen jälkeen voin luovuttaa. Sitten ainakin olen yrittänyt. Joten päädyin hakemaan perustason ensihoitajaksi, joka on lähihoitaja pohjainen koulutus. Ajattelin että menen testaamaan koulutusta ja katsomaan kuinka pärjäisin siinä. Jos pääsen opiskelemaan, ja opiskelu onnistuu ja jaksan työtä, aion pyrkiä ensihoitajan amk opintoihin. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen minulla on suunnitelma jota kohti mennä. Tiedän että menen riskillä, mutta luotan parempaan vointiini ja fyysisen rasituksen sietokykyyn niin paljon että suunnitelma voi jopa onnistua.
En tiedä mitä olen tehnyt että vointini dramaattisesti muuttui parempaan. Sen jälkeen kun paranin vyöruususta, olen voinut paremmin ja paremmin. Ihan sama minulle mikä on parantanut oloani, mutta toivon vain että hyvä olo ja vointi jatkuisi, eikä oireita tulisi. Nivelkivut ovat ainoastaan ainoa riesani, jotka pysyvät kurissa kipulääkityksellä. Kevään 2020 aikana tein toisenkin ison päätöksen. Kyllästyin heikkoon taloudelliseen tilanteeseeni ja siihen että vuokrani taas nousi. Päätin että haen kesätöihin. Siitä seurasi se että aloitin kokoaikatyöt 1.4. oman alan töissä. Olin suunnattoman iloinen siitä että sain alottaa työt jo 1.4. mutta samalla pieni huoli omasta jaksamisesta vaivasi mieltäni. Jotenkin palaset ovat taas alkaneet loksahtaa paikoilleen, ja monta vuotta pysähdyksissä oleva elämäni on alkanut käynnistyä uudelleen. Ilon, kiitollisuuden ja pelon tuomissa tunnelmissa.
Joulukuussa tein suuren päätöksen. Olin tietoinen siitä että vuosi vuodelta siitä saakka kun olen joutunut luopumaan hoitoalan töistä ja unelmastani ensihoitajana, olen yrittänyt keksiä jotain muuta ammattia itselleni, mutta samalla vuosi vuodelta olen masentunut enemmän ja enemmän kun en voi tehdä sitä työtä jota todella haluan. Palo tehdä hoitajan töitä on niin suuri minussa. Haluan auttaa ihmisiä, sen on niin syvällä sisimmässäni. Se tekee minut onnelliseksi. On ihana nähdä kun tekemisilläni voin tehdä toisen ihmisen onnelliseksi tai edes helpottaa toisen oloa, saan siitä suurta nautintoa. Vuoden 2019 aikana, lempisarjakseni tuli Syke. En osaa sanoin kuvailla kuinka suuren palon se herätti minussa ja kaipuun päästä takaisin tekemään hoitajan töitä ja saavuttelemaan kohti unelmia. Välillä masennuin ja itkin epätoivosta, kun ajattelin etten voi enää koskaan palata takaisin oman alan töihin tai saavuttamaan unelmaani ensihoitajana. Sitten tein päätöksen. Tavoittelen unelmaani, tuli vastaan mitä tahansa. Vasta sen jälkeen voin luovuttaa. Sitten ainakin olen yrittänyt. Joten päädyin hakemaan perustason ensihoitajaksi, joka on lähihoitaja pohjainen koulutus. Ajattelin että menen testaamaan koulutusta ja katsomaan kuinka pärjäisin siinä. Jos pääsen opiskelemaan, ja opiskelu onnistuu ja jaksan työtä, aion pyrkiä ensihoitajan amk opintoihin. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen minulla on suunnitelma jota kohti mennä. Tiedän että menen riskillä, mutta luotan parempaan vointiini ja fyysisen rasituksen sietokykyyn niin paljon että suunnitelma voi jopa onnistua.
En tiedä mitä olen tehnyt että vointini dramaattisesti muuttui parempaan. Sen jälkeen kun paranin vyöruususta, olen voinut paremmin ja paremmin. Ihan sama minulle mikä on parantanut oloani, mutta toivon vain että hyvä olo ja vointi jatkuisi, eikä oireita tulisi. Nivelkivut ovat ainoastaan ainoa riesani, jotka pysyvät kurissa kipulääkityksellä. Kevään 2020 aikana tein toisenkin ison päätöksen. Kyllästyin heikkoon taloudelliseen tilanteeseeni ja siihen että vuokrani taas nousi. Päätin että haen kesätöihin. Siitä seurasi se että aloitin kokoaikatyöt 1.4. oman alan töissä. Olin suunnattoman iloinen siitä että sain alottaa työt jo 1.4. mutta samalla pieni huoli omasta jaksamisesta vaivasi mieltäni. Jotenkin palaset ovat taas alkaneet loksahtaa paikoilleen, ja monta vuotta pysähdyksissä oleva elämäni on alkanut käynnistyä uudelleen. Ilon, kiitollisuuden ja pelon tuomissa tunnelmissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)