En ole kuluneen viiden kuukauden aikana päivittänyt blogia. Syy siihen on ollut se että näiden kuukausien aikana on tapahtunut niin paljon asioita, positiivisia että negatiivisia. Kaikki energia on mennyt tapahtumien prosessointiin, enkä siksi ole jaksanut jakaa niitä. Sairauden kanssa on menty ylä- ja alamäkeä, kuten myös muutenkin yksityiselämän suhteen. Sairauden kanssa on tapahtunut parantumista ja huonontumista, ruokavalion kanssa on tapahtunut isoja retkahduksia. Yksityiselämässä ihmissuhteita on rikkoutunut ja uusia syntynyt, on ollut muuttoa ja matkustelua.
Ehkä välillä elämän pitää kaatua ja mennä "perseelleen", jotta voi saavuttaa uuden onnen. Vanhan on kuoltava jotta uudelle on tilaa. Tarvitsin ehkä kesän ajan "normaalia" kaksikymmentä vuotiaan elämää ja taukoa kaikesta. Rajoja pitää välillä rikkoa, jotta tietää missä mennään ja tuntee "elävänsä". Valitettavasti se kyllä kostautuu ennemmin tai myöhemmin sairauden kanssa, sitä ei voi vain unohtaa ja totuus on kohdattava. Voin vain kysyä itseltäni miksi pitää hakata päätä seinään, kun on olemassa toinenkin tie. Miksi minulla on tarve elää "normaalia elämää"? Kuka sen edes määrittelee mikä on mormaalia ja mikä ei. Minun on täysin hyväksyttävä että sairaus on osa minua ja niin kauan kun jaksan pitää itsestäni huolta, niin kauan pysyn "terveenä" ja kehoni palvelee minua. Mikä on kultainen keskitie sairauden rajoittamaan elämään ja normaaliin huolettomaan elämään? Voinko tehdä näistä kahdesta yhtälöistä normaalin? Uskoakseni kyllä. Se on asia mikä jokaisen tulee löytää, sovittaa elämä juuri sellaiseksi kun haluaa. Elämästä voi tehdä juuri niin helpon tai juuri niin hankalan kuin itse haluaa. Avain on sinulla, sinä päätät.
Viimeisen viiden kuukauden aikana olen käynyt läpi koko tunneskaalan. Olen saanut kokea äärimmäistä kärsimystä ja surua, mutta myös onnea ja rakkautta. Nämä tapahtumat ovat hyvä muistus itselleni, mukaan lukien fyysiset oireet, siitä että todellakin elän, olen täyttä lihaa ja verta, koen kaiken. Ei pitäisi olla tarvetta etsiä mitään muuta kuin mitä on nenän edessä. Pitää elää hetkessä ja nauttia siitä. Nauttia niistä negatiivisista ja inhottivistakin tunteista mitä tulee, hyväksyä ne sen sijaan että työntäisit ne pois. Vain sillä tavalla voit tehdä niistäkin "merkityksettömiä " ja viha voi vihdoin muuttuu rakkaudeksi. Siten sinun on helpompi olla ja tarve etsiä jotain muuta on vähäinen.
Uusi onni ei ole vain uusien asioiden kokemista, ennen kaikkea se on vanhojen asioiden hyväksymistä. Siten olet täydempi ja ehjempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti