IDSA vs. ILADS

Maailmassa on olemassa kaksi lääketieteellistä järjestöä, jotka ovat eri mieltä borrelioosin hoidosta, IDSA eli Infectious Diseases Society of America (Amerikan infektiotautien järjestö) ja ILADS eli Internationals Lyme And Associated Disease Society (Kansainvälinen borrelioosin ja oheisinfektioiden järjestö). IDSA kieltää kroonisen borrelioosin olemassaolon, vain akuutti borrelioosi on olemassa ja se paranee muutaman viikon antibioottihoidon aikana. Pitkät antibioottihoidot ovat vaarallisia, eikä siksi suosittele niiden käyttöä. Melkein ehdoton vaatimus borrelioosin diagnosoimiselle on erythema migrans ihottuma. ILADS on borrelioosiin ja sen sivuinfektioihin erikoistunut järjestö, joka painottaa laatimaan hoidon potilaiden tarpeiden ja oireiden mukaan. Hiedän mielestään borrelioosia ei ole tutkittu tarpeeksi jotta voisi antaa rajottavia hoito-ohjeita. Suomen käypähoitosuositukset noudattavat IDSA:n suosituksia.


IDSA näkemys borrelioosista:

Borrelioosi tarttuu ihmiseen vain punkin pureman kautta. Jotta infektio tarttuu ihmiseen, punkin on pitänyt olla kiinnittyneenä ihoon vähintään 36 tuntia. Suurin osa tartunnoista tapahtuu loppukeväästä ja alkukesästä, jolloin potilaalle tulee erythema migrans ihottumaa sekä lihas- ja nivelkipuja. Borrelioosi diagnosoidaan sairaushistorian, terveystarkastuksen ja verikokeiden avulla. Keholla kestää tuottaa vasta-aineita noin neljä viikkoa, jonka jälkeen vasta-ainetestit ovat positiivisia, tämän vuoksia erythema migrans ihottuma on hyvin keskeissessä osassa diagnostiikkaa. Kyseessä ei ole borrelioosi, jos vasta-ainetestit ovat negatiiviset, eikä antibioottia ole annettu ja oireita on jatkunut yli kuusi viikkoa. Suurin osa borrelioosia sairastavista paranee muutaman viikon antibioottihoidon jälkeen. Ei merkittävää hyötyä pitkistä antibioottikuureista. Potilaita tulisi hoitaa sen perusteella mitä tiedetään teoreettiselta pohjalta. Mikäli oireet ovat jatkuneet antibioottihoidon jälkeenkin yli kuusi kuukautta, on kyseessä vain post Lyme syndrooma, jolloin potilailla ei ole enää aktiivista tulehdusta. Oireet johtuvat solumuistista eli elimistöön on jäänyt ''serological scar''. Oireet muistuttavat fibromyalgiaa tai kroonista väsymysoireyhtymää.


ILADS:n näkemys borrelioosista:

Borrelioosi tarttuu ihmiseen punkin puremasta, mutta sitä voi levitittää myös muutkin hyönteiset kuten hyttyset tai paarmat. Sen voi saada mistä tahansa, sillä ihmiset, eläimet ja punkit matkustelevat ympäri maailmaa. Borrelioosia saattaa olla vaikea diagnosoida, sillä noin puolet eivät ole koskaan nähneet punkkia tai sen aiheuttamaa ihomuutoosta, erythema migrans, joka ei ole tavallisin oire alkavasta borrelioosi tartunnasta. Yhä enemmän erilaisempia ihottumia on tavattu borrelioosi potilailla. Erythema migrans -ihottuman ei saisi olla ainoa tapa diagnosoida borrelioosia, eikä se saa olla esteenä antibioottihoidon aloittamiselle. Borrelia burgdoferi -bakteeri on geneettisesti monipuolinen bakteeri, se sisältää 1500 geenisarjaa ja se pystyy piiloutumaan immuunijärjestelmältä monella eri tavalla. Tämä on syy bakteerin hankalaan hävittämiseen. Se pystyy tunkeutumaan korkkiruuvimaisen rankenteensa avulla useisiin kohtiin elimistössä ja olemaan piilossa sekä lepotilassa tuberkuloosin tavoin. Laboratoriotestit kuten Elisa screening, ovat epäluotettavia. Niiden herkkyys on noin 50-60% (Elisa screening herkkyys noin 35%). Nämä eivät ole riittävän luotettavia diagnostisille testeille. Pitkät antibioottihoidot ovat välttämättömiä erityisesti borrelioosin myöhäisessä vaiheessa eli kroonisessa borrelioosissa. Riittämättömät antibioottihoidot ovat yleisempiä mitä lääkärit olettavat. Useissa eläin- ja ihmisskokeissa on todistettu että borreliabakteeri kykenee selviytymään elimistössä antibioottihoidoista huolimatta. On olemassa kliinistä näyttöä pidempien antibioottihoitojen hyödyistä kroonisen borrelioosin hoidossa, mutta koska tutkimus on vielä kehitsvaiheessa, hoitoihin koskeviin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Tämän vuoksi on liian aikaista antaa tarkkoja hoitosuosituksia. Borrelioosin yhteydessä esiintyy usein lisäinfektioita, jotka vaikeuttavat hoitoa.




Borrelioosi on maailman laajuinen epidemia. On arvioitu että pelkästää Amerikassa sairastuu 300 000 ihmistä vuosittain. Suomessa luku on noin 4 000 - 5 000, mutta joidenkin lääkäreiden mukaan luku saattaisi olla jopa 9 000 - 11 000 vuodessa. Syy piilee siinä että Suomessa tartuntatautitilastoon päätyvät vain laboratoriotestein varmennetut tapaukset, jonka vuoksi todellisuudessa sairastuneita on paljon enemmän. Borrelioosi ei myöskään kuulu lakisääteisesti ilmoitettaviin sairauksiin. Borrelioosi on suuri matkija, se voi naamioitua moneksi eri sairaudeksi kuten MS-tauti, ALS, ADHD, fibromyalgia ja CFS eli krooninen väsymysoireyhtymä. Tämän vuoksi monet sairastavat saavat vääriä diagnoosia ja sairaus vain etenee etenemistään. Mitä varhaisemmassa vaiheessa sairaus diagnosoidaan, sen paremmat mahdollisuudet sairaudesta on selviytyä. Borrelioosi on yksilöllinen sairaus, toiset sairastuvat vakavemmin kuin toiset. Se voi olla monioireinen ja vaikea tai vähäoireinen ja lievä.
(http://www.borrelioosi.net/assets/files/LymeMay2014.pdf)

Valitettavaa on se että Suomi noudattaa IDSA:n hoitosuotiuksia, jolloin dignoosin ja hoidon saaminen on vaikeaa. Monet lähtevät ulkomaille kuten Saksaan, Puolaan tai Amerikkaan saadakseen apua. Myös siksi että IDSA tujoittaa vain teoreettisia tutkimuksia, kuten epäluotettavaa vasta-ainetestiä ja erythema migrans ihottumaa, moni potilas jää diagnosoimatta ja leimataan usein psyykkisesti sairaaksi, kuten minut. Borrelia burgdoferi bakteerin kyky naamioitua elimistöön johtaa myös siihen että normaaleissa verikoetuoloksissa ei näy yhtään mitään, jolloin teoreettista tukimustulosta ei löydy. Mitään selittävää ei löydy sairaasta olotilasta huolimatta. Koska kunnallinen puoli ei tarjoa IDSA:n suositusten takia diagnoosia tai hoitoa krooniseen borrelioosin, on ihmisten käännyttävä yksityisten lääkäreiden puoleen. Hoidot ovat kalliita, joten jos ihmisillä ei ole varaa kääntyä ykistyisen puoleen, eivät he saa asianmukaista diagnoosia tai hoitoa.

Kerron vielä että mm. Yhdysvalloissa on käyty keskustelua IDSA:n hoitosuositusten vaikuttimista. On puhuttu että hoitosuositusten laatijoilla on kytköksiä vakuutusyhtiöihin, rokotteiden valmistajiin ja laboratoriotestejä kehitteleviin yrityksiin, joiden tarkoitus on kieltää kroonisen borrelioosin olemassaolo. IDSA:ta on myös syytetty että se ei tuo esille vastakkaisia näkemyksiä borrelioosista koskevista tutkimuksista. Yhdysvalloissa ILADS lääkäreitä on vainottu, sillä he ovat hoitaneen potilaitaan yksilöllisesti pitkillä antibioottikuureilla, syystä että vakuutusyhtiöt eivät halua maksaa pitkän hoitojakson aiheuttamia kustannuksia. Samoista syistä Norjan borrelioosi klinikka on suljettu kokonaan, sillä sen katsottiin toimivan IDSA:n kilpailijana, ILADS:n hoitosuositusten mukaisesti. Myös Suomessa kroonista borrelioosia hoitavat lääkärit ovat joutuneet painostuksen uhreiksi.
(http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/02/punkkipainajainen-kasikirjoitus)