Kolmas lukuvuosi opinnoissa ja oireiden paheneminen

Vuosina 2012–2013 suoritin kolmatta vuotta kaksoistutkinto-opintojani. Koko tämän vuoden opiskelin lukiossa. Ammattipuolen opiskelut olivat sillä mallilla että perusopinnot olivat opiskeltu ja jäljellä oli enää suuntautuminen. Päätökseni suorittaa koko kolmas vuosi pelkästään lukiota juontui suuntautumistoiveestani, halusin suuntautua ensihoidon koulutusohjelmaan. Koulutusohjelmaan vaadittiin 18-vuoden ikä ja ajokortti opintojen aloittamishetkellä. Olin vasta 17 vuotta ja täyttäisin 18 vasta vuoden loputtua, joten en pystynyt hakeutumaan samaan aikaan omien ikätoverien kanssa. Päätin siis jäädä kolmantena vuotena lukioon ja suorittaa lukion ja kirjoitukset pois alta, hakea vuotta myöhemmin ja suorittaa neljäs vuosi kokonaan ammatillisella puolella. Ajattelin pystyväni hakemaan suunnitelmani mukaan vuoden päästä koulutusohjelmaan, eihän minulla ollut riesana kuin pääkipu! Kyllä se siitä helpottaisi, ajattelin.

Syksyn 2012 aikana aloitin kirjoitukset kirjoittamalla terveystiedon. Sieltä sitten tulikin omasta mielestä yllättävän hyvä numero ottaen huomioon oman tilanteeni. Palatakseni edelliseen kirjoitukseen lyhyesti muistutan että toukokuun lopulla sairastin siis flunssa-kuumeen ja heinäkuussa pääkipuni paheni todella kovasti jolloin jouduin sairaalaan. Huhti-toukokuun aikaan suoritin työharjoittelua (4-5viikkoa), jonka lopetettua aloittaisin uuden työharjoittelu jakson kesäkuussa (4 viikkoa) kun muut jäivät kesälomalle. Jälkimmäinen harjoittelujakso olisi pitänyt suorittaa jo marras-joulukuun aikana 2011, mutta se aika meninkin melkein sairaalassa pääkipujen takia. 

Tietenkin jäin kesätöihin heti harjoittelun loputtua. Minun olisi pitänyt olla töissä koko heinäkuun mutta pääni ei yksinkertaisesti jaksanut, joten syy siihen miksi heinäkuussa jouduin sairaalaan, johtuu tästä. Eihän tietenkään omaa terveydentilaani helpottanut kolmen kuukauden työputki! Olisi pitänyt vain ottaa rennosti ja levätä heti työharjoittelujen loputtua. Puolustautuakseni sanon että tässä vaiheessa opettelin vasta kuuntelemaan omia rajojani, ja oli hirveän vaikeaa myöntyä ajatukseen että en yksinkertaisesti kykene enää työntekoon ja opiskeluun samaan tahtiin kuin ennen.

Syksyn 2012 aikana väsymys oli ihan mieletöntä ja pääkipu seurasi minua joka paikkaan. Eipä sitä kovin hyvin pystynytkään kirjoituksiin valmistautumaan. Onneksi sain keskittyä vain yhteen aineeseen, joka oli muutenkin tuttu lähihoitajaopintojen takia. Koko syksy oli ihan mielettömän raskas. Tässä vaiheessa tunsin olevani ihan yksin kipujen kanssa. Asiaa ei auttanut yhtään se että olin yksin suorittamassa lukio-opintoja vuotta vanhempien opiskelijoiden kanssa, joista en tuntenut juuri ketään. Onneksi ajatus jaksojen vaihtumisesta helpotti, sillä tiesin että omatkin ikätoverini tulisivat aina välillä lukioon suorittamaan lukiojaksojaan ja siten saisin olla vanhojen luokkalaisteni kanssa. Kun se aika tuli, en saanutkaan niin suurta lohtua. Tuntui kun olisin erkaantunut heistä todella paljon sen syksyn aikana, tuntui kuin meillä ei olisi ollut enää juurikaan yhteistä. Asiat jotka minulle olivat todella läheisiä ja jokapäiväisiä, kuten kipu ja väsymys, olivat aivan outo ja kaukainen asia heille. Olin yksin. Eihän sitä kukaan muu voi ymmärtää kuinka kovista kivuista kärsin, ellei itse ole niitä kokenut. Loppupeleissä luovutin yrittämästä selittää tilannettani ja omistauduin ajatukseen olevani yksin.

Koitti kevät 2013 ja uudet kirjoitukset painoivat päälle. Syksyn jälkeen oli minulla muutama todella raskas jakso. Lukemisesta ei tullut taaskaan mitään opintojen, pääkipujen ja väsymyksen oheessa, tällä kertaa se näkyi myös numeroissa. On muutenkin huvittavaa katsoa omia lukionaikaisia numeroita, sillä niistä näkee kuinka taidokkaasti kaikkien aineiden numerot lähtevät laskuun sen jälkeen kun rupesin sairastelemaan. Välillä ihmettelen miten oikein jaksoin suorittaa pitkän matematiikankin niistä kaikista pääkivuista huolimatta. Helppoa se ei ollut, sen voin sanoa! Se oli täyttä tuskaa ja itsenä äärirajoille laittamista. Minkäs teet, en voi luonteelleni mitään. En ole luovuttaja tyyppiä, välillä ruoskin itseäni liikaa ja tavoitteet ovat todella kunniahimoiset. Sitä on vain pakko asettaa itsensä aina tiukalle.

Opintojeni edetessä ja terveyteni pahetessa luovuin kuitenkin minulle ennen tavallisista ja tärkeistä tavoitteista, kuten olla hyvä oppilas ja saada hyviä numeroita. En vain yksinkertaisesti pystynyt enää saavuttamaan niitä entisiä hyviä numeroita. Nyt mottoni oli vain päästä läpi kaikesta ja suoriutua kunnialla loppuun lukiosta. Oli raskasta myöntää tämä itselleni. Minulle, perfektionistille, jolle numerot ja koulu olivat kaikki kaikessa. Tämän vuoden aikana minun muistiongelmat pahenivat paljon, se näkyi myös oppimisvaikeuksina. Jouduin tekemään nyt kaksin verroin enemmän töitä oppiakseni uusia asioita. Totta kai pääkivut olivat myös suurena syynä tähän. Aloin unohdella omien luokkalaisten ja tuttujen sukulaisten nimiä. Sanat alkoivat olla jatkuvasti hukassa.

Kevään 2013 aikana tuli vastaan vihdoinkin uudelleen koulutusohjelmiin hakeminen. Olin jo luovuttanut ajatukselle hakea ensihoidon koulutusohjelmaan, tiesin, etten selviäisi opinnoista. Ehkä kuntoni olisi riittänyt vielä läpäisemään vaadittavat kuntotestit, mutta eron jo huomasi. Kuntoni oli romahtanut todella paljon entisestä. Päätin hakea toiseen koulutusohjelmaan, jossa aloitinkin opiskelut syksyllä 2013. 

Pitkän matematiikan takia viimeinen kirjoituskertani venyi syksylle 2013. Mutta olin tyytyväinen että kerkesin suorittaa viimeisen lukiovuoden aikana kaikki loput lukio-opinnot. Enemmänkin mitä olisi vaadittu. Myöhemmin ajateltuna oli parempi ratkaisu että suoritin kolmannen vuoden pelkästään lukiota ja neljännen pelkästään ammatillista, sillä en olisi enää pystynyt suorittamaan näitä kahta tutkintoa samaan aikaan. Se olisi ollut jo liian haastavaa. Vuoteni lukiossa päättyikin sairastuessa taas flunssaan ja kuumeeseen. En saanut kesäksi töitä, joten vietin sen kotona. Hyvä niin, sillä oli enemmänkin kuin loman tarpeessa. 

Kesän 2013 aikana minulle alkoi pahat suolisto-ongelmat. Olen muutenkin maidolle allerginen ja sairastumisen jälkeen tulin vehnälle allergiseksi, vatsa-ongelmat ovat siis ennestään tuttuja mutta nyt ei ollut väliä mitä suuhuni laitoin kun jokainen ruoka-aine aiheutti valtavat kivut vatsassa ja ne eivät lakanneet vasta kun kaikki tuli ripulina ulos. Joten kesä meni yrittäessäni hoitaa vatsaani ja samalla meni uusiksi koko ruokavalio. Karsin kaikki ruoka-aineet pois mitkä vähääkään aiheutti ongelmia vatsalle. Jäljelle ei jäänyt kovinkaan laajaa kirjoa, mutta kun vatsa tottui näihin, lisäsin hiljaa takaisin muutkin ruoka-aineet. Tämän jälkeen vatsani on ollut erityisen herkkä kaikelle.