maanantai 28. syyskuuta 2015

The other side of suffering

On hassua että päivää myöhemmin viime kirjoituksestani, vointini paheni. Ei saisi pukea ajatuksia sanoiksi. Olin pikkuhiljaa ruvennut miettimään hyvää oloani ja sitä että voin ihmeellisen hyvin. Ajatuksissani kävi mitä jos ajatus siitä että vointini romahtaisi. Niin kävi. kivut palasivat lauantai-iltana, voin myös pahoin, minua oksetti, illasta yöhön asti. Myös lihasheikkous palasi, lihakseni menivät todella nopeasti maitohapoille. En jaksanut kantaa edes muovisia säilytysastioita. Yhdessä päivässä muutuin taas terveestä sairaaksi.

Sunnuntaina oli taas lähtö lääkärini luo. Käyn nykyisin kerran kuukaudessa tapaamassa lääkäriäni, ja samalla ottamassa glutantione tiputuksen. Lääkärini sijaitsee monen kilometrin päässä kotikaupungistani, onneksi sentään Suomen rajojen sisäpuolella. Äitini lähti mukaani tällä kertaa, ajoimme yhdessä ensiksi hänen sisarensa luokse, jossa yövyimme ja jatkoimme sitten seuraavana päivänä junalla kohti määränpäätä. Jäimme vielä toiseksi yöksi tätini luokse, sillä kotiin ajaminen samanpäivän aikana olisi ollut todella raskasta. Matka tuntui ikuisuudelle molempina päivinä huonossa kunnossa, mutta tunnit lääkärin luona sekä tiputuksessa menivät todella nopeasti. Takaisin tulo meni todella nopeasti, onneksi.

Lääkärini yritti miettiä huonontuneeseen vointiin jotain selitystä, esim. lääkemuutoksia ym. Mutta mitään sellaista ei ollut, joten täytyi hyväksyä että todellakin tämä sairaus sen tekee. Lääkärini kuitenkin muistutti minua siitä että sairauden kulku on aaltoilevaa. Vielä tulee monta alamäkeä, mutta myös ylämäkeä. Ja kuitenkin menen koko ajan parempaan suuntaan, ainakin yritän uskoa niin. Sain myös kourallisen uusia tippoja, joista olen tyytyväinen.

Nille jotka eivät tiedä mitä gluntantione on, niin se on ainetta, joka poistaa raskasmetalleja ja myrkkyjä elimistöstä, ja/tai antaa energiaa. Sillä on siis kaksi ominaisuutta. Sitä voi syödä suun kautta, mutta myös sitä voi suurempina annoksina antaa suonen kautta.

Minulle on jo kerran aikaisemmin tiputettua glutantionea ja siitä ei seurannut mitään tuntemuksia. Tällä kertaa minulle tiputettiin yhdessä gluntantionen kanssa vitamiineja, joita on tapana antaa sen mukana. Pelkät vitamiinit voivat myös aiheuttaa herx reaktioita. En kyllä tiedä kumpi ne aiheutti, mutta todellakin sain niitä. Aine nousi päähän, lisäksi sain hengenahdistusta, olin väsynyt ja päätä särki. Tasapainonkin kanssa oli hieman hakemista. Tiputuksen aikana kokeilin myös ensimmäistä kertaa High tone hoitoa. Sinut kiinnitetään laitteeseen kuudella eri lätkällä. Minulla on alaselän kanssa ollu ongelmia ja kipuja, joten hoito kohdistettiin sinne. Kaksi lätkää laitettiin etureisiin, kaksi, alaselän/pakaroiden kohdalle ja kaksi keskiselän tienoille. Lätkistä tulee jonkinlaisia sähköaaltoja, jotka kulkeutuvat kudoksiin ja lihaksiin, se tuntuu pistelynä. Voimakkuuttaa/taajutta voi halutessaan säätää. En tiedä tarkkaan mitä tämä laite tekee, mutta kai sen pitäisi helpottaa kipuja ja rentouttaa lihaksia. En osaa sanoa oliko yhdestä kerrasta minulle apua vai ei mutta High tonea hoita pitää ottaa säännöllisesti, kerrasta ei varmasti ole apua. Tuli sentään kokeiltua. Ihan mielenkiintoinen kokemus.

Takaisin kotiin tulin aika myöhään tiistai illalla. Olin todella väsynyt matkasta. Seuraavien päivien aikana vointini vain paheni. Kolme päivää käteni ja koko kroppa tärisi ja koko ajan viime lauantaista asti on ollut tunne että pakkolliikkeet alkaisivat. Perjantai iltana sitten alkoi huimaamaan, minua sai olla pitämässä pystyssä niin kuin känniläistä. Tippojen laitoista ei meinannut tulla mitään, sillä käteni tärisivät ja heiluivat niin pahasti. Ja kun olin nukkumaan menossa, alkoivat sitten pakkoliikkeet. Kävin vielä hakemassa laukustani kännykän. Istuin lattialle ottamaan kännykkää laukustani, kun olin saanut sen otettua, en päässyt enää ylös. Jalat eivät totelleen millään. Yritin kaikin voimin nousta käsien voimilla edes konttausasentoon, sekin kesti ikuisuuden ja vei todella paljon voimiani, annoin kaikkeni että pääsin ylös. Käteni vain tärisivät siitä kovasta yrityksestä. Sitten yritin kontata sängyn luokse, matkaa oli noin metri. Sänkyyn pääseminen olikin aivan toinen juttu. Siihen en kyennyt omin voimin, vaan jouduin pyytämään apua.

Seuraavien kolmen päivän aikana, eli tähän päivään asti olen kärsinyt melkein nonstoppina pakkoliikkeistä. Välillä tuntuu että pääkin kävisi hitaalla ja olen tyhmempi. Nauran todella pienistä asioista ja melkein kaikesta. Ihan kuin olisi koko ajan sekaisin lääkkeistä tai kännissä, kaikki vain naurattaa. Kävely on töpöttävää, pää nykii, käden tärisevät ja hapuilevat ympäriinsä yrittäessä kurkottaa asioita, välillä ne jäyksityvät, tulevat spastisiksi, ja vääntyvät. Välillä menee hetki ennen kuin saan käteni tottelemaan ja osumaan sinne minne pitäisi. Keho ei tunnu aina omalle, se ei tottele. En pysty hallitsemaan tai liikuttamaan sitä tavalla jolla haluaisin. Välillä liikkuminen on tuskan ja kovan ponnistulun ansiota, Vaikka kehoni ei toimi täydellisesti ja käyn välillä todella hitaalla, pystyn kuitenkin tuottamaan selkeästi puhetta. Mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen, onnellinen juuri tällaisena kuin olen. Elämässäni kaikki on hyvin ja tuntuu että näin kaiken pitääkin olla.

Kotimatkalta


The other side of suffering - Ikeuchi Aya

Everyone feels pain.
But surely, after suffering satisfaction will arrive.
Even with sports, studying or other ordeals,
With life, it's like that for everyone.
If we can beat the pain, on the other side,
a rainbow of happiness awaits us.
That will definitely become a treasure.
Let's believe that.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti