Viime marraskuussa näin dokumentin Yksin kivun kanssa. Se kertoo vakavasti sairaista borrelioosipotilaista, jotka eivät Suomessa saa hoitoa. En vielä tiennyt itse sairastavani kyseistä tautia. Dokumentti tuli taas eilen televisiosta ja on katsottavissa yleareenassa! Kannattaa ehdottomasti katsoa jos ei vielä ole sitä katsonut!
Dokumentti herätti niin paljon tunteita ja muistoja viime syksystä, joka oli todella synkkä ja raskas. En nähnyt silloin juuri valoa tunnellin päässä. Olin ahdistunut, yksin ja peloissani. Katsottuani dokumentin ensimmäisen kerran se antoi minulle kuitenkin uudenlaista näkökulmaa, ehkä minulla sittenkin oli borrelioosi. Olin vasta käynyt tutkittumassa yskityisellä kilpirauhasarvot, varmistamassa ettei minulla ole kilpirauhasen vajaatoimitaan, joka osaltaan olisi selittänyt oireitani. Arvoni olivat kuitenkin normaalit. Olin varma että sairastan CFS:ää, eli krooninen väsymysoireyhtymää. Kerroin arveluista lääkärilleni, sitten hän kertoi oman mielipiteensä asiasta. Hän oli varma että kyseessä oli joko fibromyalgia, CFS tai borrelioosi. Sanoin heti että fibromyalgia se ei voi olla, sillä olen diagnoosin jo saanut, eikä se selittänyt koko ajan lisääntyviä neurologisia oireita. Borrelioosin itse en uskonut. Lääkräi kuitenkin sai minut suostuteltua ottamaan laajoja verikokeita, joissa selvitettäisiin borrelioosin ja sen lisäinfektioiden olemassaolo, verikokeet lähtivät ulkomaille.
Olin todella epätoivoinen. Jäljelle ei jäänyt enää vaihtoehtoja, oireeni vain pahenivat ja lisääntyivät. Joko se olisi borrelioosi tai CFS. Verikoetulosten odottaminen oli todella tuskaista, olin todella masentunut ja peloissani. Pelkäsin että niistä ei löytyisi vastausta. Rukoilin että minusta löytyisi borrelioosi, jotta vihdoinkin saisin tietää mikä minua oli vaivannut viimeiset kolme vuotta...ja enemmän. Olin todella lopussa, en olisi jaksanut yksin enää yhtään kauempaa. Verikokeiden tullessa sain kokea todella suuren helpotuksen. Se onni ja ilo! Olisin voinut vaikka itkeä ilosta. Lääkärini ei osannut tulkita vastauksia, ja olen kiitollinen että hän etsi minulle osaavan ja ihanan lääkärin, joka on hoitanut minua jo puoli vuotta. Ennen nykyistä lääkäriäni ja diagnoosin varmistumista otin paljon selvää netistä kyseisistä verikokeista ja niiden merkityksistä ja osasin itsekin jo päätellä että sairastan kroonista borrelioosia.
Matkani tähän päivään on ollut todella hurja, raskas ja raju! Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta päivästä, kaikista ihmisistä joita olen saanut tavata, ihmisistä jotka ovat olleet tukenani alusta asti ja ihmisistä joihin olen tutustunut hoitojeni aikana. Iso kiitos teille kaikille! <3 Olen oppinut todella paljon ja olen todella kiitollinen siitä että olen nyt parempaan päin. Toisaalta en tahtoisi uskoa että olen näin hyvässä kunnossa. Lääkärini mukaan minun ei pitäisi olla lähtökohtaani nähden vielä näin hyvässä kunnossa, mutta se on vain positiivista. Kuitenkin olen alkanut miettimään että pysyykö tämä hyvä olo jatkuvana, olenko todella parantunut? Mitä sitten tapahtuu kun kaikki lääkitykseni lopetetaan, palaavatko oireet? Olen todella onnellinen ja iloinen nykyisestä tilanteesta, oireettomista viikoista, todella hyvästä toipumisesta. Mutta tuleeko vielä romahtamisia? Tiedän että en saisi ajatella tällaisia asioita ja minun tulisi keskittyä vain tähän hyvään oloon ja kaikkeen positiiviseen. Olenhan vasta todella alussa koko paranemisprosessia! Toivoisin että kaikki toipuisivat yhtä hyvin ja lääkitys tehoaisi kaikkiin yhtä hyvin.
Oli vointi minkälainen tahansa, ei saa koskaan lopettaa elämästä! Ja se on todella tärkeää! Joskus oireet, ruokavalio, lääkkeet, kaikki sairauden tuomat rajoitukset tekevät siitä lähes mahdottoman tuntuista, mutta luovuttaa ei saa! Elämästä pitää nauttia joka hetki, oli minkälainen tilanne tahansa! Iso ja lämmin halaus kaikille sairaudesta kamppaileville, te ette kukaan ole yksin kipujen kanssa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti