Vappu meni melko rauhallisessa merkeissä, lukuun ottamatta väsymystä ja pientä pakkoliikkettä. Sain viettää vapun yhdessä perheen kanssa, josta olen kiitollinen, helpotti vähän koti-ikävää. Vointi jatkui samanlaisena aina äitienpäivä viikonloppuun asti. Kunnes lauantaina 9.5. aamu alkoi todella pahalla aivosumulla. En reagoinut juuri mihinkään, saatoin jäädä vain tuijottamaan tyhjyyteen. Kesti vähän aikaa tajuta että joku puhui minulle ja vastata siihen. Myöhemmin päivällä tilanne rauhoittui mutta sitten tuli tunne että vasen puoli kasvoista roikkuisi. Menin katsomaan peilistä ja niinhän se tekikin. Ja pian sen jälkeen koko vasen puoli kasvoista, silmästä alaspäin ei liikkunut mihinkään yrittäessäni irvistellä miten päin tahansa. Luulen kyseessä olleen kasvohermohalvaus.
Toimimattoman suupielen kanssa puhuminen oli todella vaikeaa, joten sössötin. Juominenkaan ei onnistunut enään kuin pillillä. Onneksi vasen silmä sentään liikkui, sain suljettua silmän. Mutta sekin oli jännällä tavalla jämähtänyt, tuntui kuin siihen olis tungettu botoxia, se vain mollotti ''yli-aktiivisesti'' auki. Lähipäivät otin todella rennosti ja varovaisesti, lähinnä seurasin lähtisikö halvaus etenemään pitkin vasenta puolta. Noin viikkoon en pystynyt juuri syömään kuin soppia tai keittoja. Välillä tuli purtua vasemman puolen poskeen, mutta kyllä tähänkin alkoi tottua yllättävän nopeaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti