Hidas toipuminen

29.6.2020

Yrttiprotokollaa takana 25 kokonaista päivää. Aloitin kuukausi sitten Cowdenin protokollan. Joitakin päiviä on jäänyt välistä ja joinain päivinä en ole onnistunut ottamaan kaikkia neljää kertaa tippoja päivän aikana pahentuneen olon ja herxien takia. On ollut pakko pitää välipäiviä ettei oireet voimistu liian rankoiksi.

Ensimmäisten kolmen viikon aikana en huomannut juuri muutosta olotilassani. Viikko sitten vointini romahti totaalisesti.

Mitä tapahtui kesäkuun jälkeen

Yritin jatkaa Cowdenin protokollaa mutta jouduin lopettamaan sen. Olisin tarvinnut uusia yrttipulloja joihin ei ollut varaa, joten luovuin protokollan käyttämisestä. Uskon tämän olevan valittettavan yleistä että oman taloudellisen tilanteen takia ei ole varaa hoitaa itseään. En usko että vointini romahti sen Cowdenin protokollan takia. Uskon että kehoni ei vain kestänyt sitä kaikkea kuormitusta mitä se oli joutunut kestämään.

Minun työsopimukseni loppui elokuun lopulla, johon asti olin sairaslomalla romahtaneen terveyteni takia. Olin todella huonossa koko heinäkuun. En pärjännyt enää yksin kotona. Sain apua siskoltani kaupassa käyntiin, ruoan laittoon sekä siivoamiseen. Äitini tuli lopulta seurakseni ainakin viikoksi, ellei jopa kahdeksi viikoksi. En muista tarkkaan. Hän auttoi minua kaikessa. Muistan kun lähdin käymään hänen kanssaan kaupassa, jouduin turvautumaan ostoskärryyn. Nojasin ostoskärryä vasten ja käytin sitä tukena ja apuna liikkumiselle. En tahtonut pystyä kävellä yksin niin pitkiä aikoja. Väsyin todella nopeasti ja sain vapina-/kouristusoireita. Käveleminen oli raskasta ja hankalaa. Muistan myös että kävimme rannalla, jotta pääsisin välillä pois neljän seinän sisältä. Väsähdin silläkin reissulla erittäin pahasti vaikka vain istuin autossa matkan rannalla ja rannallakin vain istuin ja otin aurinkoa.

Syksy ja loppuvuosi

Syksy ja koko loppuvuosi meni toipumisessa. Tiesin että toipumisessa tulee todennäköisesti menemään pitkään. Kuukausia, jopa vuosia. Yritin saada itseäni siihen kuntoon että pärjäisin yksin kotona ilman suurempia ongelmia ja voisin palata liikunta harrastuksieni pariin. Ilman että joutuisin lepäämään useamman päivän tekemättä mitään liikuntasuorituksen tai sen jälkeen että olen siivonnut asuntoni. 

Syksy ja loppu vuosi oli rankkaa. Kärsin noin kaksi kuukautta kovasta väsymyksestä/fatiikista, joka eteni siihen pisteeseen asti että kykenin vain makoilemaan päivästä toiseen, kykenemättä juuri tekemään mitään. Hyvä kun sain tehtyä itselleni edes ruokaa. En tahtonut pysyä hereillä edes päivisin vaikka olin nukkunut yössä yli 12h. Joulukuuhun mennessä tilanne alkoi normaalisoitumaan, kykenin tekemään joinain päivinä kotitöitä, kykenin harrastamaan liikuntaa satunnaisesti ja olemaan jonkin verran muutenkin aktiivinen. Silti mitään selkeää rutiinia ja tasapainoa en saanut aikaiseksi. 

Sain oppia ison oppiläksyn. Jos joskus tulevaisuudessa saan itseni yhtä hyvään kuntoon en lähde edes yrittämään tekemään täysipäiväisesti töitä. Lisäksi luovun kokonaan sosiaali- ja terveysalan töistä, minusta ei ole siihen enää. Vaikka olisin alottanut paljon pienemmällä työtuntimäärällä viikossa, uskon että se olisi vain pitkittänyt romahtamista. Onneksi en päässyt opiskelemaan ensihoidon koulutusohjelmaan. Ainakaan minun ei tarvitse enää miettiä olisiko minusta takaisin hoitoalan töihin. Nyt viimeistään pitää valita uusi suunta elämälle.

Unelmat saattavat sittenkin kaatua

Päälle kuukausi sitten aloin huomata että kehoni ei voi hyvin. Ensimmäisenä tuli kova väsymys. Ajattelin että se johtuu kahdesta lyhyeksi jääneestä yöunesta ja siihen nähden kovasta kuormituksesta töissä. Kahden päivän jälkeen tuli kova päänsärky, joka onneksi meni ohi mutta ei aivan kokonaan lähtenyt pois. Sitten nivelet alkoivat tulla todella kipeiksi. Enää ei vain yksi tabletti kipulääkettä auttanut, jouduin nostamaan annoksen kahteen tablettiin päivässä. Tässä vaiheessa alkoi herätyskellot soida, mutta en halunnut sanoa sitä ääneen. Borrelioosini on saattanut aktivoitua. Kuukausi sitten perjantaina minun oli pakko myöntää se itselleni, sillä kasvohermohalvauksen lisäksi, vasen käteni oli lopettanut toimimasta. Normaalisti tähän asti väsymyksen oireet tai pahentuneet nivelkivut ovat menneet ohi lepäämällä enemmän.

Mietin kauan päätöstä tehdä jotain aktivoituneelle borrelioosille. Mietin että jos en aloita hoitamaan sitä nyt, saattaisin päätyä yhtä huonoon kuntoon kuin 5-6 vuotta sitten ja oireeni etenisivät. Mutta toisaalta, lääkitseminen tarkoittaisi myös sitä että saattaisin saada koviakin herx oireita, joiden takia en välttämättä pystyisi tekemään töitä. Muutaman päivän mietinnän jälkeen ajattelin kokeilla kuinka kroppani reagoi yrttiprotokollaan jota käytin vuosia sitten samanaikaisesti yhdessä antibootti hoitojen kanssa. Ajattelin että minulla ei ole mitään hävittävää. Romahtaneen vointini myötä tuli myös lisää kysymyksiä. Pystynkö saavuttelemaan unelmaani? Kestääkö terveyteni edes nykyistä työtäni? Löydänkö sopivan tasapainon itseni hoitamisen ja töissä käymisen välillä? Kuinka kaikki tulee onnistumaan? 

Toivuin noin viikossa kasvohermohalvauksesta ja käden toimimattomuudesta. Vähtellen vointini alkoi kohentua ja palata lähes normaaliksi. Ei kuitenkaan niin hyväksi, että olisin jaksanut työpäivien jälkeen käydä lenkillä tai tehdä lihaskuntotreeniä. Olin kuitenkin tyytyväinen sen hetkiseen vointiin. Kunhan vain selviydyn työpäivistä, niin kaikki on hyvin. Yhdessä työterveyslääkärin kanssa tulimme siihen päätökseen että hän kirjoittaa suosituksen työpaikalleni työtuntimäärän vähennyksestä, mikä tarkoitti käytännössä sitä että 100 prosentin sijasta teksin 85 prosenttia. Mikä oli mielestäni hyvä asia, sillä ehkä jaksaisin paremmin tekemällä pienempää prosentti määrää ja siten sairaspoissaolot vähentyisivät tulevaisuudessa.

Mutta miksi borrelioosini aktivoitui uudelleen? Huhtikuun aikana jouduin käsittelemään isoa stressin määrää. Uusi työpaikka ja uusien asioiden opettelu, pääsykokeisiin lukeminen, lääkelupa tenttiin valmistautuminen. Iso kuormitus ihmiselle joka ei ole pitkään aikaan joutunut käsittelemään näin paljon stressiä samaan aikaan. Stressin huipentuma oli se kun kadotin lompakkoni. Onneksi se episodi päättyi onnellisesti. Mutta veikkaan näiden asioiden herättäneen uinuvan borrelioosini takaisin henkiin. Stressi on nimittäin yksi todella iso ja paha asia borrelioosia sairastaville.

Kuulumisia kuluneelta vuodelta

Vuodessa on kerennyt tapahtua paljon asioita. Juuri kun ajattelin että asiat eivät ikinä muutu parempaan suuntaan tapahtui jonkinlainen pieni ihme. Jostain syystä vuoden vaihteen jälkeen olen voinut todella paljon paremmin. Väsymys on vähentynyt valtavasti, unentarpeen määrä vähentynyt 12-16 tunnista 8-10 tuntiin ja palautuminen nopeutunut. Olen kestänyt todella kovaa fyysistä rasitusta harrastusten parissa ja lisännyt erilaisia harrastuksia jo 2018 loppu vuoden aikana, eivätkä ne vaikuttaneet arkeeni juuri millään tavalla. Kouristuskohtauksia ei ole tullu vuoteen, eikä halvauksista ole ollut tietoakaan. Nivelkivut ovat pysyneet kurissa uuden kipulääkityksen avulla, jonka alotin viime syksyn aikana. 

Viime vuoden aikana tuli nähtyä todella paljon ystäviäni ja tehtyä kaikkea sellaista, mistä olen kokenut että olen jäänyt paitsi nuoruudessani sairauden tuomien rajoitusten takia. Vuosi 2019 oli todella onnistunut vuosi eheytymisen kannalta. Niin henkisen kuin fyysisen. Koin olevan suhteellisen normaali, ja sain elää normaalia arkea. Syksyllä 2019 vointini hiukan romahti, sillä sairastin vyöruusun joka vei pariksi kuukaudeksi vointiani huonommaksi. Vuoden 2019 aikana aloitin myös yksilöllisen kuntoutuksen tuki- ja liikuntaelinsairauksien ryhmässä, ja suoritin ammatillista kuntoutustukiselvitystä. Yksilöllinen kuntoutus tuli päätökseen maaliskuun 2020 aikana. Ammatillinen kuntoutustukiselvitys on edelleen kesken. Rehellisesti sanottuna kaikista eniten sain hyötyä yksilöllisestä ohjauksesta, jossa muun muassa sain lihaskuntoharjoitteluun ohjeita siitä kuinka kehittää halvaantuneen puolen lihaksia ja kuinka varoa yliliikkuvia niveliä treenatessa. Muuten kuntoutuksilla ei ole juuri ollut hyötyä. 

Joulukuussa tein suuren päätöksen. Olin tietoinen siitä että vuosi vuodelta siitä saakka kun olen joutunut luopumaan hoitoalan töistä ja unelmastani ensihoitajana, olen yrittänyt keksiä jotain muuta ammattia itselleni, mutta samalla vuosi vuodelta olen masentunut enemmän ja enemmän kun en voi tehdä sitä työtä jota todella haluan. Palo tehdä hoitajan töitä on niin suuri minussa. Haluan auttaa ihmisiä, sen on niin syvällä sisimmässäni. Se tekee minut onnelliseksi. On ihana nähdä kun tekemisilläni voin tehdä toisen ihmisen onnelliseksi tai edes helpottaa toisen oloa, saan siitä suurta nautintoa. Vuoden 2019 aikana, lempisarjakseni tuli Syke. En osaa sanoin kuvailla kuinka suuren palon se herätti minussa ja kaipuun päästä takaisin tekemään hoitajan töitä ja saavuttelemaan kohti unelmia. Välillä masennuin ja itkin epätoivosta, kun ajattelin etten voi enää koskaan palata takaisin oman alan töihin tai saavuttamaan unelmaani ensihoitajana. Sitten tein päätöksen. Tavoittelen unelmaani, tuli vastaan mitä tahansa. Vasta sen jälkeen voin luovuttaa. Sitten ainakin olen yrittänyt. Joten päädyin hakemaan perustason ensihoitajaksi, joka on lähihoitaja pohjainen koulutus. Ajattelin että menen testaamaan koulutusta ja katsomaan kuinka pärjäisin siinä. Jos pääsen opiskelemaan, ja opiskelu onnistuu ja jaksan työtä, aion pyrkiä ensihoitajan amk opintoihin. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen minulla on suunnitelma jota kohti mennä. Tiedän että menen riskillä, mutta luotan parempaan vointiini ja fyysisen rasituksen sietokykyyn niin paljon että suunnitelma voi jopa onnistua.

En tiedä mitä olen tehnyt että vointini dramaattisesti muuttui parempaan. Sen jälkeen kun paranin vyöruususta, olen voinut paremmin ja paremmin. Ihan sama minulle mikä  on parantanut oloani, mutta toivon vain että hyvä olo ja vointi jatkuisi, eikä oireita tulisi. Nivelkivut ovat ainoastaan ainoa riesani, jotka pysyvät kurissa kipulääkityksellä. Kevään 2020 aikana tein toisenkin ison päätöksen. Kyllästyin heikkoon taloudelliseen tilanteeseeni ja siihen että vuokrani taas nousi. Päätin että haen kesätöihin. Siitä seurasi se että aloitin kokoaikatyöt 1.4. oman alan töissä. Olin suunnattoman iloinen siitä että sain alottaa työt jo 1.4. mutta samalla pieni huoli omasta jaksamisesta vaivasi mieltäni. Jotenkin palaset ovat taas alkaneet loksahtaa paikoilleen, ja monta vuotta pysähdyksissä oleva elämäni on alkanut käynnistyä uudelleen. Ilon, kiitollisuuden ja pelon tuomissa tunnelmissa.

Väliinputoaja

Mille se tuntuu, kun sinut todetaan täysin työkyvyttömäksi 24 vuotiaana, mutta silti yhteiskunnan silmissä sinussa ei ole mitään vikaa. Olen tiennyt jo pidemmän aikaa sen että minusta on vaikeaa tehdä enää työkykyistä, mutta että olisin työkyvytön kaikkeen työhön, järkyttää silti. Minua ei tulla hyväksymään työkyvyttömäksi Kelan silmissä. Surullista mutta totta ja minun todellista arkea.

Vuoden 2018 päällimmäisinä muistoina minulla on masennus, ahdistus, surumielisyys, jaksamattomuus ja epätoivo. En muista milloin minusta on tuntunut viime kerran sille että koko vuotena ei olisi tapahtunut juuri mitään hyvää. Itse asiassa minusta on tuntunut jo viimeiset viisi vuotta sille, että jumitan vain paikallani, samassa tilanteessa, vailla ulospääsyä, vaikka kuinka haluaisin. Vuosi 2019 on jo hyvällä mallilla, ja silti samat ongelmat jaksavat piinata minua. Toivoisin että voisin puhua tai kertoa paljon positiivisimpia asioita, ja että terveydellinen tilanteeni näyttelisi pienempää roolia elämässä. Ehkä jonain päivänä, mutta tällä hetkellä oma toiveikkuus paremmasta tulevaisuudesta murenee hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. 

Olen asunut jo kaksi vuotta ''uudessa'' kaupungissa, jonne muutin paremman tulevaisuuden toivossa. Monikin asia on muuttunut parempaan suuntaan, yksi suurimmista on se että täällä minua on yritetty sentään auttaa enemmän, kuin missään muualla paikkakunnilla. Kuitenkin nämä ovat pieniä asioita siinä mittakaavassa, että ihminen tarvitsisi jotain paljon positiivsempaa ja konkreettista, mikä pitäisi sen kiinni elämässä ja loisi turvaa ja onnellisuutta. Minulla on ainakin käsitys siitä että ihminen voi paremmin ja tuntee olevansa onnellisempi silloin, kun suurin osa elämän ns. peruspilareista ovat kunnossa. Mitkä ne peruspilarit ovat? Minä luokkittleen ne seuraavasti; ystävyyssuhteet, opiskelu- tai työpaikka, parisuhde, hyvä taloudellinen tilanne ja terveys. Mitä useampi kohta näistä asioita täyttyy, sen onnellisempi ihminen yleensä on ja kokee yhteenkuuluvutta yhteiskuntaan. Tietenkään ei välttämättä. Ihminen kuitenkin on laumaeläin ja haluaa kokea yhteenkuuluvuutta johonkin. Mitä ihmiselle jää kun häneltä puuttuu opiskelu- tai työpaikka, parisuhde, terveys ja hyvä taloudellinen tilanne? Voin kertoa että olo ei ole ainakaan kovinkaan onnellinen. 

Pyörin melkoista noidankehää kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Toivon olevani terve, tai ainakin terveempi, jotta voisin palata töihin, josta saisin rahaa, jolloin taloudellinen tilanteenikin paranisi, tai mennä opiskelemaan, näkisin muitakin ihmisiä kuin vain satunnaisesti ystäviäni ja kokisin yhteenkuuluvuutta yhteiskuntaan. Tämä tekisi minusta jo huomattavasti onnellisemman ja ainakin tasapainoisemman. Toisin kuin nyt, minulla ei ole terveyttä, kamppailen päivittäin kuinka saan suoritettua päivittäin omat kotityöni kuten tiskata astiat, pestä pyykkiä, siivota, käydä pesulla, tehdä ruokaa jne. Kamppailen ja stressaan jatkuvasti toimeentulostani, sillä joudun kohtaamaan jatkuvasti byrokratian koukeroita. Kun edes sairaana ei saa sairastaa rauhassa. 2018 vuotena minulla oli siinä mielessä helpompi taloudellinen tilanne, sillä sain sairauspäivärahaa. Jossakin vaiheessa sekin lysti loppui, kun päivät tulivat täyteen. Hain tottakai kuntoutustukea ym. jotka hylättiin. Nyt sitten olen ollut takaisin työmarkkinatuella, mutta pulmaksi on tullut aktiivimalli. Se on hienoa että sinua rokotetaan siitä että et kykene täyttämään aktiivimallia terveydellisestä syistä, mutta jostakin sitä rahaa on pakko saada. Toisaalta en kyllä siitäkään jaksa välittää, ihan sama, vieköön vaikka kaikki rahat. Pitäisi odottaa 7kk että saisin haettua uudelleen sairauspäivärahaa. Ei mahdollisuutta mennä töihin tai lähteä opiskelemaan.

Aloitin kelan järjestämän ammatillisen kuntoutusselvityksen, jossa toisen jakson jälkeen lääkäri oli sitä mieltä että ei anna siunausta edes uudelleen kouluttautumiselle, sillä pitää minua täysin työkyvyttömänä, yhdessä muiden kutoutusselityksen työntekijöiden kanssa. Ongelmana on vain se että Kela ei tule hyväksymään varmaan missään vaiheessa eläkehakemuksia, tai edes osatyökyvyttömyyseläkettä. Ensinnäkin olen niin nuori, ja diagnooseilla fibromyaliga, lymen borrelioosi tai krooninen väsymysoireyhtymä, ei tulla hakemuksia hyväksymään. Mitäs sitten? En tiedä. Olen liian sairas tekemään töitä, mutta ''liian terve'' jotta minua armahdettaisiin yhteiskunnassa. Voin ilokseni ilmoittaa että olen ainakin yrittänyt. Olen koittanut tehdä lähihoitajan töitä ties vaikka millä tavalla. Ihana silloinen työntantaja tuli paljon vastaan, jotta olisin pystynyt edes 50% tekemään töitä. Siitä vain ei tullut mitään. Olen yrittänyt opiskella sisustusartesaaniksi ja merkonomiksi. Ensimmäisessä koulussa selvisin puoli vuotta, toisessa vain kuusi viikkoa. Olen yrittänyt hakea opiskelemaan kuvataidetta pääsemättä sisään, ja jopa työkokeilussakin olin tammikuussa koulunkäynnin ohjaajana, mutta se meni läskiksi kolmen viikon jälkeen. Oikeastaan kaksi päivää pärjäsin ja koko loppu ajan vain sinnittelin, sillä aikaa kun oma äitini oli pitämässä minusta huolta kotona, kun en kyennyt enää suoriutumaan mistään arjen askareista yksin väsymyksen ja kouristuskohtausten takia. Olen hakenut myös joihinkin työpaikkoihin, mutta eipä minua ole haastatteluihin asti otettu. Ehkäpä syynä se että minun työkokemukseni loppuu vuoteen 2015. Ei näytä hirveän hyvälle tällainen neljän vuoden tauko kaikista töistä ja opiskeluista.

Olen saanut aina toinen toisensa perään ideioita, mitä ryhdyn seuraavaksi tekemään ja joita lähden toteuttamaan ja yrittämään, kuitenkin kerta toisensa jälkeen ne ovat menneet pieleen terveyteni takia. Se jos mikä masentaa. En jaksaisi kokea enää pettymyksiä tai epäonnistumisia. En haluaisi masentua ja luovuttaa, mutta tätä tilannetta on kestänyt jo aivan liian pitkään, ja niin kuin jo totesin, en näe tälle ulospääsyä. Entä sitten kun ei jaksa enää yrittää tai olla positiivinen? Entä sitten kun oma sinnikkyyteni loppuu? Joskus toivon tai itken, että olisipa minulla edes parisuhde. Se jos mikä varmasti helpottaisi edes jollakin tavalla tämän hetkistä surua, ahdistusta ja epätoivoa, kun mikään muu elämässäni ei onnistu. Olisi ainakin joku ihminen keneen tukeutua ja tuntisi olevansa tärkeä edes jollain tavalla. Titetenkin epätoivo siinäkin asiassa on noussut, että kuka minut tällaisena sairaana huolisi, kuka pystyisi hyväksymään sen että en kykene tekemään töitä ja että pelkkä oman arjen pyörittäminen on pävittäistä kamppailua. Loppupeleissä sairauteni ei ole koko totuus minusta tai määritä täysin sitä millainen minä tai minun elämäni on. Kunpa yhteiskunta vain tietäisi minkälaista ahdinkoa se aiheuttaa minunlaisilleni väliinputoajille. Kuitenkaan en ole omaa tilannettani itse aiheuttanut. Haluanko olla tässä tilanteessa? No en todellakaan! Jos jokin asia elämässäni ei pian muutu paremmaksi, en oikein tiedä miten jaksan eteenpäin. Haluaisin pitkästä aikaa jotain todella positiivisia uutisia. Toivossa on hyvä elää.

Pahan olon purkaus

Olen kuullut lukemattomia kertoja sanonnan että ihmiselle ei anneta enempää, kuin mitä hän jaksaa kantaa. Tämä on juuri niitä hetkiä, jolloin kyseenalaistan koko sanonnan. Tällä hetkellä koin taas oman murtumispisteeni. Se saa minut ajattelemaan että joskus liika on kuitenkin liikaa. On totta että henkinen paha olo tai minun tapauksessa fyysisest kivut, eivät sinua tapa. Ne satuttavat kyllä ja saavat mielesi todella maahan, mutta ne eivät tapa.  Olenko heikko kun en jaksa? Olenko heikko kun en kestä enempää kipua, muiden ihmisten pahoja sanoja tai yksinäisyyttä? Haluan valita mielummin onnellisuuden, kuin kärsimyksen, ja jättää kokematta nämä henkiset romuttumiset ja elää onnellisena hamaan tulevaisuuteen.

Viimeisen kuukauden aikana kolme eri ihmistä ovat haukkuneet ja loukanneet minua sekä nivelkipuni ovat pahentuneet valtavasti. Ensimmäistä kertaa eron jälkeen, josta on päälle yhdeksän kuukautta, tunnen itseni myös yksinäiseksi ja kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä. Mikä on minulle toisaalta positiivinen asia, sillä olen ollut niin lamaantunut tunteiden kanssa eron jälkeen. Olen kuitenkin sitä mieltä että minun on parempi ja helpompi olla tällä hetkellä yksin. Olen liian sairas ja väsynyt että jaksaisin parisuhde hässäkkää tähän päälle. Minulla ei ole voimavaroja tutustua ja pitää yllä tallaisia ihmissuhteita, enkä ole kykenevä antamaan toiselle osapuolelle sitä mitä se vaatisi. Parisuhteiden pitäisi kuitenkin olla vastavuoroisia. Tuntuu että minulla on ollut jonkinnäköinen teemallinen jakso, jossa ihmiset ovat päätyneet haukkumaan ja loukkaamaan minua. Olen ylpeä itsestäni siitä että olen puolustanut itseäni, sillä olen liian kiltti. Yleensä olen ottanut vastaan kaiken mitään sanomatta ja kääntänyt vielä toisenkin posken. Tietenkin on vaikeaa olla ottamatta itseeni näistä asioista, sillä osa pahoista sanoista on tullut hyvin läheisiltäkin ihmisiltä. Tietenkään sen ei saisi antaa vaikuttaa. Tässä sitä vain miettii että mitä tein väärin? Olen keskittynyt postiivisiin asioihin, ajatellut positiivisesti, tehnyt ja elänyt kivuista huolimatta parhaalla mahdollisella tavalla, silti saan paskaa niskaan. Onko elämällä jotain sitä vastaan että haluan olla onnellinen. Koska olen keskittynyt positiivisiin asioihin, niin elämä päätti lisätä vettä myllyyn?

Olen aika jumissa kipujeni kanssa tällä hetkellä. En ole saanut nukuttua kunnolla kipujen takia. Herään öisin moneen kertaan kipuihin. Olen itkenyt monena päivänä kun sattuu niin paljon. Pelkästään se että on paikoillaan, istuu, seisoo, kävelee, sattuu todella paljon. Ei ole väliä teetkö jotain vai etkö tee mitään. Kipu ei hellitä. Aikaisemmin minulla oli vaeltavia nivelkipuja. Sain silloin diagnoosiksi fibromyalgian, 2014. Nykyään kaikkia muita niveliä, paitsi kyynärniveliä, sattuu koko ajan. Molempien käsien sormien, ranteiden ja olkapäiden niveliä, molempien jalkojen varpaiden, nilkkojen, polvien ja lonkkien niveliä. Myös selkään sattuu. Ne eivät ole vaeltavia kipuja, vaan kaikkiin niveliin sattuu jatkuvasti. Tänään oli taas niitä päiviä kun kävelin kotiin illalla ja itkin koko matkan, koska sattui niin paljon. Tällä hetkelläkin minua sattuu todella paljon kirjoittaa tätä. Teen sen kuitenkin, koska haluan helpottaa edes jollain tavalla omaa pahaa oloa. En pysty puhumaan juuri enää puhelimellakaan ilman kuulokkeita. Puhelimen pitäminen on todella kivuliasta. 

Yritin tsempata itseäni viimeiset 1-2 viikkoa. Ajattelin että ihan sama, tilanteeni on tämä, en voi sitä muuttaa ja itku ei sitä paranna. Ajattelin että olen vahva, sivuutan kipuni ja keskityn muuhun ja elän ''normaalia'' elämää ja kätken kipuni muilta, en valita tai puhu asiasta. Tiedän että ei ole väärin näyttää omaa haavoittuvaisuuttaan ja sen näyttäminen on myös vahvuutta, mutta jotenkin tunsin itseni heikoksi kun itkin melkein joka päivä kivusta. Vaikka olen kärsinyt tästä sairaudesta jo yhdeksän vuotta, kipuun ei koskaan totu. Voisin myös sanoa että kipuni ovat melko pahat, sillä itken niiden takia. En hevillä itke kivun takia. Myös se että kipu saa minut täysin lamaantumaan toisiinaan niin paljon etten pysty liikkumaan, kielii myös pahasta kivusta. En ymmärrä silti miksi ajattelen olevani heikko jos itken ja en kestä näitä kipuja. Yksin se on ihan ok, mutta en halua näyttää sitä muiden nähden. Ehkä se että olen yrittänyt sivuuttaa kivut on johtanut osittain tähän henkiseen romuttumiseen. Haluaisin vain pysytyä tekemään samoja asioita kuin muutkin. Olen ollut myös todella väsynyt kesästä lähtien. Siihen osasyynä on todennäköisesti todella alhainen ferritiini arvo, josta tapaan lääkärin joulukuussa. Muisti pätkii ja ajantaju on todella omituista. Viikot menevät sumussa, enkä välttämättä muista mitä olen tehnyt kuluneen viikon aikana. 

Kaikista rankinta on varmaa se että luulee ja uskottelee itselleen että enää ei tarvitse mennä niin pohjalle oman sairauden kanssa, mitä on joutunut vuosien varrella menemään. Sitten kun se hetki koittaa taas, niin todellisuus ja sairauden julmuus tulee erittäin hyvin ilmi. Yritin jopa kieltää itseltäni kesän aikana etten sairasta borrelioosia, olen siitä jo tarpeeksi parantunut, ja kaikki jäljellä olevat oireen varmasti johtuu jostain muusta. Sainpahan taas näpäytyksen. Varmasti minussa on muutakin vikaa, kuten paha raudanpuute, mutta  tosiasia on se että mitään muuta ei ole löytynyt. Olen tehnyt myös kaikkeni sen eteen että voisin paremmin, mikään ei tunnu auttavan. Tällä hetkellä minulla ei ole rahaakaan käyttää kalliisiin hoitoihin. Olenkohan missään vaiheessa työ- tai opiskelukykyinen? 

Kuka toipuu ja kuka ei? Tämä kysymys on mietityttänyt minua jo jonkin aikaa. En itse ole moniin vuosiin ollu katkera siitä että miksi juuri minä sairastuin. Uskon että jokainen joutuu käymään läpi samat mietteet sairastuttuaan tai sen seurauksena kun on kohdannut elämässä vastoinkäymisiä jotka muuttavat elämän täysin. Sitä paitsi kenekään elämä ei ole aina helppoa, oli sitten sairas tai ei. Aina pitäisi kuitenkin unelmoida suuresti ja minun tähdätä siihen että tulen parantumaan ihan täysin. Ehkä tärkeämpi oivallus itselleni on ollut se että olin kuinka sairas tahansa, minun pitää elää elämääni juuri niin kuin haluan. Ehkä parannun tai sitten en, mutta vaikka sairaus olisi tiellä, selvitän tieni sen läpi. Tämä antaa enemmän lohtua minulle ja voin olla armollisempi itselleni. Kamppailessani monta vuotta sen suhteen että haluan olla täysin terve, johti niin moneen pettymykseen ja itsensä piiskaamiseen. Unohdin elää. Unohdan silti toisinaan. On tärkeää elää tässä hetkessä, eikä vain odottaa elämistä siihen hetkeen että on konaan terve. Sitä voi joutua odottamaan pitkään.

Itselleni isoin mörkö on edelleen se että ajattelen sairauden estävän minua tekemästä asioista joita haluaisin tehdä. Ajattelen koko ajan että jos olisin terve, pystyisin tekemään mitä vain. Tuntisin itseni silloin supersankariksi tai vähintäänkin yli-ihmiseksi. Toisaalta on totta että sairaus luo esteitä sille mitä voin tehdä, mutta taas toisaalta sen ei pitäisi estää minua tekemästä asoita joita haluan tehdä. Kaikki on mahdollista jos halua jotakin todella paljon. En välttämättä pysty saavuttamaan unelmiani tai asioita niin nopeasti kuin muut, mutta ei minun tulisi myöskään jättää tavoittelemasta niitä vain sen takia koska olen sairas ja ajattelen etten pysty tehdä niin. 

Oil pulling

Oil pulling eli öljypurskuttelu löytyy tietoa ja ohjeita tuhansien vuosien vanhoista auyrvedisistä teksteistä ja se onkin perinteinen auyrvedinen menetelmä suun ja sen kautta koko kehon terveyden parantamiseksi. Törmäsin tähän alun perin kun etsin tietoa luonnollisista tavoista valkaista hampaita. Kiinnostuin lopulta oil pullingiin sen terveyttä edistävän vaikutuksen takia. Öljy imee itseensä rasvaliukoisia toksiineja ja ''myrkkyjä'', joita ovat raskasmetallit, ympäristömyrkyt, torjunta-aineet ja ylimääräiset hormonit. Tällöin suun verenkierrosta ei pääse niin paljon bakteereita leviämään muualle elimistöä. Se vähentää patogeenisten bakteerien määrää suussa, vahvistaa ikeniä, vähentää plakkia ja ehkäisee reikiintymistä. Tämä on todistettu myös tieteellisesti. Oil pulling siis todella vähentää patogeenisten bakteerien kasvun suussa, vahvistaa ikeäniä ja vähentää plakkia.

Sen välittömät vaikutukset tuntuvat ja näkyvät suussa, siten että ikenistä tulee terveemmät, ne eivät vuoda verta enää, hampaiden vihlominen loppuu, hammaskivi vähenee, suun on raikas ja ruokien aiheuttamia värjäymiä ei synny enää lisää. Pidemmällä käytöllä ja suun kunnon parantuessa se ehkäisee sairauksia, jotka ovat osaltaan liitoksissa huonoon suun terveyteen, kuten esimerkiksi sydän- ja aivoinfarkti, reuma ja hengitystieinfektiot. Kaikenlisäksi oil pulling valkaisuttaa hampaita sen kyvystä poistaa värjäytymiä hampaista!  Kyselytutkimusten perusteella oil pullingista on ollut apua myös allergioihin, iho-ongelmiin, migreeniin, hormonien epätasapainoon, unettomuuteen ja nivelkipuihin.

Oil pulling kannattaa tehdä aamulla hampaiden pesun jälkeen, ennen aamiaista. 
1. Ota 1tl - 1rkl kookosöljyä ja anna sen sulaa suussa. 
2. Purskuttele sitä 10-20 minuuttia jonka jälkeen sylkäise se biojätteisiin. 
3. Tämän jälkeen huuhtele suu puhtaaksi vedellä tai suolavedellä. Suolaveden tarkoituksena on tehdä suusta emäksinen ympäristö missä bakteerit eivät viihdy.

Eli itsekin kun aamuisin herään, ensimmäisenä pesen hampaat ja sitten otan 1tl -1rkl kokoisen palan kookosöljyä, annan sen sulaa suussa ja purskuttelen sitä 10-20 minuuttia suussa, jonka jälkeen sylkäisen jäämät roskiin. Tämän jälkeen huuhtelen suun suolavedellä tai pelkästään vedellä ja sitten siirryn ottamaan probiootit ja vitamiinit. 

Valkaisun kannalta, oma kokemukseni on se että mistään kovin valkaisevasta ja nopeasta prosessista ei ole kyse, sillä en ole huomannut kovin suuria muutoksia hampaiden värissä. Toki eroja on ja tämä on vain minun kokemukseni. Tehokkaasti öljy kuitenkin poistaa pinttymiä. Olen tehnyt joskus aikaisemminkin oil pullingia, jonka jälkeen tuli pitkä tauko ja otin sen uudelleen käyttöön sen terveyttä edistävän vaikutuksen takia. Siitä minulla on erittäin hyvä esimerkki. Valmistauduin hampaideni kahden reiän paikkaamiseen kolmesta tässä jonkin aikaa sitten ja hammaslääkärissä todettiin että kaikkien kolmen reikäni eteneminen oli pysähtynyt eikä niitä tarvinnut paikata. Se mitä olen muuttanut tarkastusten välissä, oli että otin oil pullingin käyttöön. Voin aika hyvillä mielin sanoa että reikien etenemisen loppuminen oli oil pullinging ansiota. ;)

Tärkeä seikka kaikille niille jotka sairastavat edelleen borrelioosia, on se että öljypurskuttelu kun imee itseensä raskasmetalleja, niin silloin niitä pääsee vähemmän myös elimistöön, mikä on itse borrelioosin hoidossa hyvä ja tärkeä asia. Raskasmetallit kun saattavat aiheuttaa paljonkin oireita borrelioosia sairastaville, jos niitä on paljon kehossa ja sen takia niitä tulisi myös välttää niin hyvin kuin mahdollista. Jään itse innolla odottelemaan mitä terveysvaikutuksia on luvassa jatkossa!  Olen tehnyt öljypurskuttelua joka päivä nyt noin 2kk ajan. Reikien eteneminen on siis pysähtynyt ja hampaani ovat hiukat valkoisemmat. Ehkä pidemmällä aika välillä on luvassa suurempia hyötyjä. Kuitenkin terve suu on ollut motivaationa öljypurskuttelun uudelleen ottamisena aamu rutiineihin. :) 

Kurkistus ruokavaliooni

Olen palannut takaisin omaan ruokavaliooni. Ennen koin ruokavalioni olevan todella tiukka ja että jään paljosta paitsi. Nykyään se ei häiritse enää, enkä kaipaa muuta. Tiedän kuinka huonon olon saan muusta ruoasta, joten sekin kannustaa minua pysymään nykyisellä ruokavaliolla. Nautin siitä kuinka terveellistä ja ravintorikasta ruokaa syön nykyään. 

Minulla oli pidempi aikainen jakso kun minulla ei ollut ruokahalua ja tuntui että kaikki maistui samalle. Pyörittelin samoja ruokia yrittäen keksiä uusia kokonaisuuksia ja ahdistuin. Söin koska oli pakko, enkä nauttinut siitä ollenkaan. Nautein ruokavaliostani ja ruoasta viimeksi 2015-2016 vuosina. Tämän jälkeen on ollutkin pitkä tauko kun en ole saanut siitä mitään irti. Olin tuolloin myös erittäin hyvinvoiva, joten mieleeni palautui se että ruokavaliolla on todella suuri merkitys hyvinvoinnista. Olet mitä syöt. Tietenkin silloiseen hyvään oloon vaikutti moni muukin tekijä, kuten esimerkiksi yksi iso tekijä, ja se oli borrelioosin remissioon saaminen.

Kun vatsani alkoi joulun alla reistailla, minulta lähti kokonaan ohjat ruokavalioni suhteen ja tein tietoisesti retkahduksen. Minulle tuli hällä väliä asenne ruokavaliotani kohtaan. En nähnyt mitään järkeä noudattaa omaa ruokavaliotani kun vatsani reagoi kaikkeen mitä laitoin suuhini, kivuilla ja turvotuksella. Elin mehulla ja jos jotakin söin, päädyin syömään vehnää ja sokeria paljon. Söin jatkuvasti nuudeleita ja kaikkia vihanneksia mitä en saisi syödä. Lidl:n suklaadonitsit olivat myös kova sana. Jossain vaiheessa kuitenkin iski se hirveä väsymys ja pahoinvointi sokerista ja vehnästä, joten oli pakko vaihtaa suuntaa kohti tuttuun ja turvalliseen omaan ruokavaliooni, mistä tiesin että se on oikea tie itselleni ja saa voimaan minut hyvin pitkällä aika välillä. Nyt olen noudattanut ruokavaliotani noin 2,5kk. Innostuin ruoastani aivan uudella tavalla ja nykyään ruokahetkeni ovat nautinto. Sekin auttaa jo paljon että jaksan nykyään kokata. 

Tällä hetkellä minusta tuntuu hyvälle syödä näin. Olen monta kertaa retkahtanut ja kokeillut mitä tapahtuu jos en noudata ruokavaliotani ja siitä ei ole koskaan seurannut kuin paha olo. On ihana huomata miten positiivisesti ruokavalioni minuun vaikuttaa. Voiko olla ihanampaa että syön terveellistä ja ravinnerikasta ruokaa joka päivä, joka edistää terveyttäni ja hyvinvointiani joka päivä! Joskus tottakai toivoisin että voisin laajentaa ruoka-aineita joita pystyisin syömään. Kaipaan todella paljon sipuleita, tomaattia, tuorekurkkua ja avokadoa. Ketsuppia onneksi olen pystynyt syömään vaikka muuten tomaattia en pystykään syömään. Aina toisinaan kokeilen joitakin ruoka-aineita, ja katson pidemmällä aika välillä aiheuttavatko ne minulle allergiaa. Ensimmäinen asia on varmasti suoliston kuntoon laittaminen. Toivon että sen jälkeen pystyisin laajentamaan ruokavaliotani. Jos jotakin olen oppinut, niin sen että käsitykseni terveellisesta ruokavaliosta on muuttunut todella radikaalisti vuosien varrella. 

Minulle tehtiin vuonnan 2015 viivästynyt ruoka-aineallergia verikoetestit, jossa suuret IgG ja IgG4 vasta-ainelukemat viittaavat viivästyneeseen yliherkkyyteen ruoka-aineiden suhteen. Ruoka-aineiden reaktiot jaoteltiin 0-6 asteikolla. 0-2 ragoineet olivat niitä joita sain syödä vapaasti. 3-4 sais södä korkeintaan viiden päivän välein ja 5-6 reagoineita en saanut syödä ollenkaan. Ohjeena oli jättää tauolle ruoka-aineet jotka reagoivat korkeina vasta-ainepitoisuuksilla, 3kk ajan tai jossain tapauksissa 6kk. Tämän jälkeen niitä olisi ptänyt palautella takaisin ruokavalioon. Suositeltiin että missään vaiheessa ei kannattanut ruveta syömään näitä ruoka-aineita suuria määriä tai joka päivä, jotta yliherkkyys ei kehittyisi uudelleen. 

Itselläni kusi koko ruokavalio juttu alkuunsa. Jätin ruoka-valiostani pois kaikki 5-6 reagoineet, jonka olisi pitänyt auttaa minua vatsan ja suoliston ongelmia. Ei auttanut. Tämän jälkeenkin vatsani reagoi valtavasti, jonka jälkeen karsin pois ruokavaliosta myös 3-4 reagoineet ruoka-aineet. Jäljelle jäi vain 0-2 reagoineet ruoka-aineet. Ruokavalioni kutistui valtavasti ja jäljelle jäi vain todella vähän asioita mitä pystyin syömään. Tätä ennen olin jo vegaani, mikä auttoi valtavasti hyvinvointiani. Tiesin että olin tehnyt valinnan oikeaan suuntaan, mutta minua harmitti todella paljon etten psytynyt enää syömään niitä ihania kasvisruokia mitä olin oppinut syömään ja jotka tekivät oloni hyväksi ja terveeksi, sillä olin yliherkkä melkein kaikille vihanneksille. Kävin ravitsemusterapeutilla ruokavalioni suhteen ja sain onneksi ohjeita, jotta sain ruokavaliostani toimivan. 

Olin todella tiukalla ruokavaliolla 3kk enkä pystynyt palauttamaan mitään enää takaisin. En pystynyt syömään edes niitäkään ruoka-aineita jotka reagoivat 3-4 asteikolla. Sitten jatkoin 6kk, sitten 9kk. Senkään jälkeen en pystynyt palauttamaan mitään. Tiukka ruokvalio jäi pysyväksi, jossa söin vain ruoka-aineita jotka reagoivat 0-2 asteikolla. Vasta näin kolmen vuoden jälkeen tuntuu että olen pystynyt jotakin lisäämään ruokavaliooni hetkellisesti. Koitan aina välillä, miten vatsani reagoi eri ruoka-aineille. Esimerkiksi tällä hetkellä ei tulisi kysymykseenkään kokeilla mitään, sillä työn alla on edelleen saada vatsani rauhoittumaan sekä turvotukset ja kivut loppumaan. Välillä on tullut retkahdettua syömään liikaakin ruoka-aineita, mitä ei pitäisi. Ehkä kärsivällisyys ja sinnikkyys palkitaan tässä asiassa. Jos vain jaksaisi sinnikkäästi pysyä omassa ruokavaliossa, ilman suurempia lipsumisia.

Seuraavaksi nykyisestä ruokavaliostani. Ruokavaliossani on paljon samanlaisuuksia paleo ja korkea rasvaisesta ruokavalioista. Eli ruokavaliossani on korkea rasva ja proteiini pitoisuus, syön todella vähän hiilihydraatteja, enkä käytä kananmunia tai maitotuotteita. Olin tosiaan ennen vegaani hetken ajan, mutta päädyin ottamaan kalan ruokavaliooni sen jälkeen kun kävin ravitsemusterapeutilla ja hän suostutteli minua syömään sitä, jotta saisin tarvittavat ravintoaineet. Pyrin kuitenkin syömään kasvispainotteisesti, eikä kala aina sisälly ateroihin. En syö ollenkaan valkoista sokeria. Ainoat sokerin lähteeni ovat hedelmät, marjat ja hunaja. Itse en ajattele että ne olisivat epäterveellisiä, sillä ne ovat luonnon tuotteita. Tietenkin kuinka paljon niitä syö on sitten eri asia, rajansa kaikella. 

Pyrin välttämään kaikkia viljoja. Kaura ja maissi ovat ainoita viljatuotteita joita käytän, jos jotakin käytän. Muut ovat totaalisessa pannassa, sillä olen niille allerginen. Syön aika paljon quinoaa. Riisiä ja perunaa en voi syödä ollenkaan. Quinoa ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään viljojen tapaan. Siinä on enemmän proteiinia kuin muissa viljakasveissa ja sisältää oikeassa suhteessa elimistölle tärkeitä aminohappoja. Quinoan sukulaisia ovat punajuuri ja pinaatti ja on luontaisesti gluteeniton. Sitä käytetään riisin ja couscousin tapaan. 

Pähkinöitä ja erilaisia siemeniä syön päivittäin. Pähkinöistä saa proteiinia, hyviä rasvoja, kuitua, tärkeitä kivennäisaineita ja vitamiineja, eritoten B- ja E-vitamiinia. Siemenistä chia-siemenet ovat suosikeitani. Niissä on paljon ravintoaineita ja antioksidantteja, mutta ovat silti vähä kalorisia. Maapähkinävoi on ollut suuressa käytössä, sen runsaan proteiini pitoisuuden takia, vaikka se sisältää paljon rasvaa. En itse syö tai pysty syömään proteiinijauheita, ja tällä hetkellä itselläni on tavoitteena lihasmassan kasvatus. Siinä missä muut käyttävät proteiinijauheita ja -lisiä, minä käytän maapähkinävoita.

Palkokasveista käytän herneitä, kikherneitä, papuja ja linssejä. Tällä hetkellä olen syönyt paljon papuja, sillä ne sisältävät runsaasti proteiinia. 

Vihanneksista ja juureksista saan syödä artisokkaa, bambunversoja, sieniä, lehtikaalta, munakoisoa, osterivinokasta, porkkanaa, punajuurta, pinaattia ja ruusukaalta. Päivittäisessä käytössä ovat baby pinaatti/pinaatin lehdet sekä porkkana. 50 grammaa pinaattia sisältää aikuisen ihmisen päivän K-vitamiinia ja puolet päivän suositellusta määrästä foolihappoa, magnesiumia, kaliumia, seleeniä sekä A-, C- ja B6-vitamiineja. Lehikaalta söin ennen myös päivittäin, mutta olen pitänyt siitä taukoa, sillä kaalithan saattavat turvottaa ja muodostaa kaasuja. Luultavasti otan sen takaisin ruokavalioon jonkin ajan päästä kun vatsani on rauhoittunut, sillä se on myös yksi supefoodeista. Siinä on paljon C-vitamiinia, proteiinia, antioksidantteja, rautaa ja glukosinolaatteja, jotka ehkäisevät syöpää. 

Saan syödä oikeastaan kaikkia hedelmiä ja marjoja ja niitä syön päivittäin. Käytän runsaasti öljyjä, kuten oliivi- ja kookosöljyä. Niitä tulee käytettyä ruoanlaitossa ja esimerkiksi salaattien päällä. Voin/margariinin, minun tapauksessani härkäpapu-kauraleivän päällä, olen korvannut kookosöljyllä. Öljyjen lisääminen ruokavalioon auttaa pitämään makeanhimot hallinnassa, ainakin itselläni. Jos jossain vaiheessa tuntuu että pitää herkutella sokerilla, niin turvaudun hunajaan, hedelmiin, raakasuklaaseen tai raakakakkuihin. Ruohonjuuren White Matcha Lemon raakasuklaa on tämän hetkinen lempparini.

Ruoka-aineiden lisäksi syön vitamiineja, C-, D- ja B12- vitamiinia sekä sinkkiä. Magnesiumia otan silloin tällöin illalla ennen nukkumaan menoa, rauhottaakseni kroppaa ja mieltä. Iltaisin olen juonut noin desin - kaksi Boris maitohappobaktreeri juomaa ennen nukkumaan menoa ja aamuisin otan kapselin Percosaa tai Saccharomyes boulardiita rauhoittaakseni vatsaa ja suolistoa sekä edistääkseni niiden terveyttä ja tasapainoa. Jos vatsani alkaa päivän aikana turpoamaan tai tulee epämiellyttäviä ylävatsakipua, otan Precosaa tai Saccharomyes boulardii kapselin lääkkeeksi. Kannan nykyään aina jompaa kumpaa mukana tällaisten tilanteiden varalta. Se auttaa rauhottamaan vatsaa ja vie turvotuksen pois. Aloitin myös vasta vatsansuojalääkkeen syönnin, sillä vatsani on edelleen erittäin herkkä reagoimaan kaikelle. Toivottavasti niistä olisi apua. Olen ottanut myös yhden Colonic Plus maksanpuhdistaja tabletin joka aamu, sillä minusta tuntui että maksani tarvitsee myös huolenpitoa tällä hetkellä. 

Juon joka aamu lakritsinjuuriteetä yhdessä vihreän teen kanssa. Lakritsinjuuritee on auttanut minun vatsaani rauhoittumaan ja vihreä tee auttaa puhdistamaan kroppaa. Hunajaa lisään silloin tällöin joukkoon mukaan fiilisken mukaan. Se on mukava lisä ja maistuu todella hyvälle noiden kahden teen kanssa. Se on auttanut myös pitämään myös päivättäiset sokeri himot kurissa.

Reilu kolme vuotta sitten eräs lääkäri esitteli minulle vatsan ja suoliston hoitokuurin, jota olen käyttänyt siitä asti säännöllisesti muutamia taukoja lukuun ottamatta. Siihen kuuluu että sekoitetaan veteen/smoothieen/jugurttiin ym. 1tl chia siemeniä (liotetaan veteen ja annetaan turvota), 1tl psylliumia, 1tl paahdettuja pellavansiemeniä (itse en käytä ollenkaan) ja 1tl L-glutamiinia, yhdessä maitohappobakteerijuoman kanssa. Tämän yhdistelmän pitäisi hoitaa ja korjata vatsaa ja suolistoa. 

Pakko vielä mainita että olen ottanut noin 1-2kk sitten käyttöön myös oil pullingin, eli öljypurskuttelun. Aamuisin kun herään, ensimmäisenä pesen hampaat ja sitten otan 1tl -1rkl kokoisen palan kookosöljyä, annan sen sulaa suussa ja purskuttelen sitä 10-20 minuuttia suussa, jonka jälkeen sylkäisen jäämät roskiin. Tämän jälkeen huuhtelen suun suolavedellä tai pelkästään vedellä ja sitten siirryn ottamaan probiootit ja vitamiinit. Tästä lisää myöhemmässä postauksessa. :)