Sairas aloitus uudelle vuodelle

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Itsellä uusivuosi ei vaihtunut kovin iloisessa olotilassa. Pääsin ”juhlimaan” vuoden vaihtumista ensiavussa, tiputuksen merkeissä. Palaan tähän hetken kuluttua.

Sain viettää joulun ihanien ihmisten ympäröimänä. Kuten aina, vietin joulua äitini ja siskoni kanssa. Kaikki meni muuten hyvin rauhallisesti, lukuun ottamatta ongelmia vatsani kanssa. Ensiksi endometrioosi aiheutti ihan valtavia kipuja ja mietinkin että tulee reissu päivystykseen ennen jouluaattoa. Onneksi pahin kipu kuitenkin rauhoittui vahvemman kipulääkkeen ansiosta ja vältyin päivystys käynniltä. Sain tunnin sisällä monia kipuaaltoja munasarjojen ja kohdun alueelle. Tunne oli sellainen, kuin joku olisi viiltänyt puukolla. Nykyinen menetelmä hoitaa endometrioosia ei ole riittävä, sillä saan edelleen pahoja kipuja ja lisäksi olen saanut kaksi kertaa kahden kuukauden aikana välivuotoa. Maanantaina 8.1. saan kierukan, joka toivottavasti pitäisi kivut ja kuukautiset poissa. Käytän tällä hetkellä Nuvaring ehkäisyrengasta. Olen käyttänyt sitä ainakin jo viisi vuotta kuukautisten hoitoon ja ehkäisynä. Ainoa asia mikä puolen vuoden aikana on muuttunut, on se, etten ole pitänyt enää tauko viikkoja, jolloin kuukautiset pääsisivät tulemaan. Kaikille joille endometrioosi on outo, se on siis kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta alkaa kasvaa kohdun ulkopuolella. Kudos reagoi samalla tavalla kuin kohdussa kuukautiskierron mukaan. Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, se on uusiutuva, krooninen sairaus, jota hoidetaan kipu- ja hormonilääkkeillä, sekä leikkauksella. Kuukautis verta ei saa päästä tulemaan pesäkkeiden leviämisen ehkäisemiseksi.

Syntympäiväruusut

Kun vihdoin sain endometrioosi kivut kuriin, alkoi vatsan ja suoliston kanssa ongelmat. Noudatin melko hyvin omaa ruokavaliotani. Muutaman kerran tuli retkahdettua syömään joulu herkkuja mitä en olisi saanut syödä. Annan itselleni anteeksi joulun kunniaksi. Myöskään vatsani ei ole aikaisemmin reagoinut niin valtavan herkästi noin pieneen määrään ruoka-aineita, joita en saisi syödä, joten jotain muutakin on pakko olla vialla. Olen kuitenkin noudattanut omaa tiukkaa ruokavaliotani kohta kaksi vuotta, ilman että olen pystynyt palauttamaan siihen mitään takaisin, vaikka olisi pitänyt pystyä. Kärsin joulun ajan ja sen jälkeen ilmavaivoista, turvotuksesta, vatsakivuista ylä- ja alavatsalla, ripulia, ummetusta. Ihan kaikkea. Viikko sitten keskiviikkona alkoi kuitenkin mennä pahasti pieleen. Aamuni alkoi vatsan turpoamisella ja kivuilla. Ihmettelin miksi minulle ei maistunut ruoka koko päivän aikana. Yritin kuitenkin väkisin syödä jotain, sillä luvassa oli illalla synttäreideni viettoa siskoni ja hänen poikaystävän kanssa. Olin ikionnellinen päästessä pitkästä aikaa laittautumaan iltaa varten, hiuksia, meikkejä ja vaatteita myöten! Vaikka olen absolutisti, tykkään käydä baareissa viettämässä aikaa aina silloin tällöin, varsinkin hyvässä seurassa ja karaoken parissa. Se on ainoa aika kun saan unohtaa kaikki murheeni, sairauden ja arjen aiheuttamat ongelmat, ainakin melkein. Olen kerrankin ”normaali”. Ilta meni hyvin lukuun ottamatta ilmavaivoja ja oikean jalan kramppaamista. Oikea jalkani rupesi kerran illan aikana kramppaamaan, mikä oli täysin odottamatonta, sillä en ole saanut pitkiin aikoihin kouristuksia/kramppeja. 

Keksiviikko vaihtui torstaille. Olin todella väsynyt koko päivän. Illalla tulikin sitten yllätys. Istuin vain tuolilla, en pieraissut tai mitään, saatoin ehkä vähän vaihtaa asentoa kun tunsin että nyt tuli vahinko housuihin. Lähdin kiireesti vessaan ja housuissani odotti veriset limaripulit. Veri ei ollut edes kirkasta, mihin olen tottunut, se oli tummaa. Aloin olla huolestunut. No housut pesuun ja kävin itsekin pesulla. Ajattelin että kyllä tämä tästä. Päätin kuitenkin soittaa perjantaiaamulla omalle terveysasemalle. En ollut vielä koti kaupungissani, tarkoituksena oli matkustaa takaisin päivän aikana ja olla illalla kotona. Hoitaja neuvoi olla yhteyksissä herkästi päivystykseen jos veriripulointi jatkuu, yleisvointi heikkenee tai kuume nousee. Varasin kaiken varalta omalle lääkärille ajan tämän viikon tiistaille. Matkustin kotiin. Tässä välissä pitää mainita, etten ollut syönyt juuri mitään keskiviikon jälkeen. Raahasin matkalaukkuni linja-autoasemalta asunnolleni ja silloin heikotus iski. En pystynyt muuta kuin makailemaan sohvalla, niin heikko olo oli. Enkä pystynyt edelleenkään syömään mitään. Vatsaani sattui, peräsuoltani oli pakottanut/sattunut torstain ripuloinnin jälkeen. Kipu heijastui selkään. Ripulointi ja verinen uloste jatkui. Veri oli nyt kirkasta. Mittasin kuumeen, lämpö oli noussut. Soitin päivystykseen ja selitin tilanteeni. Siellä käskettiin odottamaan mielummin tiistain lääkäri aikaa, sillä päivystyksessä oli ruuhkaa. Hän kuitenkin kirjasti tietoni ylös ja sovimme että tulen päivystykseen jos yleisvointini heikkenee edelleen. Vointini heikkeni, heikkeni jopa niin paljon että tunsin kuinka kouristuskohtaus oli tuloillaan. Eli saan epilepsiakohtauksen tapaisia kouristuskohtauksia, joissa pää, kroppa ja raajani vapisevat tahattomasti, toinen tai molemmat käteni menevät spastisiksi ja puristuvat nyrkkiin. En pysty enää puhumaan kunnolla tai ollenkaan. En tiedosta ympärillä olevaa maailmaa välttämättä ollenkaan. Soitin hätänumeroon ja pyysin ambulanssia. Sovin että käyn avaamassa asunnon oven ja ulko-oven ambulanssi työntekijöille, vielä kun pystyn liikkumaan. Odotus aikana kohtaus eteni ja en pystynyt enää liikkumaan tai puhumaan kunnolla kun he saapuivat. Tässä vaiheessa se nöyryytyksen määrä. Minua EI USKOTTU! He pakottivat minut puhumaan, sainkin jotenkin tarinani kakistettua. He pitivät kouristeluani kuumekouristelua. Kaikki perusmittaukset olivat priimat, paitsi kuumetta oli 38,1 astetta. Siitä syystä, koska olin nuori ihminen jolla ei ollut mitään perussairauksia, he eivät lähteneet viemään minua päivystykseen. Kerroin että en pysty liikkumaan ja että kouristelut kestävät jopa 2h. Sitäkään ei uskottu, koska olin käynyt avaamassa ovet itse! Toinen heistä sanoi vain, että mieluummin hän odottaisi ja kouristelisi kotona, kuin menisi kiireiseen päivystykseen odottelemaan. Kerroin myös etten ollut syönyt tai juonut kunnolla ja että minulla oli kipuja. Ei mitään reaktiota. He kysyivät vain miksen voi ibuprofeiinia käyttää, ja sanoin etten astman takia pysty. Siinäkin vaiheessa tokaistiin, että siinä meni kuumelääke. He yrittivät kysellä että voisinko soittaa kenellekään, joka voisi tulla luokseni, ettei tarvitsisi olla yksin. Kerroin että minulla ei ole ketään kenelle voisin soittaa, kukaan ei ole paikkakunnalla. Siltikin minut vain jätettiin oman onneni nojaan kotiin yksin kouristelemaan.

Heti kun he lähtivät, aloin itkemään ja itkin varmaan tunnin verran hysteerisesti siitä kaikesta häpeästä ja väärinkohtelusta, mitä olen saanut kestää nämä viimeiset kuusi vuotta. Taasko se alkoi? En uskaltanut soittaa lauantaina päivystykseen, sillä pelkäsin, ettei minua oteta todesta. Vatsa oireeni edelleen jatkuivat, minulla oli kuumetta, peräsuoleen ja selkään sattui, enkä ollut pystynyt syömään tai juomaan, ripulointi oli onneksi loppunut. Ajattelin että selviän kyllä tiistaille asti. Uudenvuoden aaton iltana, sunnuntaina oli kuitenkin pakko soittaa päivystykseen. Aloin olla jo pahasti kuivunut. En ollut käynyt lauantain aikana kuin kerran pissalla ja sunnuntaina en ollenkaan. Lähdin hoipertelemaan bussilla päivystykseen, siellä minulle tiputettiin nesteitä, sain pahoinvointiin ja kipuun lääkettä. Olo parani hiukan näiden ansiosta. Verikokeistani ei löytynyt mitään hälyttävää, joten todettiin että minulla on vain tavallinen vatsatauti, mitä se ei kyllä ole, ja sain lähteä nestetiputuksen jälkeen kotiin puolen yön aikaan. Sain kuitenkin lähetteen tähystykseen, onneksi. Saan ainakin mielenrauhaa sille että vaivaako minua mahdollisesti joku suolistosairaus. 

Minulla on ollut jo monta vuotta vatsan kanssa ongelmia, ne vain pahenevat ja vaikeutuvat. Mikään ei auta. Ruokavalioni on erittäin tiukka, eikä sekään pidä kurissa vatsaoireitani. Minut on tähystetty kerran aikaisemmin vuonna 2011 keliakia epäilyn takia. Keliakiaa ei todettu, mutta pitkin ohut- ja paksusuolta oli löydetty aftoja/haavaumia. Paksusuolessa oli myös ollut lievää paikallista tulehdustakin. Näitä ei kuitenkaan pidetty merkittävinä silloin, vaikka lääkäri ilmaisi epäillyn alkavasta tulehduksellisesta suolistosairaudesta. Lääkäri epäili että muutokset johtuvat tyhjennysaineesta, mitä en suoraansanottuna itse oikein usko. Sain myös lapun ärtyvänsuolen oireyhtymästä. Vaikka olen hoitanut suoltani nytkin kuukausi ärtyneensuolen oireyhtymänä, ei vatsaongelmani ole poistunut. Fodmap ruokavaliokaan ei ole auttanut. Saisinpa nyt vain pian ajan tähystykseen. Suolestani on pakko löytyä jotain. Pakko vielä lisätä myös se, että kaksi vuotta sitten kun vatsaoireeni olivat myös erittäin pahat. Silloin kärsin vatsan turvotuksesta. Ihan sama mitä laitoin suuhuni, oli se sitten vain vettä, se turvotti vatsani ihan valtavaksi ja aiheutti valtavaa kipua. Sain ystävältäni kortisonia, jota hän itse käyttää oman suolistosairauden hoitamiseen. Se ihme ja kumma auttoi. Miksi kortisoni hoito auttaisi suoliston ongelmia, ellei siellä ole tulehdusta? Olen myös tietenkin tehnyt sen mitä ei saisi tehdä, googlettanut oireeni ja lukenut kaikista suolistosairauksista. Olen jo jonkin aikaa epäillyt että sairastan crohnin tautia. Tähystyksessä sitten selviää paremmin. Toivon ainakin että syy jatkuvilla ja monen vuoden takaisille vatsaongelmilleni löytyisi jokin selitys. 


Kävin tiistaina terveysaseman lääkärillä. Hänkin piti edelleen minun vatsaoireitani vatsatautina. ''Tämän pitäisi mennä ohi viikonloppuun mennessä''. Tuskin! Koska edelleenkään en usko että vatsatauti minua riepoo. Jos kyseessä olisi vatsatauti, on kyllä erittäin monen vuoden vatsatauti kyseessä... Muutenkin olen kärsinyt nyt toistuvista vatsaongelmista kesästä asti. Kävin uudelleen labroissa, ne olivat edelleen hyvät. Hemoglobiini oli alhaisempi kuin sunnuntaina, mutta edelleen viiterajoissa. Nyt on siis keskiviikko 3.1.2018 ja en edelleenkään pysty syömään. Kaikki mitä laitan suuhun, tulee ripulina ulos. Nesteitä juon hyvin niukasti, sillä sekin ärsyttää vatsaa. Peräsuolta pakottaa ja selkään sattuu. Lämpöä on edelleen. Päätä särkee, huimaa ja heikottaa, osin varmaan senkin takia että anemia alkaa iskemään. Silmien ja suun limakalvoilta alkaa lähteä väri ja olen muutenkin kalpea. Paino on laskenut jo noin kolme kiloa. Ainakin joulun aikana syömät joulukilot lähtevät...heh heh. 

Jään tänne odottelemaan tähystykseen aikaa ja jännitän ensi viikon maanantain kierukan laittoa. Toivottavasti nukuttamiselle ei ole estettä tämän vatsan episodin takia. Lähden käymään uudelleen tiputuksessa, jos pissaaminen taas loppuu. Toivottavasti teillä kaikilla lukijoilla on ollut parempi startti tälle vuodelle!