Kasvohermohalvaus

Asun nykyään yksin, niinkuin viime blogissa tuli mainittua että vuoteni 2018 alkaa asumalla yksin. Päätös ei ollut mikään helppo, eihän se varmasti koskaan ole. Joskus on vain ajateltava itsekkäästi. En nähnyt itse enää mitään muuta vaihtoehtoa. En olisi jaksanut parisuhdetta huonontuneen terveydentilani takia. Nyt alkaa hidas toipuminen. Olen henkisesti ja fyysisesti ihan loppu. Olen viime viikot painiskellut oikeiden valintojen ja päätösten parissa. Oman elämisen rakentaminen ihan alusta tuntuu melko haastavalle. En ole siis missään vaiheessa elämääni asunut yksin, joten tuntuu että se on lisä haaste kaikelle. Minun pitää opetella ihan kokonaan että mikä on minun elämä, minun arkeni. Kukaan sitä ei tietenkään voi minulle kertoa. 

Päällimäisinä tunteita tällä hetkellä minulla on paha olo, ahdistus ja stressi. Tuntuu että hukun kaikkien hoidettavien asioiden sekaan. Nyt keväälle on tulossa niin paljon terveydellisiä selvityksiä eri poliklinikoille ym. ja lisäksi vielä kaikki omat henkilökohtaiset asiat. Ne vievät ihan liian paljon energiaa ja voimavaroja, joita minulla ei tunnu olevan ollenkaan. Haluaisin vain nukkua päivästä toiseen murheeni, kasautuneen väsymyksen ja stressin pois. Vaikka olen laittanut hoidettavat asiat tärkysjärjestykseen, stressi ei vain poistu. Olen yrittänyt tapella suoliston ongelmien kanssa. Minulle luvattiin uuden vuoden aattona päivystyksessä että saan lähetteen tähystykseen. Sen sain, mutta todennäköisesti minua ei tähystetä. Olen koittanut vääntää kättä tämän asian kanssa jo aika paljon, enää en jaksa. Varasin ajan yksityiselle, ihan sama mitä julkisella puolella päätetään, olen joka tapauksessa menossa yksityisen lääkärin luo kuulemaan mielipidettä. Onneksi tuntuu sille että vatsani alkaa rauhoittua, mutta kipuja tulee välillä ja ripuiloin edelleen toisinaan. Verta tulee myös toisinaan. Olen laihtunut kuukaudessa jo viisi kiloa vaikka syön nykyään jo melko normaalisti. 

Odotan aikaa psykiatrian arvioon psykoterapiasta ja neurologian poliklinikalle, jossa syynin alle pääsee epilepsiakohtauksen tapaiset kouristuskohtaukset, minulla tulee laajat allergia selvitykset, aloitan fysioterapian, lisäksi on muitakin omia projekteja, kuten esimerkiksi viulun soitto, piirtäminen ja hakeminen ammattikorkeakouluun. Aina kannattaa yrittää, siltä varalta jos vaikka saisi koulupaikan. Tiedän että en ole ollenkaan siinä kunnossa että pysyisin aloittamaan opiskelut. Luultavasti en olisi sitä vielä tänä syksynä. Aina voi kuitenkin opiskeluiden aloitusta lykätä. Ai niin, ja ihmisiin tutustuminen! Olen asunut nykyisessä kaupungissa kohta vuoden, josta tykkään erittäin paljon, en vain ole tutustunut täällä juuri keneenkään. Pitäisi varmaan pikku hiljaa sosiaalisoitua. Pitää vain muistaa että kaikki aikanaan. Lepo on tärkein tällä hetkellä. 

Olisi niin paljon helpompaa kun julkinen tervydenhuolto hyväksyisi kroonisen borrelioosin oikeaksi sairaudeksi. Saisi samantien apua ja Kelakin myöntäisi niin helposti työkyvyttömyytesi. Kyllähän sitä itse tietää mikä omaa kroppaa vaivaa. Itsellä borrelioosi jyllää hyvinkin aktiivisena. Kaikkea oirelua en kuitenkaan voi allekirjoita borrelioosin alle, nimittäin olen edelleen aika varma että minulla on chronin tauti tai jokin muu vastaava suolistosairaus. Sitä en kiellä, etteikö borrelioosi olisi ollut vaikuttamassa sairauksien syntyyn. Tiedän siitä että kuljen tällä hetkellä aika kapeaa nuoraa pitkin borrelioosin kanssa, sillä sain kasvohermohalvauksen sunnuntaina. Menin viime lauantaina nukkumaan borrelioosin aiheuttaman tappo päänsäryn kanssa, johon tramalikaan ei auta. Tämä tappo päänsärky on ollut ensimmäisiä oireita sairauteni pahetessa ja tajutessa että olen sairas 2011. Heräsin aamulla ja samantien kun olin hereillä ja vain makoilin sängyssä, tiesin että kasvoni oli halvaantunut vasemmalta puolelta. Halvaantumiset ovat minulle aina merkki siitä että nyt tyttö hyvä kuljet liian heikoilla jäillä terveyden kanssa. Edelleen yritän toipua siitä. Pääkivut ovat helpottaneet jossakin määrin, mutta nytkin kun yritän tätä tekstiä kirjoittaa, huomaan että päänsärky alkaa palailemaan. En kestä juuri mitään rasitusta. En olisi halunnut että halvaus tulee enään tähän saumaan, kun olen ollut jo kauan tietoinen siitä että en voi hyvin. Elämä olisi yllättävän helppoa jos itsellä olisi valta päättää milloin haluaa minkäkin oireen. 

Otan tipuaskelia eteenpäin. Kylläpä asiat aina järjestyvät. Pitää vain muistaa asioiden tärkeysjärjestyksen ja ennen kaikkea levätä! Yön jälkeen koittaa aina uusi aamu.