Uusi sivu elämässä

Olen varmaan maailman huonoin blogin kirjoittaja, koska nytkin on kulunut muutamia kuukausia etten ole saanut aikaiseksi käytyä täällä päivittämässä kuulumisia. Ehkä se voisi olla yksi uuden vuoden lupauksistani, että kirjoitan blogiani säännöllisesti. Oma yksityiselämäni on ollut yhtä isoa sotkua jo jonkin aikaa ja se on vienyt valtavasti omia voimavaroja. Koko vuosi 2017 on mennyt vähän niinkuin aalloilla matkustaen, vailla päämäärää ja vailla voimia jatkaa itse eteenpäin. Oma terveyteni ja sairauteni ovat jääneet kokonaan taka-alalle. Elämäni tärkein asia on jäänyt taka-alalle! Jos jotain olen oppinut tästä vuodesta, niin sen että oma itsensä ja terveys pitää laittaa etusijalle. Mikään muu ei ole niin tärkeää kuin oma hyvinvointi. 

En ole päivittänyt blogiani koko vuotena kuin todella harvoin. Uskon sen olevan suoraa heijastusta siitä etten ole välittänyt omasta hyvinvoinnistani ollenkaan. En ole oikeastaan tiennyt mikä minun todellinen terveydellinen tilanteeni on, joten miten olisin voinut aiheesta kirjoittaa. Koko sairauteni on jäänyt ihan taka-alalle, kun olen ajatellut että elämässäni on ollut jotain paljon tärkeämpää. Olen täysin hukannut ja kadottanut itseni. Jossain vaiheessa sitä herää todellisuuteen ja tajuaa tilanteen ja mitä tuhoa omalla epäterveellä käytöksellään on saanut aikaan. Olen saavuttanut pohjan, jossa olen fyysisesti ja psyykkisesti niin loppu etten jaksa enää. Se on ollut iso herätys itselleni, jossa tajuaa ettei kaikki mene oikein. Elämässäni tekemät valinnat kuluneen vuoden aikana eivät ole ainakaan vieneet minua parempaan suuntaan. Päinvastoin vointini on huomattavasti pahempi kuin mitä se on ollut. Nyt on tehtävä täysi käännös ja konkreettisia muutoksia elämään.

Olen koko syksyn rampannut lääkäreillä terveyskeskuksessa ja eri poliklinikoilla, muutama päivystys käyntikin on mahtunut syksyyn. Sain kesän ja tämän syksyn aikana diagnoosit endometrioosista ja astmasta. Lisäksi minulla on ollut paljon muita ongelmia ''alakertani'' kanssa, jota ollaan tutkittu. Ilmeisesti kiputilaa kutsutaan nimellä vulvodynia. Syksy onkin mennyt opetellessa löytämään hoitotasapaino näiden asioiden kanssa. Olen sairastunut myös masennukseen ja menettänyt yöunet, johtuen yksityiselämäni ahdingosta, stressistä ja sairauteni laiminlyönnistä. Olen elänyt kroonisessa stressissä hyvin pitkään. Aloitin elokuussa joka viikkoisen keskusteluterapian, joka on onkin auttanut henkisen hyvinvoinnin jaksamisessa. Nyt kuitenkin henkinen hyvinvointini on pahentunut sen verran että keskuteluterapia ei enää auta yksistään. Elämässäni on tapahtunut todella paljon kuormittavia asioita ihan lapsesta asti, sairauteni lisäksi, ja niitä on tullut jatkuvalla syötöllä perä perään. En ole missään vaiheessa päässyt tai kerennyt kunnolla niitä käsittelemään. Viimeisen vuoden aikana tapahtuneet asiat ovat olleet kirsikka kakun päälle. Minulle ehdotettiinkin psykoterapiaa, johon olen halukas menemään. Nyt odottelen vain aikaa psykiatrille joka tekee arvion psykoterapian tarpeesta, jonka jälkeen toivon mukaan pääsen aloittamaan terapian ja päänupin kuntoon laittamisen. Borrelioosin osalta, no oireita on tullut ja mennyt. On ollut hyviä ja huonoja päiviä. En ole juuri kiinnittänyt huomiota koko borrelioosin olemassaoloon. Se on vain kulkenut tuossa vierellä aiheuttaen välillä todella hankaliakin kipuja ja oloja. Niinkuin sanoin, olen totaalisesti unohtanut itseni. 

Olen tällä hetkellä sairaslomalla. Työkkärin omavirkailijani haluaa että saisin jossain vaiheessa Kelalta ammatillista kuntoutusta, jotta minut voitaisiin uudelleen kouluttaa. Olen siis sairaslomalla borrelioosin aiheuttamien oireden ja työkyvyttömyyden takia. Tottakai julkisella puolella asiaa ei myönnetä ja yritetään etsiä jotain ''konkreettista'' näyttöä oireilleni ja pätevää diagnoosia Kelalle. Mikä on milestäni hyvä asia. Toivottavasti jotain löytyisi, sillä borrelioosihan on todella kyseenalainen julkisella puolella, eikä Kela sitä hyväksy. Tähän asti kaikki on sujunut julkisen terveydenhuollon kanssa todella hyvin, joten toivon jatkossakin että myötätuuli kantaa. Oma terveyskeskus lääkärini on ottanu minut todella hyvin vastaan. Hän uskoo oireisiini, eikä ole heti tyrmäämässä ja väittämässä niitä psyykkisiksi. Hän painottaakin aina että ihminen on kokonaisuus ja että minulla on niin paljon kaikenlaisia oireita, jotka tulee ottaa huomioon. Hänen ansiostaan minulta löydettiin astma ja endometrioosikin. Mitä tulee yksityiseen puoleen, minulla ei ole ollut syksyn 2016 jälkeen hoitokontaktia yksityiselle lääkärille. Kävin kerran kevään aikana toisella, joka on perehtynyt myös borrelioosiin. Olisin varmaan käynyt hänellä useammankin kerran tämän vuoden aikana jos taloudellinen tilanteeni olisi antanut myöten.Tarkkailen nyt vointiani ja sitä mihin suuntaan se menee. Hoidan itseäni ja borrelioosia tällä hetkellä ainoastaan ruokavaliolla, josta voisin kirjoittaakin ihan oman jutun.

Olen kääntämässä uuden sivun elämässäni. Tuntuu kuin olisin tekemässä vihdoinkin jonkun läpimurron elämässä. Vuoden takainen hukassa oleva minäni on vihdoin löytämässä oikean tien jatkaa eteenpäin. Valoa on tunnelin päässä. Tuntuu että olen ollut jumissa koko vuoden ajan. En olisi luultavasti tajunnut näitä asioita ilman näitä tapahtumia mitä olen kokenut. Kaikki tilanteet ja asiat opettavat, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Olen taas kokeneempi ja viisaampi ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kaksi sykliä on loppumassa, vuosi 2017 ja nykyisen tilanteeni päätös. Vuosi 2018 tulee olemaan itsensä parantamisen ja oman itsensä löytämisen vuosi. Joudun aloittamaan taas lähtöruudusta, mutta pääasia on se että prioriteetti numero yksi olen minä itse. Oma terveyteni menee nyt kaiken muun edelle. Olen tosiaan laiminlyönyt itseni lääkitsemisen, ruokavalion, liiikunnan, stressittömyyden ja ihan kaiken mikä vain liittyy sairauteeni ja hyvinvointiin. Olen aloittanut jo ottamaan pieniä askelia takaisin hyvävointisempaan minään muuttamalla ruokavalioni takaisin entiseen oikeaan, aloittanut liikkunnan ja ennen kaikkea laittamalla itseni ja omat tarpeeni ensimmäisiksi. Vuosi 2018 tuo myös muitakin muutoksia elämääni, aloitan vuoden 2018 asumalla yksin. Eli tosiaan ei ole muita kuin vain minä. Tällä tavoin voin keskittyä vain itseeni. Tarvitsen yksinäisyyttä jotta saan itseni takaisin kuntoon. Uskon että tämä on paras päätös minun tilanteessa. Olen kaikkea muuta kuin terve. Sairaana ei jaksa ylläpitää mitään ihmissuhteita ja eikä minulla ole sairaana mitään annettavaa. Kaikki ihmissuhteet vain vievät energiaa ja voimia. Jotta voisin olla tasapainoinen ystävä tai kumppani, on minun laitettava itseni kuntoon. En ole myöskään missään vaiheessa asunut koskaan yksin, joten sekin vaihe elämässä on koettava. En todellakaan tiedä kuka tai millainen ihminen olen, enkä tule sitä varmasti tietämään ellen käy yksinasumisen vaihetta elämässäni läpi ja opi itsestäni hyvin tärkeitä asioita. Joten vuosi 2018 on myös itseni tutkimisen ja löytämisen vuosi. Uskon että tämä on yksi todella tärkeä asia oman kehityksen kannalta. Kun asuu yksin voi asettaa täysin omat rajat, eikä ole toista ihmistä siinä jonka tarpeista pitäisi huolehtia tai ottaa ne huomioon. Olet vain sinä ja sinun tarpeesi.

Annan kaikille blogini lukijoille neuvon ja se on että oman itsensä ja omien tarpeiden laittaminen tulisi olla tärkein asia. Oma hyvnvointi on aina ykkös prioriteeti, sairasti sitten jotain sairautta tai ei. Tiedän että moni varmasti ajattelee että tämähän on itsestään selvää, mutta elämässä tulee aina tilanteita, joissa unohtaa helposti tämän seikan. Ottakaa omat aivonne käyttöön, elkää tehkö niinkuin muut tekevät esimerkiksi ryhmä- tai sosiaalisenpaineen takia tai kun kaverinne tai poika- tai tyttöystävänne haluavat. Miettikää mitä te haluatte ja mitä teidän kehonne ja mielenne tarvitsee juuri sillä hetkellä. Kukaan muu kuin sinä ei joudu elämään kehossasi joka ikinen päivä. Olet oman kehosi ja oman elämäsi herra. Kunnioittakaa, vaalikaa ja hellikää kehoanne, mieltänne ja itseänne. Kukaan muu ei pelasta tai tule rakastamaan sinua niinkuin sinä itse. Kuinka voisit edes rakastaa muita jos et rakasta ensin itseäsi?

Ihanaa joulua kaikille! Toivottavasti jokaisen joulu ja uusi vuosi tulee olemaan todella mahtavia. Vaikka joulu on perhe juhla, muistakaa ottaa omaa aikaa ja ottakaa siitä kaikki irti.